UUDENVUODENAATTO

Kiitos tsempistä, jota sain kahden edellisen kirjoituksen perusteella! Tulin itsekin siihen tulokseen, että tämä masennus on nyt vain tilapäistä ja keskityn parhaani mukaan pitämään painon nykyisellään, kunnes pääsen täältä murheen suosta ylös. Eilen illalla en edes kehdannut kirjoittaa tänne, olin niin väsynyt kaikkeen… ja pahinta oli, että sorruin sitten siihen sipsipussin loppuun, mikä synttäreiltä oli jäänyt. Löhösin sohvalla kuin ennen vanhaan telkkaria tuijottaen ja sipsejä kitaan tunkien, kuin en olisi ruokaa nähnyt aikoihin L. Oikein masensi itseäkin. Liekö sitten johtunut kyseisestä ahmimisesta vai jostain muusta, mutta yöllä heräsin todella pahaan oloon ja kolmen aikaan sitten istuin vessassa tunnin verran vatsataudin kourissa. Ja viiden aikaan uudestaan. Sain oksennuskohtauksista sen verran pontta ponnistuksiini, ettei todellakaan tehnyt tänään mieli mässätä enää! Söinkin suht terveellisesti jo, ei ollut perinteisiä perunasalaattia ja nakkejakaan tarjolla vaan lounaaksi karjalanpaistia perunoiden kera ja illemmalla tortilloja.

Ostin torstain kauppareissulla niitä kromitabletteja, mutta löysin muutakin. Ostin CLA:ta, jonka tarkoitus on rasva-aineenvaihdunnan tehostaminen sekä Green Tea-tabletteja, jotka lupaavat tehostaa rasvanpolttoa ja kiinteytymistä. TIEDÄN TIEDÄN! Ei se laihtuminen sieltä purkista tule, enkä odotakaan noiden tuovan sitä ihmelaihtumista, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla niitä huvikseni, tuskin niistä ainakaan haittaa on. Ja olen aika varma, että juuri nuo CLA ja vihreä tee ovat niitä, joista jotain hyötyä voi olla. Ensi ajattelin TONALIN:ia, kun sitä niin kovasti mainostetaan (Mikko Kivinen ja Janne Kataja ainakin), mutta kun googletin Tonalinin käyttäjien kokemuksia, eräässä viestiketjussa mainostettiin, että löytyy myös halvempi vaihtoehto (eli juuri tuo CLA, jonka ostin). En ollut ennen tajunnut, että Tonalin on vain CLA:ta. Käyttäjien kokemukset tuosta Tonalinista (CLA:sta) olivat melko positiivisia, tosin aika moni mainitsi, että samaan aikaan pitäisi syödä myös Omega 3:sta, jotta saa parhaimman tehon irti. (Sitäkin minulta löytyy J ). Ja nimenomaan tuo CLA tehostaa sitä rasvanpolttoa, kun harrastaa liikuntaa, eli pakko on saada nyt itsensä liikkeelle! Ajattelin yrittää panostaa siihen, että kävisin ainakin kaksi kertaa viikossa lenkillä tuon pelkän lihasharjoittelun sijasta, jota nyt olen tehnyt. Silloin saisin sitä aerobistakin liikuntaa. Mies saa luvan vahtia sillä aikaa lapsia.

Löysin samalla kauppareissulla toisesta alennusmyynnistä myös oikean talvitakin tällä kertaa. Se oli kokoa 44, mutta uskoisin sen olevan melko sopiva ensi talvenakin, vaikka laihtuisin. Mukaan tuli myös tosi lämpimän tuntuiset toppahousut. Kokeilin niitä ja ne menivät kyllä jalkaan ja kiinnikin, mutta ne jalassa on mahdotonta tehdä mitään. Näin sain siis uuden vertailukohteen edistymiselleni. Tavoitteena on, että voin helmikuussa viimeistään lähteä ne jalassa ulos lumeen peuhaamaan lasten kanssa J.

Eli uusi vuosi alkaa pillereitä popsien (yhteensä siis pakollisen vatsalääkkeen lisäksi viittä eri tabua, kappalemääräisesti 12 kappaletta päivässä). Luulisi siinä syömisen jäävän vähemmälle, kun maha on täynnä kaikkea muuta! J Ja uuden vuoden lupaukseni on siis alkaa käymään myös lenkillä.

Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikille!

OON LUUSERI

Olisi voinut kuvitella, että eilinen vuodatus olisi nostanut minut täältä itseinhon syövereistä yrittämään jatkamista ihan tosissaan… mutta ei L. Olen yksi iso luuseri, uskokaa pois. Aamulla pysyin tiukkana ja söin vain soppaa, ei ollut niin nälkä, että olisin jaksanut puuroa vääntää. Lounaaksi tein toisille muusia ja lihapullia, joita söin itsekin, eikä siinä vielä mitään pahaa, mutta… Illalla tein uuniranskanperunoita (ja nakkeja) lapsille, kun en muuta jaksanut ja söin niitä itsekin, vaikka jääkaapissa on iso kulho hyvää kasvissosekeittoa! En ymmärrä, mikä minua näin laiskottaa? Se jouluna suuhun tungettu sokeriko? Ei minulle näköjään voi sallia noin pitkää ”repsahdusaikaa”, olisi pitänyt pysyä siinä yhdessä mässypäivässä vain L. Ei sillä, että päivän kalorit olisi kovin hurjasti menneet tänään yli, mutta yli kuitenkin eikä ainakaan auta laihtumaan tällainen meno. Siitä pidän kyllä kynsin hampain kiinni, että takaisin se paino ei ainakaan tule.

Mietin jo, pitäisikö hakea huomenna taas kromikuuri kauppareissulla, makeanhimo ehti näköjään saada minut otteeseensa. Taidankin tosiaan piipahtaa luontaistuotekauppaan samalla, kun kerään uudeksi vuodeksi jotain syötävää… tarkoitus on tehdä tortilloja, ne eivät onneksi ole kovin pahoja. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu…

Nimimerkki Kurjuuden kuningatar

KÄYNNISTYSVAIKEUKSIA

Eilinen positiivisuus joutui tänään romukoppaan. Olin aamulla niin väsynyt, etten jaksanut ajatellakaan mitään terveellisiä aamupaloja vaan keitin lämpimän kupin kaakaota itselleni ja söin toiseksi viimeisen joulutortun. Poika on alkanut nukkua aamulla niin pitkään, että päikkäreistä on turha haaveillakaan, joten liikuntahetkikin oli menetetty… tosin, ei ollut inspiraatiotakaan, liian pitkä tauko jumpassa ja heti ei meinaa saada itseään potkittua liikkeelle L.

Lisäksi tajusin, että eilen hehkuttamani uusi takki ei ollutkaan talvitakki (ilmankos se oli niin ohuen tuntuinen…), kuitissakin luki, että kuoritakki (whatever se sitten tarkoittaakaan)…  mutta no, puuttuihan minulta uusi kevät/syksytakkikin, joten jätän sen odottamaan myöhempää käyttöä. H&M:ltä tuli uusi kuvasto postissa ja siellä oli muutama aika ihqu vaate, jotka olisi ollut ihan pakko saada.. tyydyin kuitenkin valitsemaan vain yhden mekon, jonka nyt sitten tilasin kokona L, saa nähdä, sopiiko se päälle vai onko niin pieni, etten uskalla jättää sitä odottamaan kesää J. Mutta shoppailusta sain kuitenkin hieman hyvää mieltä itselleni. Ja lapsille paljon kesävaatetta.

Päivän kamalin kohta oli se, kun olin pyytänyt ystävää kylään jakamaan kasvissosekeittokattilani kanssaan… hänhän ilmestyi konvehtirasian kanssa ja suurin piirtein pakotti minut ottamaan sen… ja arvatkaa, kuka sortui siihen hänen poismentyään? L. Voi kyynel! Yleensä konvehtirasioissa ei kuitenkaan ole kovin montaa hyvää vaihtoehtoa, mutta ei olisi tarvinnut olla kyllä ollenkaan. Toivottavasti päivän ruoka-annokset olivat sen verran kevyitä (kasvissosekeittoa siis), ettei suuhun tungetut suklaat nyt pilanneet päivää totaalisesti… nyt jos koskaan tarvitsen hieman ruoskaa ja apua! Miten ihmeessä aloittaminen (tässä tapauksessa siis jatkaminen) voikin olla näin vaikeaa???  Mielessäkin pyörii vain hampurilaiset ja ranskalaiset… L

Huominen on pakko aloittaa kaurapuurolla. Piste.

TAKAISIN RUOTUUN!

Niin se vaan joulukin sitten meni lasten kanssa kotona rauhoittuen. Kelit olivat himpun liian kylmät, eikä voinut ulkoilla, mutta muuten oli mukavaa. Aatto oli pitkä päivä, varsinkin tyttärellä, hän kun odotti pukkia niin kovasti. Onneksi pukki oli ottanut toiveeni tosissaan, eikä tuonut lahjana yhtään suklaata J.

Joulun syömisiä en rajoittanut, mutta huomasin kyllä eron aikaisempiin jouluihin syödyssä määrässä! Tänään söimme vielä viimeisen kerran laatikoita ja kinkkua, ja määräkin oli oikein laskettu, sillä kinkusta ei ole enää jäljellä kuin murusia. Söin siis neljä päivää lanttulaatikkoa, kinkkua ja graavia lounaaksi ja kinkkuleipää päivälliseksi. Illalla lasten nukahdettua mussutin englannin lakuja ja hieman suklaata (omista vanhoista varastoista) samalla kun syvennyin peiton alla kirjaan.

Kävin aamulla vaakalla, ja se näytti 89,7 kiloa, eli en sitten laihtunut mutta en myöskään lihonut joulun aikana! Voi onnea J! No, laskekaa itse, kaksi aikuista syö neljä päivää 750 gramman lanttu- ja porkkanalaatikkoa, ei sitä kauheasti mennyt! Ja olen iloinen, ettei paino noussut, vaikka olinkin henkisesti valmistautunut moiseen.

Tänään kävin kaupoilla ja tsekkasin sitten samalla markettimme alennusmyynnit. Eipä siellä juuri mitään erikoista ollut, ei tehnyt mieli mitään erikoisia vaatteita (vielä), mutta sen talvitakin ostin itselleni vihdoinkin! Tuo vanha on jo oikeasti ihan kulahtanut ja meinaa hävettää se päällä mennä edes kauppaan. Pihalle lasten kanssa se vielä välttää, mutta nyt minulla on siis upouusi alennuksesta ostettu talvitakki… ja parasta on se, että kun alkutalvesta kokeilin samoja takkeja, ei suurin koko (44) mennyt minulla kiinni… nyt se meni J. Se tuntuu erittäin vartalonmyötäiseltä, mutta ei onneksi purista mistään eikä näytä makkarankuorelta päälläni. Ajattelin, että vaikka laihdunkin tästä vielä, niin ensi talvena se menee kyllä ainakin pihatakkina, joten ei harmita yhtään J. Pienestä sitä voi ihminen ilostua.

Nyt onkin sitten keitetty iso kattila kasvissosekeittoa viikkoa varten, alkoi kaupassa oikein vavisuttaa, kun ajattelin kinkun tilalle keittoa, joten oli pakko ostaa paprikaa, porkkanaa, yksi bataatti, sipulia, varsiselleriä (koko nippu!!! Poistaa nesteet mukavasti J ) ja lanttua ja niistäpä sitten sopan tein. Soseutuksen jälkeen lisäsin vielä jotain kasvisrasva”kermaa” purkillisen sekaan niin jopa maistui makoisalle! Huomenna pitää saada itsensä taas gymstickkailemaan. Tästä se muutos taas jatkuu!

NYT SITÄ SAA, NYT SITÄ SAA, VATSANSA TÄYTEEN PUUROO!

Ja vaihdankin sen kaurapuuron heti aamulla riisipuuroon joulun kunniaksi, vaikken riisipuurosta sinänsä kauheasti tykkääkään. Kotona on niin jouluinen tunnelma, kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin. Poika ei edellisistä jouluista mitään muistakaan, joten oli ihan pakko kuvata videokameralla sitä riemua, minkä oikean puun sisään tuominen sai aikaan! Ja vielä koristeita ja muutama suklaapallokin… ”SUKKAA, SUKKAA!” hän huuteli ja kurotteli palloja J. Tytär osasi jo paremmin osallistua ja kuusen koristeet loppuivat kesken hänen osaltaan. Olisi kuulemma pitänyt ottaa pois, ja laittaa uudestaan.

Kinkku on uunissa paistumassa ja ihana tuoksu saa vatsan kurisemaan. Ei varmaankaan nälkää kuitenkaan, tekisi vain mieli jo maistaa J. Mutta on uskottava samaa, mitä sanoin tytöllekin suklaapalloista: aamulla vasta! Ja seuraavat kolme päivää aionkin antaa piut paut kevyille ruuille, syön mitä haluan. Mutta uskoisin tässä projektin aikana oppineeni jo sen verran, että en syö huvikseni kuitenkaan kuten ennen. Heti maanantaina jatkan hyvin alkanutta (vaikkakin joulukuussa hieman hidastunutta) urakkaani ja keskityn kahteen kuukauteen ja kymmeneen kiloon. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua! Loppuun löytyi vielä netistä oikein sopiva joulurunokin J:

Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!

TAAS KIPEÄNÄ

Aamulla heräsin taas kurkku kipeänä L. Toivon, ettei tässä nyt enempää sairastuttaisi, viime jouluna olimme koko perhe mahataudin kourissa, eikä maistunut jouluruuat saati raikunut joululaulut! Toisaalta, mikä voisi olla laihtujan kannalta parempi vaihtoehto jouluherkkujen aikaan?

Sain eiliseen epätoivooni lohdutusta ystäviltäni, mässypäivän hiilihydraatit kuulemma varastoituvat nesteenä kehoon ja sen takia mittanauha näytti ”liian paljon”. Tilanne rauhoittuu ilmeisesti parissa päivässä, joten itseäni rauhoittaakseni aion mitata loppuviikosta strategiset mittani uudestaan. Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä, sillä aikaisemminhan olen käyttänyt mittanauhaa juuri ennen mässypäivää, nyt heti sen jälkeen. Pidän itselleni peukkuja, ja toivon, että asia on juuri näin J.

Välttääkseni mahdolliset jouluruuhkat ruokakaupassa, kävin jouluruokaostoksilla lasten kanssa jo tänään. Alkoi oikein huvittaa itseänikin, kun lasten nahistellessa kaupassa uhkailin heitä koko matkan maitohyllylle. ”Jos tuo ei lopu, ei joulupukki tule!”, ”Nyt lopetatte, tai ei tule lahjoja!” Ja ”Ihan tosi, en ota teitä ikinä kauppaan mukaan enää!”. Huomasin vanhemman pariskunnan seuraavan sananvaihtoa maitohyllyllä ja oli pakko oikein puuskahtaa ääneen, että on se kumma, kun ei mikään uhkailu tehoa J. He tarjoutuivat ottamaan tyttäreni omiin kärryihinsä, mutta en minä hänestä kuitenkaan luopuisi ikinä!

Mukaan kaupasta lähti ihana joulukinkku, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollia ja graavilohta… Nuo eivät kuulosta kovin lihottavilta ja vaikka ne sitä olisivatkin, niin elämäntaparemonttini pitää tauon 24.-26. joulukuuta ja keskityn viettämään lämpöistä joulua perheeni kanssa, herkutellen välillä. Ja kyllä, aion myös syventyä ainakin hetkeksi ihanaan kirjaan peiton alla maistellen jotain suussa sulavaa. Jostain kuulemani vanha viisaus sen kiteyttää: Ei se lihota, mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se, mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä!

Pariisissa asuvan ystäväni kanssa olemme jo kehitelleet keväälle mahtavaa muuttumisleikkiä: blogiin julkaistaan hieno kuvakavalkadi, jossa on pari ennen-kuvaa ja sitten useampia otoksia uudesta Kaijasta Pariisissa. Käyn ehkä kampaajalla, ostan jotain uutta vaatetta ja poseeraan baskeri päässä keväisen Eiffel-tornin juurella J. Ihana tavoite, johon on matkaa enää kaksi perunasäkillistä J.

ENSIN TULEE YLÄMÄKI, SITTEN TULEE...

…alamäki L. Olen ollut taas koko päivän ihan masentunut, poissa on viime kirjoituksen positiivinen asenne ja innostus. En tiedä, mitä on tapahtunut, eihän sen yhden mässypäivän pitänyt sotkea kuvioita (hemmetin täytekakku!!)… mutta totuuden hetki numero ties sun kuinka mones ilmoitti, että mittanauha pitäisi heittää roskiin. Painoa oli aamun punnituksessa 89,2, eli vihdoin olen pysynyt siellä 90 kilon alapuolella, mutta vyötärölle oli tullut kaksi senttiä takaisin L!!! Ja siihen ei kai lihakset vaikuta, olenko oikeassa? Tosin lantiolta oli lähtenyt kaksi ja reidestä yksi sentti eli en nyt oikein osaa ajatella kirkkaasti… onko tämä nyt ylä- vai alamäkeä?

Joka tapauksessa olen pohtinut urakkaani laajakatseisemmin ja tullut siihen tulokseen, että suunta on oikea, aikataulu ehkä hieman liian tiukaksi laadittu. Kevään aikatauluja tutkiessamme, tulimme siihen tulokseen mieheni kanssa, että paras ajankohta Pariisille olisi hänen talvilomansa, joka ilmeisesti sattuisi viikolle 9. Sovimme, että koska olen nyt saanut hyvän startin elämäntapojeni uusimiseen, siirrämme sovinnolla deadlinen helmikuun loppuun (itse asiassa mieheni oli koko ajan luullutkin asian olevan niin, eikä tammikuun loppu. Ilmeisesti olimme sopineet asiasta hieman hutiloiden J). Näin minulle jää hieman enemmän aikaa saavuttaa tavoitteeni, enkä nyt luovuta juhlien ja joulun takia. Ei sillä, että olisin aikonutkaan luovuttaa, mutta saanpahan alitajuntanikin hyväksymään, että saan syödä jouluna kinkkua!

Mieheni on hieman huolissaan siitä, millaisen kuvan tämä blogi hänestä antaa. Hän on painottanut monta kertaa, että tämä vedonlyönti on nimenomaan MINUN keksintöni, ei hänen painostustaan painoni pudottamiseksi. Se tehtäköön nyt tässä selväksi, että kelpaan siis miehelleni ylipainoisenakin, toki hänelle kelpaa varmaan myös hoikempikin puoliso, joka ei kuorsaa J. Minua innostaakseen, hän toi näytille kaupasta ostamani viiden kilon perunasäkin ja käski miettimään, millaisen määrän olen jo itsestäni pudottanut. Tokihan olen tajunnut itsekin, että sitä painoa on ylimääräistä, mutta nähtyäni sen viisi kiloa konkreettisesti, se tuntuu ihan järkyttävältä. Missä minä olen tuota perunasäkkiä oikein pitänyt? Samalla tajuaa myös sen, miten paino tosiaan poistuu tasaisesti sieltä sun täältä, sillä jos tuo perunasäkki tosiaan olisi poistunut vain yhdestä kohtaa (naamasta) niin kyllä sen olisi huomannut kuka tahansa J. Ja vielä olisi kaksi sellaista pussia pudotettavana (plus Pariisin jälkeen vielä toiset kaksi). Oikein ihmettelen, miten olen jaksanutkin liikkua yleensä mihinkään tuollainen määrä ylimääräistä lastia mukanani! Suosittelenkin tuota painon konkreettista näkemistä kaikille painon pudottajille, mutta ehkä nimenomaan vasta sitten, kun se paino on lähtenyt. Etukäteen sen näkeminen saa vain epätoivoiseksi ja masentuneeksi.

KAKSIVUOTISSYNTTÄRIT

Tänään pieni poikani täytti kokonaiset kaksi vuotta! Hänestä on tullut jo niin iso mies J. Tietysti oli täytekakkua tarjolla, tein sen aikaisemmin mainitsemani dinosauruskakun. Lisäksi oli kinkkupiirakkaa ja muita naposteltavia. Olin jättänyt mässypäivänikin tälle päivälle, jotta saan rauhassa nauttia. Sitten kävi tietysti niin ikävästi, että osa vieraista ei päässytkään, jopa 8 perui tulonsa, joten olin ihan kauhuissani… mitä teen, kun on tehty kaksi täytekakkua, ei niitä roskiinkaan voi heittää L. Fiksuna tyttönä sitten lykkäsin vieraille paketit mukaan, joten loppujen lopuksi kakkua ei jäänyt ihan kamalasti. Kinkkupiirakan saattoi pistää pakkaseen ja ne muut naposteltavat…

No, uskokaa tai älkää, tarjolla oli perunalastuja ja suklaakonvehteja (sinistä ja omaria). Koko päivän aikana söin peräti yhden sinisen konvehdin ja muutaman sipsin. Ennen vanhaan olisin kauhonut niitä kaksin käsin suuhuni, ennen kuin pääsevät loppumaan! Toki aion vielä illan mittaan EHKÄ muutaman maistaa vielä, mutta olen oikeasti edelleen yllättynyt siitä, miten olen päässyt voitolle tuosta herkuttelusta! Täytekakku maistui liian makealta ja sipsit liian suolaisilta J. Seuraava mässypäivä onkin sitten jouluaatto, sitten herkutellaan kinkulla, njam.

Nyt on sitten menty vedossani yli puolen välin… Huomenna tulee seitsemäs viikko täyteen ja jäljellä on kuusi. Kävin tänään huvikseni vaa’alla ja se näytti 88,7 kiloa. En siis ole aivan aikataulussa, mutta uskon silti edelleen positiivisen ajattelun voimaan ja siihen, että tämä tyttö lähtee sinne Pariisiin J. Totuuden hetki koittaa sitten jälleen maanantaina, uudet lukemat kuulette silloin.

VIHDOINKIN ULKOILUA

On ollut niin kamalan kylmät kelit, ettei ole päässyt lasten kanssa ulos… tai sitten pikkuiset ovat olleet sairaina. Laskin, ettei olla vissiin päästy kolmeen viikkoon pihalle, mutta nyt sitten vihdoin mentiin, kun olivat terveitä ja pakkastakin vain 8 astetta! Olipa mukava laskea pulkkamäkeä ja kahlata lumessa, vaikka pojan nenä alkoikin sitten heti vuotaa L, toivottavasti ei nyt sairastu heti uudestaan!

Huomenna onkin taas kakun tekemistä, viralliset 2-vuotispäivät ovat lauantaina. Yleensä teen kaksi isoa kakkua, että varmasti riittää kaikille, mutta niistä on aina jäänyt sen verran reilusti, että tällä kertaa teen hieman pienemmät. Eipähän tarvitse sitten montaa päivää itse niitä mussuttaa, kun ei raski pois heittää. Tytär piirsi tänään dinosauruksen kuvan, jonka aion siirtää sokerimassaan tehtynä kakun päälle, pistän sitten kuvan tänne, jos tulee hieno, tuleepahan tästäkin blogista sitten kunnon blogi, kun on ruokakuvia J.

Nyt, kun olen oppinut dvd:n avulla tekemään gymstick-liikkeitä, olen pistänyt telkkariin elokuvan pyörimään samaan aikaan, kun jumppaan. Siinä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ehdin katsoa vähän elokuvia (huom! pikakelauksella!) ja tulee jumpattua hieman pitempään, että saa nähdä koko ohjelman loppuun asti. Ainoa ongelma, ettei voi ihan kaikkea katsoa samalla, kun tyttö on lähistöllä, kauhuleffat ja suolenpätkät pitää katsoa toiste.

POSITIIVISTA AJATTELUA JA VANHOJA HOUSUJA

Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen vahvasti alkanut ajatella, että vaa’allani on jotain hampaankolossa minua vastaan, ja ihan piruuttaan vain ei näytä oikeita lukemia. Alan luottaa enemmän omiin silmiini ja mittanauhaan tästä lähtien. Teuvo neuvoi myös unohtamaan vaa’an tuijottamisen ja valitsemaan vaikka ne lempparihousut, joihin tahdon sopia tulevaisuudessa ja sovittamaan niitä säännöllisin väliajoin. Sillä jos mittanauhan mukaan senttejä katoaa (Saunalahdelleko ne menevät?), niin pakkohan niiden housujen on jossain välissä mahduttava päälle!

Fiksu ajatus, niinpä lähdin heti etsimään kaapistani tiettyjä tiukahkoja housuja, joihin haluaisin vielä mahtua, mutta nepä onkin pakattu johonkin niistä monesta jätesäkistä, jotka on heitetty vintille. Ja nyt on niin kylmä, että olisi hullua lähteä niitä sieltä etsimään saati, että toisin säkit sieltä alas ja etsisin niitä. Meidän vintille näet mennään makuuhuoneen kattoon avattavasta luukusta. Löysin kuitenkin yhdet vanhat lempiverkkarit, jotka olivat jääneet pois käytöstä sen vuoksi, että ne olivat kuin makkarankuori päälläni. Eivät olleet enää J. Ja eräät ulkoiluhousut, jotka tulivat talvitakkini mukana noin viitisen vuotta sitten, mutta joita ei ole käytetty, koska nekin olivat tiukat kuin se makkarankuori, jonka äsken mainitsin… eivät olleet enää J. Yllätyin myös, että löysin kaapistani kahdet isommankokoiset housut, joita en ole käyttänyt aikoihin, koska ne puristivat napin kohdalta… eivät puristaneet enää J vaan toiset melkeinpä suorastaan roikkuivat päälläni.

Niinpä näistä seikoista ilahtuneena olen jälleen jaksanut suhtautua asioihin positiivisemmin. Kyllä minä vielä onnistun ja sitten heitän sen saamarin vaa’an ikkunasta ulos. Tai ovesta. Johonkin kuitenkin heitän! Otin kuvia itsestäni ne äsken mainitut ulkoiluhousut jalassa ja otan myöhemmin vertailukuvia ja jos kehtaan, niin pistän sitten oikein tänne näytille… jos niistä vaikka joku kohtalotoveri saisi innostusta J.

Syöminen on sujunut oikein mallikkaasti. Aamulla jouduin taas turvautumaan lämpimään kaakaoon, kun oli kipeähkö olo (lapset ovat TAAS sairastelleet ja nyt kun alkavat olla parantumaan päin, onkin taas äidin vuoro sairastaa), lounaaksi tein jättiannoksen wokkia pelkästään wokkivihanneksista ja possun ulkofileesuikaleista, sitä söin sitten kahteen eri otteeseen. Lisäksi banaani ja appelsiini eikä ole ollut nälkä ollenkaan nyt illalla. Gymstickkaillessa huomasin tekeväni vatsalihasliikkeitä melko hyvin, luulenpa, että ne ovat minulla melko hyvässä kunnossa, jahka saan ne näkyviin tuolta rasvavaraston alta J.

Keskustelin erään ystäväni kanssa blogeista yleensä ja olimme molemmat huomanneet, että kauniit (ja rohkeat) ja treenaavat ihmiset näyttävät pistävän blogeihinsa huomattavan paljon kuvia itsestään ja syömistään ruoka-annoksista. Pohdin, pitäisikö minunkin laittaa blogini piristykseksi kuvia Lämmin Kuppi-annoksestani ja itsestäni gymstickkailemassa, mutta tulin siihen tulokseen, etten laita. En halua menettää vähäisiä lukijoitani. Palkitsen kuvattomuuden sitten hienolla kuvagallerialla Pariisissa poseeraavasta uudesta minästäni J.

TOTUUDEN HETKI NRO 6

Niin se vaan on taas viikko vierähtänyt ja aamulla oli aika käydä vaa’alla… Kävin siellä viikollakin ja silloin lukemat olivat koko ajan alle 90… mutta nyt se pirulainen näytti taas 90,3 kg! Masennus iski saman tien, miten voi olla mahdollista, vaikka söin tosi vähän viikolla? No ok, söin viikonloppuna kahtena päivänä palan täytekakkua, mutta ei sen pitäisi noin paljon vaikuttaa!? Vai pitäisikö? Teuvo kommentoi edellisiä kirjoituksiani kehottamalla pitämään mässypäivän ja että elimistö tottuu vähäkaloriseen päivään, mutta ei kai sen nyt kuitenkaan viikossa pitäisi tapahtua? Tarkoitukseni onkin ollut pitää se mässypäivä kerran viikossa, tällä viikolla se oli kahtena päivänä se pala täytekakkua. (Ja ihan vain ilmoitusluontoisena sellainen asia, joka hämmästytti itseänikin: Yleensä syön kakkua aina suuret palat, mutta nyt EN PYSTYNYT syömään kuin pienet palat ja nekin maistuivat liian imelälle! Eli olen oppinut olemaan ilman kaikkia imelyyksiä, hyvä minä!)

Koska vaaka petti minut, päätin turvautua mittanauhaan, saihan se minut viimeksikin hyvälle päälle… Ja kummallista kyllä, se näytti taas kaksi senttiä vähemmän vyötäröltä, kuin myös rintojen ympärystäkin (sen nyt ei olisi tarvinnut pienentyä J ). Tuon perusteellahan painon olisi pitänyt myös tippua, mutta se on pysynyt samana. Johtuuko tämä nyt sitten niistä kuuluisista lihaksista? J Mene ja tiedä.

VAPAAPÄIVÄ

…mutta ei siis elämäntaparemontista vaan lapsista. Mies lähti viemään lapsia mummolaan heti aamusta ja minä aloitin päivän urakan. Minä rakastan listoja, ja jotenkin on ihanaa tehdä niitä, ostoslistat ovat jokaviikkoisia, mutta nyt minulla on kolme eri lista: perjantailista (tarkoittaa siis tätä vapaapäivää), synttärilista (mitä pitää tehdä ja touhuta ennen ensi viikonlopun kaksivuotissynttäreitä ja joululista (samat kuin edellisessä, mutta koskee siis joulua, kuten nokkelimmat ehkä arvasivat J). Perjantailista oli pitkä ja sisälsi mm. uunin pesun, saunan pesun, kirjeen kirjoittamisen Ruotsiin vanhalle rouvalle, joululahjojen ostamista lapsille, kirjasto- ja postikeikan sekä haamuasiakkuutta. Parasta listoissa on se, kun saa vetää viivan tehdyn homman päälle! Ja voi sitä onnea, kun kaikki on tehty J. Ehkä pitäisi tehdä lista pudotettavista kiloistakin...

Siivoamisen aloitin heti kun mies ja lapset poistuivat, ja sitä kesti siihen asti kun mies saapui, puoli kolme. Siivosin siis viisi tuntia ja vielä jäi yksi kaappi järjestelemättä… Sitten hyppäsin autoon ja juostiin lelukauppaan ja sieltä löytyi suunnitellut joululahjat. Sen jälkeen vein miehen juhlimaan kaupungille ja kävin listan paikoissa. Haamuasiakkaana menin kahteen paikkaan kysymään Soneran laajakaistaa ja mukaan lähti Saunalahden 10 megan laajakaista nykyisen kahden megan tilalle ja vielä euroa halvemmalla… ja kaupan päälle nettitikku, huisia J. Palkinnoksi näistä haamuiluista saan joskus lahjakortteja vaatekauppaan, jee!

Kotiin päästyäni, puoli seitsemän aikaan, istahdin hetkeksi ja nautiskelin kebabin salaatin kera. Uskomatonta, mutta kun päivä oli noin kiireinen, niin en ehtinyt koko päivänä syömään, vain aamulla yhden paahtoleivän ja kolmen aikaa yhden välipalapatukan. Ei siis kertynyt kebabista kaloreita. Tuskin enää tänään muu maistuukaan. Paitsi ehkä lonkero tai kaksi jahka saan loputkin hommat tehtyä. Vielä olisi hieman leipomista edessä. Yritin myös blondata hiuksia taas, aika kehnolla menestyksellä. Mutta nyt ne eivät enää kuitenkaan näytä ketunraadolta vaan ehkä ketunpoikasenraadolta J.

Että semmoinen vapaapäivä. Kello on yli yhdeksän illalla, enkä ole ehtinyt vielä istahtaa rauhoittumaan. On se vaan elämä jotenkin helpompaa, kun lapset on kotona J.

HYVIN MENEE

Tänään kävin aamulla vaakalla ohimennen ja se näytti taas kahdeksikolla alkavaa lukua J. Olenkin syönyt tosi kevyesti, kuten aikaisemminkin mainitsin. Päiväkalorit jäivät tänäänkin alle 1000 ja viimeisen kerran söin joskus viiden aikaan iltapäivällä. Ihme kyllä, ei ole yhtään nälkä edelleenkään, vaikka siitä on jo viisi tuntia. Ehkäpä vatsalaukkuni alkaa tottua pienempään määrään. Toivottavasti J.

Kävin tänään kaupassa ostelemassa leivontatarvikkeita pojan synttäreitä varten. Huomenna lapset lähtevät mummolaan yhdeksi yöksi ja mies omille teilleen. Minulle piti tulla ystävä seuraksi, mutta hän ei päässytkään ( L ), joten päätin sitten tehdä sitä, mitä äidit tekevät vapaapäivänään: siivota ja leipoa J. Edessä on siis suursiivous juhlia ja joulua varten, muun muassa uunin jynssäämistä, siivouksen jälkeen olisi tarkoitus käydä etsimässä lapsille joululahjoja ja sitten teen harjoituskakun viikonlopulle, jolloin jo osa synttärivieraita tulee käymään. Ostin sokerimassaa ja tarkoitus on yrittää saada kakun päälle siitä Nalle Puhin kuva… jos se onnistuu, niin laitan sitten kuvan tännekin J. En ole ikinä ennen moista yrittänyt, joten jännitys tiivistyy! Aion myös herkutella huomenna. Kunhan olen ahkerasti siivoillut (hyötyliikuntaa!) ja shoppaillut, aion hakea kebabin salaatilla ja nautiskella sen elokuvan ääressä. Siinä minun juhlahetkeni. Huomaatteko? Ei sanaakaan suklaasta tai muista herkuista! En aio syödä niitä, en edes ostaa. Viikonlopun makea herkkuni olkoon sitten palanen synttärikakkua.

Aikani kuluksi kirjaankin seuraavaksi tähänastiset saavutukseni elämäntaparemonttini tiimoilta:

1. Olen lisännyt liikuntaa
2. Olen lopettanut hillittömän jokailtaisen karkin/suklaan syönnin
3. Olen alkanut syödä enemmän kasviksia, keittoja, puuroa ja wokkeja eli toisin sanoen jättänyt turhia hiilihydraatteja pois (vaaleat leivät, keksit, sipsit, sokerit)
4. Olen lopettanut ilta/yösyömisen
5. Olen huomannut, että pärjään ilman herkutteluakin. Kun alussa olin huolissani siitä, mitä söisin, kun tekee mieli napostella ja ostin valmiiksi rasvatonta jugurttia ja rahkaa yms. niin ne jäivät kaikki jääkaappiin syömättöminä, enkä ole napsinut muutakaan!
6. Painoni on tippunut kolmanneksen tavoitteesta ja huikeat 6 senttiä vyötäröltä!
7. Osa vanhoista vaatteistani sopii jo päälle J

Tästä on hyvä jatkaa!

TERAPIAJORINOITA OSA 5

Otin eilen aikaa, kuinka nopeasti näläntunne katosi. Suljettuani tietokoneen syvennyin Antonio Banderaksen katseluun televisiosta ja huomasin vajaan puolen tunnin kuluttua, että minulla ei ollut enää nälkä. Tarvitsee siis keksiä jotain, jota voin tehdä sen puolisen tuntia silloin, kun tekee mieli mässyttää. Banderaksen katselu ei ole huono vaihtoehto, mutta pelkään, että jos käytän sitä aina varokeinona, tummat silmät menettävät kiinnostavuutensa, ja niin ei saa käydä! J

Tämä päivä meni ruokailun suhteen hieman pipariksi, sillä jouduin taas viemään poikaa lääkäriin ja jouduin pitämään niin sanotun jämäpäivän, eli syötiin, mitä kaapista löytyi. Onneksi kuitenkin suht terveellisesti. Lapsille olin luvannut jo aikoja sitten pannukakkua, joten tänään oli sen aika. Kipristelin itse vähemmällä kalorimäärällä, jotta sain myös pannaria. Huomasin, että se maistuu hyvälle myös ilman mansikkahilloa… itse asiassa maistoin yhden suupalan hillon kera ja se maistui liian imelälle! Jotain on siis tapahtunut makunystyröilleni tämän reilun kuukauden aikana, jotain positiivista J.

En itse vieläkään jaksa uskoa eilisiä mittanauhan tuloksia, epäilen koko ajan, että mittanauha oli jotenkin väärin… mutta ei se ollut. Kiitos kannustavista kommenteista, joita sain saavutukseni ansiosta! Ehkä olisi pitänytkin lyödä vetoa senteistä eikä kiloista J. Päätin kuitenkin, että vaikka en saavuttaisikaan tavoitettani 15 kiloa helmikuuhun mennessä, niin jos vain pysyn muuten tässä uudessa elämäntavassa, niin maksan sitten vaikka itse matkan, sen verran tässä on opittu ja tehty, että olen sitten ansainnut sen palkkion! Nyt siis kisataan vain siitä, kuka matkan maksaa J.

MITTANAUHATULOKSIA

Aamulla sitten heti herätessäni etsin mittanauhan käsiin ja mittailin ympäryksiä… Eka kerran mittasin noin kolme viikkoa sitten ja kun välillä mittailin, niin muutosta ei ollut tapahtunut mihinkään suuntaan… mutta nyt oli jotain merkillistä tapahtunut. Kohteina olivat rinnanympärys, vyötärö, lantio ja reisi. Muut olivat sentin pienempiä kuin ennen, mutta vyötärö oli kaventunut kuusi senttiä! Olisin kuvitellut, että paino lähtisi tasaisesti joka paikasta, mutta näköjään sitä on lähtenyt muualtakin kuin naamasta J.

Asioille lähtiessäni kaivelin sitten vihdoin ne farkut esiin ja puin päälleni. Tiukoiltahan ne aluksi tuntuivat, kuten aina pesun jälkeen, mutta kun laitoin vyön paikoilleen, se menikin eri kohdasta kiinni. Eli on uskottava mittanauhaa ja vyötä, minä olen laihtunut. Nyt olen ollut kaksi päivää melko tiukalla ruokavaliollakin, alle 1000 kaloria molempina päivinä, että eiköhän se vaakakin kohta ala pysyä siellä 90 kilon alapuolella! Ja vaikka olenkin tiukkana pysynyt, olen silti syönyt melko hyvin: aamulla mustikkasoppaa, lounaaksi pihvi, kasviksia ja vähän juustoperunoita, päivälliseksi kasvissosekeitto ja leipää. Nyt maha kyllä meinaa kurnia, mutta en aio luovuttaa, jos ei löydy muuta tekemistä niin menen sitten vaikka nukkumaan, jotta en sorru syömään! J

TOTUUDEN HETKI NRO 5

Aamulla oli taas punnituspäivä ja jotenkin kaikki on näköjään taas ihan pyllyllään L. Paino on noussut, vaaka näytti 91. Joko minulle on kehittynyt lihaksia gymstickkailun ansiosta (nehän painavat enemmän kuin läski) tai sitten on tapahtunut jotain muuta. Omasta mielestäni karkkipäiväkin sujui perjantaina tosi maltillisesti, ei painon sen takia olisi pitänyt nousta. Ja viikonlopun kaloritkaan eivät nousseet yli sallitun. Yritän nyt kuitenkin säilyttää positiivisen mielen ja jatkaa entistä tarkemmin.

Muuten viikonloppu meni melko mukavasti. Kävimme joulumarkkinoilla ja lapset pääsivät joulupukin syliin sekä tytär ratsastamaan, mistä hän näytti nauttivan täysin rinnoin. Ulkoilut jäivät vähemmälle, sillä poika sairastui taas. Vietimme itsenäisyyspäivän lisäksi myös miehen syntymäpäiviä perheen kesken. Tein hänelle voileipäkakun, mutta itse en syönyt kuin yhden palasen (normikokoisen) ja huomioin sen muutenkin päivän ruokailuissa. Syntymäpäivälahjaksi mies sai Nikke Knattertonin dvd:n, siitä tuli välittömästi myös tytön suosikki… Johtopäätös: Nikke on mestarietsivä J.

Huomenna kaivelen mittanauhan esille ja tarkistan tuon lihasasian… sillä jos paino on noussut lihasmassan takia, niin käsittääkseni eron huomaa sitten mittanauhalla… Jos muutosta ei ole siinäkään tapahtunut niin huomenna voi sitten tulla aika masentunutta tekstiä!

TÄNÄÄN EI KALOREITA LASKETTU

…mutta se ei tarkoita, että olisin jotenkin kamalan paljon mässäillyt J. Tänään oli tarkoitus pitää karkkipäivä, joten päätin heti aamusta, että on ihan turhaa laskea kaloreita, kun ne menevät kuitenkin jonkin verran yli. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut mässäillä kaikella mahdollisella vaan nauttia muutama suklaapala. Söin todella kevyesti muuta ruokaa: aamupuuro, lounaaksi pakastevihanneksia ja paahdettua kanaa ja päivälliseksi kanasalaattia. Ja kahden viimeisen päälle herkuttelin muutaman suklaakonvehdin, yhteensä koko päivänä 15 kappaletta. Mieheni sanoi, että aika paljon, mutta ei se ole paljon siihen verrattuna, mitä söin aikaisemmin J. Ja yllätyksekseni huomasin, että nuo konvehdit todellakin riittivät, niistä tuli jopa melkein paha olo J. Ja nyt illalla ei ole edes nälkä.

Aamulla kävin toiveikkaana vaakalla, että josko se paino olisi yhtään pudonnut… Sainkin oikean piristysruiskeen, numerot alkoivatkin jo kahdeksikolla! No, vain 300 grammaa alle 90 kilon, mutta kuitenkin, ihan uusi kymmenluku!! Siitä innostuneena aioin ensin jättää karkkipäivän kokonaan väliin, mutta tulin siihen tulokseen, että jos sen teen, ne jäävät kummittelemaan kaappiin ja mieleen. Ja mielestäni onnistuin aika hyvin tämän päivän kalorimäärässä loppujen lopuksi, jaksoinhan jumpatakin J.

Iltalehdessä oli tänään artikkeli, jonka mukaan aamiainen ehkäisee vyötärölihavuutta. Sen mukaan lapsesta asti aamupalan väliin jättävät altistavat itsensä vyötärölihavuudelle muita herkemmin (ei ole totta minun kohdallani, meillä syötiin joka aamu lapsena puuro ennen kouluun menoa ja tässä sitä nyt ollaan J), mutta tämä asia sai minut miettimään, miten ihmeessä saisin nelivuotiaan tyttäreni syömään aamuisin muutakin kuin aamukaakaon kanssa yhden keksin? Kokeiltu on puurot ja murot ja leivät… pakko keksiä jotain ihan tytön itsensä vuoksi.

Mutta nyt vain innolla odottelemaan itsenäisyyspäivää ja virallista punnitusta. Toivotan lukijoille hyvää viikonloppua ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

PUUROA SE OLLA PITÄÄ!

Nyt se on sitten todistettu, ainakin minun kohdallani. Kun tänään taas kiltisti söin aamupuuron, niin johan jaksoi paljon paremmin koko päivän, vaikka ei se puuro nälkää pidä poissa kovin kauaa. Eikä nyt illallakaan ole kauhea makeanhimo. Eli kyllä minun on nyt pakko vaan jaksaa keittää se aamupuuro joka aamu.

Ensin meinasin jättää taas gymstickkailut väliin, kun olo on edelleen hieman kipeä ja kipeänähän ei saa urheilla, mutta päätin kuitenkin ottaa taas niskasta kiinni itseäni ja tein liikkeet. Ja kieltämättä oli heti paljon parempi fiilis. Kun istuin sohvalla ja katsoin alaspäin, niin ei siinä mahan kohdalla ole enää ihan niin iso kumpu kuin ennen!

Yksi haaveeni, mitä tahdon pukea päälleni, kun olen taas hoikempi, on ihan perus valkoinen t-paita ja farkut. Elokuvissa naisilla on monesti sellainen perusasu ja he näyttävät niin hyviltä sillä tavalla, että itsekin tahdon näyttää siltä J. Kysyin tänään mieheltäni, eikö hän ole huomannut minussa mitään eroa ja hän myönsi, että kyllä kasvot näyttävät hoikemmilta. Eli ilmeisesti olen laihtunut sen vajaan viitisen kiloa naamasta… tavoitteena on saada seuraavat 10 kiloa pois vartalosta J

SAIRASTELU JATKUU...

Ihan ensi ajattelin kerätä sääliä tuolla otsikolla J. Antaisitte armoa ja luvan syödä vaikka suklaatia vähän J. Mutta sitten päätin, että en tarvitse armoa, miksi ihmeessä luovuttaisin nyt, kun olen hyvään vauhtiin päässyt? Tappiomielialasta pitäisi nyt jotenkin päästä eroon…

Mietin syitä, miksi olen nyt näin surkeana ja tein muutaman johtopäätöksen:

1. Kurkkuun koskee ja päätä jomottaa vähän vilustuneena -> ei jaksa kokata terveellisesti eikä harrastaa liikuntaa
2. Poika on myös kipeä, eikä nuku päikkäreitä -> en ehdi harrastamaan liikuntaa
3. Penskat herää niin kauhean aikaisin nyt jostain syystä, joten joudun itsekin heräämään -> univelasta johtuen en edes jaksaisi harrastaa liikuntaa
4. Olen juonut aamulla lämpimän kaakaon ja jättänyt puuron väliin, koska en halua liikaa kaloreita -> kauhea nälkä vaivaa iltaisin (sekä makeanhimo)
5. Paino nousi eilen himpun -> olen heti valmis luovuttamaan
6. Laiskottaa -> laiskottaa!!!

Potkikaa minua vähän nyt, muuten kohta sorrun J. Tänään menen ainakin aikaisin nukkumaan, jos se auttaisi edes hiukan.

ALAMÄKI

Elämä on aaltoliikettä, sanoi ystäväni, kun kuuli alamäestäni… Aamulla olin vajota murheen synkkään alhoon, kun eilisestä innostuneena kävin taas vaakalla… Se näyttikin 91 kiloa L. Enkä edes ollut herkutellut kuin kourallisen sipsejä eilen illalla tyttäreni jumpan ”pikkujouluissa”. Mieli kyllä teki kovasti enemmän, mutta minä pysyin kourallisessa, enkä rynnännyt kauppaan ostamaan Taffelin jättipussia. Ajattelukin näköjään riittää lihottamaan meikäläistä.

No, en nyt oikeasti ole kauhean masentunut, eiköhän se paino tästä lähde taas putoamaan. Niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin, niin vaakamme on ihmevempain, joka näyttää joka kerta eri painoa ja saan laskea keskiarvon J. Ehkä sillä vaakalla oli vain huono päivä ja se purki pahaa oloaan minuun J.

Tänään kuitenkin söin taas mahdollisimman kevyesti, aamulla tosin oli pakko ottaa lämmintä kaakaota, sillä kurkku oli melko kipeän tuntuinen. Päivän muut ruuat koostuivat kinkkuleivistä, jauhelihakeitosta, omenasta ja salaatista. Olen muuten tehnyt loistavan löydön ainakin Prisman eineshyllystä. Korpelan valmistamia broilerin fileekuutioita. Ne on kypsennetty ilman rasvaa paahtamalla ja kaloreita on vain 115 / 100 grammaa. Paketissa on 200 g ja se riittää tosi moneen juttuun, esimerkiksi tänään tein siitä salaattia. Voisin kuvitella sen myös tosi maukkaaksi esimerkiksi munakkaassa, pizzassa ja wokissa… Suosittelen! Hmm… Pitäisiköhän alkaa ilmoitella noille firmoille, joiden tuotteita tässä blogissa mainitsen, että voisivat tulla sponsoreiksi tai ainakin maksaa hieman ilmaisesta mainoksesta?

Olen löytänyt uuden terapiamuodon iltoihini, kun nälkä iskee. Kirjoitusinnostuksessani aloin kirjoittamaan satukirjaa eka/tokaluokkalaisille… mutta siitä ei sen enempää ennen kuin se on julkaisukunnossa J.

TOTUUDEN HETKI NRO 4

Ensimmäinen kuukausi uutta elämäntaparemonttiani on takana ja painoa pitäisi olla pudonnut se kolmannes tavoitteesta… ja miten kävikään? Aamulla kävin vaakalla, tunteet heittelivät innokkaasta odotuksesta syvään epätoivoon, sillä vaikka kalorimäärät ovatkin pysyneet kohtuullisina, ei viikonloppu ollut taasen kovin terveellinen. Luulisi, että sairastellessa ei ruoka maistu, mutta minulle kävi niin, että ruoka maistui normaalisti, muttei jaksanut panostaa siihen terveellisyyteen (kuten nyt esimerkiksi se kaakaon juonti). Olokin oli ihan löllyrä, kun oli kaksi päivää liikkumatta, tuntui, että vatsa paisui kuin pullataikina, ihan kuin se tässä välissä olisi ollut jo pienempi L. No, kuulkaa totuus rakkaat blogini lukijat: vaaka näytti aamulla 90,3 kiloa J.

Lähtöpainohan oli 95, eli melkein tavoitteessa ollaan! Olen ylpeä itsestäni, nyt ei saa luovuttaa, sillä jäljellä on enää vähän yli puolet urakasta J. Ja kun tarkastelen mennyttä ajanjaksoa, ei edes uskoisi, että olen ollut ”laihiksella”, sillä joka ikinen viikko on ruokavalioon kuulunut yhtenä päivän myös ihan oikeata roskaruokaa. Uskokaa tai älkää… (ehkä mieheni on yrittänyt sabotoida tietämättään projektiani, sillä hän on yleensä ollut se, joka ehdottaa roskaruokaa nykyään ja minun on vaikea kieltäytyä!). Olen siis syönyt kolmena viikkona kebabia salaatilla ja siivun pitsaa ja yhtenä viikkona hesburgerin kerrosaterian. Tietenkin noina päivinä sitten söin muuten huomattavasti vähemmän. Eli en todellakaan ole joutunut kärsimään, oikeastaan päinvastoin, sillä ei meillä ennen ole joka viikko herkuteltu noin.

Nyt päätinkin, että tässä kuussa ei syödä yhtään roskaruokaa, siitäkin syystä, että pikkupojan 2-vuotissynttärit ovat tulossa 18. päivä ja viikko sen jälkeen jouluherkut. Kun pysyn nyt ruodussa niin saan hyvällä mielellä herkutella sitten noina päivinä. Lisäksi on tiedossa yksi vapaailta hyvän ystävän seurassa, jolloin suuntaan hänen kanssaan kaupungille syömään ja ehkä jopa ottamaan hieman glögiä, jos siltä tuntuu. Eli kaikkea mukavaa on tiedossa.

Tämän päivän iltalehdessä oli artikkeli, jossa puhuttiin siitä, kuinka paljon ihminen voi syödä lihomatta. Siitä innostuneena etsin netistä sivun, jossa neuvottiin, kuinka päivittäinen kaloritarve lasketaan:

Vähän liikkuva: paino kg x 2.2 x 14 = arvioitu kaloritarve/päivä
Normaalisti liikkuva: paino kg x 2.2 x 17 = arvioitu kaloritarve/päivä
Paljon liikkuva: paino kg x 2.2 x 20 = arvioitu kaloritarve/päivä

(Lähde: http://www.liposinol.com/fi/liposinol-weight-lossB01-afi.htm)

Tämän kaavan mukaan minun tarpeeni on 90 x 2,2 x 17 = 3366 kaloria. Ihan älytön summa! Ruokapäiväkirjani mukaan päivittäinen kalorimäärä, jonka olen suuhuni tunkenut nyt kolmen viikon aikana, jotka olen päiväkirjaa pitänyt, on ollut 900 ja 1700 kalorin välillä. Tuo suurin luku on tullut karkkipäivinä ja keskiarvo on ollut selkeästi noin 1400 kaloria. Sittenkin, kun olen tavoitepainossani viimeistään ensi kesänä, eli 70 kilossa, saan syödä 2156 kaloria päivässä, vaikken liikkuisi juuri ollenkaan. Kun opin syömään nyt näin ”kevyesti”, ei tule olemaan minkäänlaista ongelmaa pysyäkin siinä painossa J.  Tällä vauhdilla pienenen siis juuri oikeaa tahtia ja Tanja saa alkaa valmistella ohjelmaa Pariisiin J.

Vielä diilerilleni tiedoksi, että tuomasi Liposinolit loppuivat jo reilu viikko sitten, mutta en omasta mielestäni huomannut niistä olevan hirveästi apua, muuten kuin omassa päässäni J. Joten en aio ostaa niitä itse, kiitos kuitenkin paljon mahdollisuudesta testata niitä J.

SAIRASTELUA

Niinhän siinä sitten kävi, että lasten nuhatauti tarttui aikuisiinkin. Mies valitteli oloaan jo eilen ja itsellänikin kurkku oli karheana, tänään on sitten ollut kuumeinen olo L. Eikä tilannetta yhtään paranna huonosti nukuttu yö, kun pikkuiset yskivät koko ajan. Veinkin heitä päivystykseen, jotta saatiin varmuus, ettei korvat ole taas tulehtuneet… eivät onneksi olleet.

Lähikaupassa oli tänään itse Joulupukki vierailulla, ja tyttöä piti tietysti viedä sitä katsomaan… aivan, tarkkaavaisimmat ehkä arvasivat, että kyseessä oli se sama lähikauppa, jossa ne suklaalevyt oli tarjouksessa… Arvatkaa, ostinko ne? No en J. Ohi kävellessäni vielä kävi mielessä, että pitäisikö, mutta en sortunut, ja olen ylpeä itsestäni J. Enkä ottanut vastaan edes pukin tarjoamaa namua. Kotiinpäästyämme leivoimme hieman lisää pipareita joulua varten, kun edellisestä satsista on hävinnyt jo puolet. (En ole itse syönyt vaan lapset!!) Ja nyt kyllä pärjätään joulu oikein mainiosti.

Ja kipeän oloni vuoksi oli pakko saada lämmintä juotavaa, ja sori nyt vaan Paula, mutta se vihreä tee ei todellakaan ollut tänään valintani vaan tein ihan lämmintä kaakaota. Ai että se oli makoisaa. Vaikka tähän päivään kuuluikin hieman makoisiakin asioita (eli pari maistiaispiparia kaakaon lisäksi) niin kokonaiskalorit jäivät noin 1400, eli ei paha. Nyt vain jännittyneenä taas odotan maanantaita. Silloin on totuuden hetki nro 4 vuorossa ja painoa olisi periaatteessa pitänyt lähteä kolmannes tavoitteesta eli vaakan pitäisi näyttää 90 kiloa… Epäilen, etten ihan siihen pääse, mutta vielä ei ole aika huolestua. Ja jos helmikuun tavoite jää vaikka kilosta kiinni, niin ei voitto voi jäädä siitä kiinni… vai voiko? Iltalehdessä oli eräs päivä uutinen vanhasta pariisilaisnaisesta, joka oli jäänyt jumiin omaan vessaansa moneksi viikoksi ja pärjännyt siellä lämpimällä vesijohtovedellä, ennen kuin kukaan tajusi kaivata häntä. Eli jos tavoite jää niin käsken ystäväni lukita minut siellä sitten vessaansa viikonlopuksi, eiköhän siinä katoa ne loputkin J.

TIETOISKUJA

Palaan vielä kerran edellä mainitsemaani kirjaan ja kerron muutamia hämmästyttäviä faktoja, jos jotakuta vaikka sattuisi kiinnostamaan. Ensinnäkin proteiineista ja siitä, miksi niitä kannattaa syödä nälkäänsä. Proteiinin kyky täyttää vatsa on erilainen kuin hiilihydraattien. Maha voi tulla täyteen jo kahdesta kananmunasta tai purkillisesta raejuustoa, mutta hiilihydraatteja, vaikkapa vaaleaa leipää tai sipsejä saa mättää niin paljon kuin tahtoo, eikä vatsa tunnu täyttyvän yhtään. Ja mikä ero näiden vaihtoehtojen energiamäärässä onkaan! Kirjan mukaan kahdessa munassa on noin 300 kilokaloria kun taas iso pussi karkkia saattaa sisältää jopa 1500 kilokaloria. Tämä oli minulle yllättävä tieto, vaikka olen toki tiennyt, että raejuusto on terveellisempää kuin sipsit J. Eli seuraavan kerran kuin nälkä iskee, tiedän mitä valitsen!

Toinen fakta oli 15 minuutin sääntö. Kun makeanhimo iskee, pitäisi keksiä tekemistä tuoksi ajaksi, ja silloin himo yleensä menee ohitse. Jos ei voi lähteä lenkille, kannattaa sitten skypettää vaikka kaverille Pariisiin tai johonkin muuhun tuppukylään J. Mutta jos tunne ei katoa, onkin kyseessä luultavasti oikea nälkä, ja sehän taas vaatii muuta suuhunpantavaa kuin makeat herkut. Jos ei silloin syö jotain, himo vain yltyy ja lopulta ne liskoaivot taas valtaavat ajatukset. Proteiini vaimentaa nälkää ja makeanhimoa, ja lämmin juoma lisää kylläisyyden tunnetta. Eli muna suuhun ja teetä päälle.

Ja vielä eräs juttu. Jos mietit, mikä mahtaa olla paras liikuntamuoto, niin nyt sekin on selvinnyt. Paras liikuntamuoto on se, jota harrastat. Ajattelu, jonka mukaan pitää liikkua, jotta laihtuu, on väärä. Tarkoitus on löytää liikuntamuoto, jonka harrastaminen on hauskaa, ei sen tarvitse olla se, joka polttaa eniten rasvaa, koska luultavasti sen kanssa käy niin, että sitä jaksaa tehdä ne muutamat pakolliset kerrat ja sitten luovuttaa. Kun tekee sitä, mistä tykkää, sitä tulee tehtyä pitempään ja useampana päivänä ja luonnollisesti silloin myös pitkällä aikavälillä polttaa enemmän kaloreitakin. Yksinkertaista mutta totta! Pitikö tähänkin ajatukseen nyt kirja lukea, jotta se meni jakeluun? J

Kaikkein tehokkainta liikuntaa on kuulemma aamukävely. Pitäisi ennen aamupalaa pompata ylös, ulos ja lenkille, silloin elimistön hiilihydraattivarastot ovat tyhjimmillään ja reippailu alkaa kuluttaa suoraan rasvavarastoja. Mutta eipä tuo meikäläiseltä voi onnistua, ei lapsia voi jättää yksin siksi aikaa edes nukkumaan, että kävisin kävelemässä. Enkä missään nimessä jaksa valvoa niin kauaa syömättä, että ensin hoitaisin heidän aamutoimensa ja sitten lähtisin vielä lenkille ennen kuin itse laittaisin suuhuni mitään. Joten tyytyväisenä gymstickkailen joka päivä sen puolisen tuntia ja nautin tuloksista pitkällä aikavälillä J.

PALKINTO VAI RANGAISTUS?

Liskoaivo-kirjasta löytyi oivallus, joka pisti miettimään. Tunnistin itseni kohdasta, jossa puhuttiin itsensä ”palkitsemisesta”, kun on saanut esimerkiksi kituutettua pari päivää nälkäkuurilla. Tämän jälkeen on helppo ajatella, että hyvästä työstä olen ansainnut palkinnoksi kakunpalan tai suklaapatukan. Se on kuulemma sama, kuin että olisin ajanut polkupyörällä Inarista Hankoon ja hyvän työn seurauksena joku heittäisi minut autolla Jyväskylään, jotta voin polkea viimeisen pätkän uudestaan. Eihän kyseessä silloin ole palkinto vaan rangaistus ja samaa pätee laihtumiseenkin. Ei ole mikään palkinto sortua syömään jokin herkku, kun on ensin saanut pidettyä itsensä irti niistä.

Kirjassa ei siis kielletä, etteikö sortumisia saisi joskus tapahtua tai että kaikki hyvä pitäisi kieltää itseltään vaan, että ei saa kouluttaa aivojaan ajattelemaan, että herkuttelu on PALKINTO. Juuri näin olen monesti omalla kohdallani ajatellut. Kun väsyttää tai maailma kohtelee väärin, olen nimenomaan ansainnut suklaalevyn, vaikkei edes olisi tehnyt sitä mieli! Hullua…

Jos siis sortuu dieetin aikana herkutteluun, pitää vain jatkaa siitä eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei myöskään pidä syyllistää itseään tai varsinkaan ajatella, että kun nyt olen avannut tuon karkkipussin niin sama sitten syödä loputkin. Kirja myös puhuu vahvasti saman asian puolesta kuin tämän päivän lehdissäkin julkaistu uutinen maailman parhaasta ruokavaliosta. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/J%C3%A4ttil%C3%A4istutkimus+selvitti+parhaan+ruokavalion+painonhallintaan/1135261891364?ref=lahetalinkki

Parhaiten laihtuminen ja ihannepainossa pysyminen siis tapahtuu ruokavaliolla, joka sisältää runsaasti proteiinia ja matalan GI:n ruokia. (Glykeeminen indeksi (GI) mittaa kuinka nopeasti ravinnon hiilihydraatit nostavat veren glukoosipitoisuutta. Niin sanotuilla huonoilla hiilihydraateilla – valkoinen vehnäjauho, sokerit –on korkea GI. Hyvillä hiilihydraateilla, kuten täysjyväleivällä ja puurolla GI on matalampi.Lähde: HS)  Eli olen ollut oikeilla jäljillä koko tämän ruokavaliomuutokseni ajan! J

Tänään leivoin lasten kanssa pipareita. Tosin poika pisteli oman osuutensa taikinasta parempiin suihin jo ennen paistamista J. Itse maistoin vain kaksi piparia (hyvin ohuiksi kaulittuja! toim.huom.) ja loput on pistetty kaappiin joulua odottamaan. Odotan huomista karkkipäivää innolla, sillä kaapissa on hieman Fazerin sinisiä konvehteja joululahjailun jäljiltä odottamassa. Tänään huomasin pohtivani varsin ristiriitaista ongelmaa: Lähikaupan mainoksessa oli Fazerin sinisiä levyjä tarjouksessa 3 kappaletta 4 eurolla. Tässä minä, jonka piti vähentää suklaansyöntiä pohdin tosissani, että pitäisikö käydä ostamassa, kun niin halvalla saa! (Siis TOSI halvalla, kun normaalihinta 1,67 e, peräti 1,01 euroa halvemmalla J) Että milloinka ne liskoaivot tajuavat, ettei meidän kaappiin osteta sitä suklaata jemmaan!!!!! MURRRR!

TERAPIAJORINOITA OSA 4

Rakas päiväkirja,

Tänään ei tapahtunut mitään. Söin mitä söin ja gymstickkailin. Näpertelin Emman kanssa joulukortteja ja askartelimme pieniä joululahjoja Emman kirjeystäville. Paketoin lahjan rakkaalle ystävälle Saksaan ja pussitin mukaan Fazerin sinisiä konvehteja, joita oli maistettava neljä kappaletta itsekin. Ne olivat makoisia, mutta sain pidettyä itseni kurissa ja päivän kalorisaalis jäi sittenkin noin 1300 kaloriin. Alan olla taitava vähentämään muusta ruuasta, jotta saan tarvittaessa hieman herkutella. Huomasin myös, että sisu-pastilleja voi hyvin imeskellä muutaman silloin tällöin, ne ovat lähes kalorittomia J.

Luin tänään lisää liskoaivo-kirjaa, siellä oli tehty kahdeksan viikon ruokalista, jonka avulla pitäisi pudota kilo per viikko, vähintään. Aloin miettimään, miksi ihmeessä kaikissa dieettikirjoissa olevat ruokaohjeet ovat aina aivan kummallisia suomalaiseen keittiöön? Reseptit on jo nimettykin niin, että uskoisin tavallisen suomalaisen luovuttavan jo siinä vaiheessa kun lukee otsikon. ”Keitettyä lohta ja kinoaa”, ”Taskurapuja aurinkokuivattujen tomaattien kera”, ”Paahdettuja tryffeleitä merianturan rinnalla”. Ymmärrän, että nämä dieettien tekijät ovat ulkomaalaisia ja siellä nämä ruuat voivat olla aivan tavallisia, mutta onkohan tehty sellaista kirjaa, jonka avulla saisi tehtyä ihan suomalaista perusruokaa kevennettynä? Vai pitäisiköhän minun tehdä sellainen itse? 

Aion leipoa huomenna lasten kanssa pipareita joulua varten. Onneksi en ole kauhean kova syömään niitä itse, niin ei tarvitse pelätä, että sorrun niiden kanssa. Joulutortut ovatkin sitten asia erikseen, olen miettinyt, josko tämä joulu menisi kokonaan ilman niitä… ei ainakaan voi tehdä montaa kymmentä niin kuin yleensä. Jos vain aatoksi tekisi muutaman. Siitä mieleeni tulikin joulun herkut, joita jo odotan vesi kielellä: kinkku ja lanttulaatikko! Onneksi niissä ei ole ihan mahdottomasti kaloreita, ei tarvitse kieltäytyä niiden syönnistä J.

TIKKUJA JA LISKOAIVOJA

Kokeilen saako raflaavalla otsikolla lisää lukijoita J. Tämä päivä sujui tiiviisti neljän seinän sisällä, sillä nyt ovat molemmat kullanmurut kipeinä. Ulosmenoa ei voi ajatellakaan… tai no, kävin kyllä yksin supermarketissa hakemassa viikon ruokaostokset ja katselin samalla karkkihyllyä, mutta mitään ei tehnyt mieli! Hyvä minä J.

Tein päivällä iltaa varten porkkana-, kurkku-, paprika- ja leipätikkuja sekä pienen dipin. Veeti kävi koko ajan napsimassa leikkuulaudalta kurkkua ja paprikaa ja hoki ”tikku”. Niille, jotka eivät tiedä, niin poikani on kohta kaksivuotias ja opettelee vasta puhumaan, joten jokainen sana on äidin mieleen. Illalla sitten istuimme taas olohuoneen lattialla ringissä ja söimme tikkuja. Nam. Tai no, ei voi sanoa, että nam, mutta olipahan jotain naposteltavaa suurimpaan himoon.

Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä ”Isodieetti”, ihan mielenkiinnosta, josko sieltä saisi jotain vinkkejä. Dieetin nimi tulee siitä, että se sisältää kaikkia ravintoaineita ja on kuulema ehdottomasti paras (uusi) dieetti, mitä on olemassa, koska siinä saa syödä niin paljon, että olo tulee kylläiseksi asti. Ideana on, että laihduttaja saa syödä paljon, kunhan katsoo, mitä syö ja muistaa liikkua. Kerrassaan mullistavaa ja nerokasta J. En ole vielä ehtinyt kirjaa paljon lukea, mutta yksi asia sieltä pisti silmääni: liskoaivot!

Liskoaivot ovat siis syy siihen, että voin saada kohtauksen ja ahmia monta suklaalevyä kerralla. Kiitos tästä kuuluu kivikautisille esi-isilleni, jotka aikoinaan joutuivat taistelemaan jokaisesta suupalasta ja söivät ja söivät silloin, kun ruokaa oli saatavilla ihan vain siksi, että pärjäisivät silloin, kun ruokaa ei ollut saatavilla. Näin minulle ei ole kehittynyt minkäänlaista ylärajaa lihomista vastaan vaan voin lihoa niin kauan, että kuolen. Kun elimistöni kaikkien ravintoaineiden tarve ei ole täyttynyt oikein, eli en ole esimerkiksi saanut rasvoja tarpeeksi, elimistöni on puutostilassa ja tämä puutostila aktivoi liskoaivot, jolloin kaikki järkevä ajattelu sumentuu ja painun kaapille ja syön ja syön kaikki herkut mitä löydän. Eli syy ei ole ollut minun selkärangattomuudessa vaan liskoaivoissa!!

Kirjoista puheenollen, on pakko suositella erästä kirjaa kaikille kiinnostuneille. Nimittäin Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut. Luin sen keväällä itse ja nauroin ja itkin Shaunan kanssa, kun hän kertoo kirjassaan omasta laihdutusurakastaan, joka oli paljon enemmän kuin minulla. Ja hän myös onnistui! Shauna piti myös blogia urakkansa aikana, ja tämä kirja kertoo päiväkirjamaisesti hänen tarinansa ja sisältää myös kuvia. Hänen blogistaan tuli lopulta maailmankuulu ja luonnollisesti kävin hänen sivuillaan heti kirjan luettuani. Menin niinkin pitkälle, että laitoin hänelle viestin, jossa kiitin hyvästä lukukokemuksesta ja kerroin omasta urakastani. Viime kuussa hän vihdoin vastasi minulle ja vaikka hän varmaan vastaa kaikille samalla tavalla, minulle tämä viesti on hyvin tärkeä J.

Hi Kaija,
Thank you for your email, it's always makes my day to hear from a Finnish reader!

Thank you very much for reading my book, I'm really glad you enjoyed it. I hope there was nothing lost in translation :)

Wishing you all the very best with your own efforts. Go for gold, baby!

cheers,
Shauna

TOTUUDEN HETKI NRO 3

Aamu alkoi surkeasti… Tytär oli yskinyt koko yön ja poika itkenyt ja huoli molemmista oli suuri. Tyttö olikin aamulla kuumeinen, joten piti varata aika lääkärille ja korvatulehdushan sieltä löytyi. Poika ei onneksi vielä ole sairastunut, jospa pysyisikin terveenä nyt. Ehkä hän itkeskeli väsymystään, kun ei ole nukkunut nyt viikkoon päikkäreitään! Olen joka päivä vienyt hänet sänkyynsä siksi aikaa, että olen ehtinyt gymstickailla ja hakenut sitten pois. Kohta hän ei suostu siellä olemaan tätä puolituntistakaan, mitenkäs sitten liikutaan?

Noh, kunhan olin saanut tärkeimmät asiat hoidettua, kipusin viimein jännittyneenä vaa’alle… ja se näytti jälleen pienempää lukemaa J. Viime viikon pudotus oli vähemmän kuin aiempien viikkojen, vain vajaa kilo, mutta nyt kokonaislukema on siis 91,7 kg! En muista, milloin lukema olisi viimeksi ollut alle 92 kiloa… Raskausaikojen alussa 2005 ja 2008 paino kyllä tippui pahoinvoinnin takia jopa 86 kiloon, mutta ilman maha-asukkia se ei ole ollut alle 92 kilon varmaan kuuteen vuoteen! Olen siis ylpeä itsestäni ja nyt innostuin uudestaan ihan tosissaan yrittämään J. Jos tuo paino tuntui huikealta niin miltä mahtaakaan tuntua, kun luku alkaakin kahdeksikolla! J

Tämän päivän aterioinnit pysyivät taas hyvin aisoissa, kalorit jäivät alle 1300. Aamulla ja illalla söin kaurapuuroa mustikka-mansikkasopan kanssa, lounaaksi wrappeja ja päivälliseksi muusia ja kananfileetä. Terveyskeskus käynnin jälkeen kävin lasten kanssa lähikaupassa ja ostimme hyvin menneen käynnin kunniaksi Suku-Lakut. Lasten nukutuksen jälkeen oli hieman nälkäinen olo, ja söin vielä yhden wrapin. Tein niihin oman sekoituksen täytteeksi: salaattia, kurkkua, vähän sinappikurkkusalaattia ja kananrintaa. Sitten rullalle ja puoliksi ja laskin että puolikkaan kalorimääräksi tuli 90 kaloria, ei paha ollenkaan, mutta ehkä keksin vielä jotain, millä saan pudotettua tuotakin määrää.

Eilen illalla kaivelin erään lempipyjamistani kaapista. Siihen kuuluu vaaleanpunainen paita, jossa kissa ja koira halaavat toisiaan (sarjakuvasta Kamut). Nelivuotias tyttäreni katseli sitä ja kysyi sitten: ”Äiti, kun tuo yökkäri käy sulle pieneksi, niin saanko minä sen sitten?” Vastasin, että saat toki, kultaseni. Itsekseni ajattelin, että toivottavasti se ei enää ikinä käy minulle pieneksi vaan isoksi J.