TÄNÄÄN EI KALOREITA LASKETTU

…mutta se ei tarkoita, että olisin jotenkin kamalan paljon mässäillyt J. Tänään oli tarkoitus pitää karkkipäivä, joten päätin heti aamusta, että on ihan turhaa laskea kaloreita, kun ne menevät kuitenkin jonkin verran yli. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut mässäillä kaikella mahdollisella vaan nauttia muutama suklaapala. Söin todella kevyesti muuta ruokaa: aamupuuro, lounaaksi pakastevihanneksia ja paahdettua kanaa ja päivälliseksi kanasalaattia. Ja kahden viimeisen päälle herkuttelin muutaman suklaakonvehdin, yhteensä koko päivänä 15 kappaletta. Mieheni sanoi, että aika paljon, mutta ei se ole paljon siihen verrattuna, mitä söin aikaisemmin J. Ja yllätyksekseni huomasin, että nuo konvehdit todellakin riittivät, niistä tuli jopa melkein paha olo J. Ja nyt illalla ei ole edes nälkä.

Aamulla kävin toiveikkaana vaakalla, että josko se paino olisi yhtään pudonnut… Sainkin oikean piristysruiskeen, numerot alkoivatkin jo kahdeksikolla! No, vain 300 grammaa alle 90 kilon, mutta kuitenkin, ihan uusi kymmenluku!! Siitä innostuneena aioin ensin jättää karkkipäivän kokonaan väliin, mutta tulin siihen tulokseen, että jos sen teen, ne jäävät kummittelemaan kaappiin ja mieleen. Ja mielestäni onnistuin aika hyvin tämän päivän kalorimäärässä loppujen lopuksi, jaksoinhan jumpatakin J.

Iltalehdessä oli tänään artikkeli, jonka mukaan aamiainen ehkäisee vyötärölihavuutta. Sen mukaan lapsesta asti aamupalan väliin jättävät altistavat itsensä vyötärölihavuudelle muita herkemmin (ei ole totta minun kohdallani, meillä syötiin joka aamu lapsena puuro ennen kouluun menoa ja tässä sitä nyt ollaan J), mutta tämä asia sai minut miettimään, miten ihmeessä saisin nelivuotiaan tyttäreni syömään aamuisin muutakin kuin aamukaakaon kanssa yhden keksin? Kokeiltu on puurot ja murot ja leivät… pakko keksiä jotain ihan tytön itsensä vuoksi.

Mutta nyt vain innolla odottelemaan itsenäisyyspäivää ja virallista punnitusta. Toivotan lukijoille hyvää viikonloppua ja rauhallista itsenäisyyspäivää!