TOTUUDEN HETKI (PITKÄSTÄ AIKAA)

Maanantai-aamuna astuin sitten vaa’alle ja se näytti 88,3 kiloa. Viime viikkoinahan se paino on pyörinyt 89 kilon kieppeillä, juurikaan siitä laskematta. Nyt olen siis projektissani oikeilla jäljillä ja tätä menoa jatketaan. H-hetkeen on aikaa nelisen viikkoa ja nyt on taas sellainen tsemppi päällä, että aion olla aika lähellä tavoitettani matkalle lähtiessäni. Kaikki kahdeksan kiloa taitaa olla jo toiveajattelua siinä ajassa L. Mutta löysin itselleni tästä taantumavaiheesta positiivisenkin puolen: ainakin osaan syödä niin, ettei paino nouse, kun sen saan alas J. Sen verran täytyy myöntää, että nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että liikkumaan en ole juurikaan päässyt… mutta sen aika koittaa vielä, en ole hylännyt liikkumista kokonaan. Pojan lopetettua päikkäreiden nukkumiset on vain yllättävän vaikeaa löytää se sopiva hetki itselleen.

Lupasin ilmoittaa myös mittanauhatulokset… Joten tässä ne tulevat, ne puhuvat selvää kieltä siitä, mihin suuntaan olen menossa:

                                            11.11.2010                          31.1.2011

rinnanympärys                    108 cm                                102 cm (yhyy J )

vyötärö                               110 cm                                100 cm (jess!)

lantio                                   118 cm                                112 cm (toinen jess!)

oikea reisi                            67 cm                                  62 cm

Ja tästä jatkuu siis minun nykyinen ”kuurini”, joka sisältää aamupalaksi puuron mehukeitolla, lounaaksi (pussi)keiton, välipalaksi raejuustoa tms., päivälliseksi joskus tavallista ruokaa, joskus pelkkiä kasviksia ja lihaa/kalaa ilman hiilihydraatteja ja joskus puuroa ja iltapalaksi hedelmiä. Näyttää toimivan minulla, eikä tule edes mielitekoja. No, sen verran olen herkutellut, että kahtena päivänä olen syönyt yhden lakupötkön jälkkäriksi, mutta siihen ei maailma todennäköisesti kaadu J.                       

PERJANTAI

Eilinen kevyempi päivä sai aikaan todella hyvän fiiliksen! Varsinkin kun huomasin, ettei tarvinnut olla nälässä, vaikka söikin kevyemmin ja aamulla vaaka näytti heti puoli kiloa vähemmän J. No, tiedänhän minä, että se meidän vaaka muutenkin näyttää aina mitä sattuu, mutta antakaa minun pitää tuo mielikuva, että jo yksi päivä vaikuttaa, sen voimalla jaksan lisää päiviä J. Tämä päivä oli yhtä kevyt: aamupuuro, lounaspussikeitto, illalla wokkia ja hedelmää. Eikä oikeasti ole nälkä! Tai no, ok, sain just lapset nukkumaan ja mahassa vähän kurnii, mutta tiedän, että se menee kohta ohi, kun vain pysyn kovana.

Taas kerran täytyy muistuttaa itseään, miten tärkeä tuo aamupuuro näyttää olevan minun ruokavaliossani. Ja se, että syön illan makeannälkään hedelmiä (en syönyt kuin puoli omenaa ja appelsiinin, no hätä J ). Ainoa haittapuoli elämässä on tällä hetkellä se, että joudun ottamaan lääkärin määräämää lääkettä aamuin illoin, ja tunti lääkkeen jälkeen ottamisen jälkeen pitäisi vielä syödä. Eli nytkin pitäisi syödä… pitäisi kai kysyä siltä lääkäriltä, voiko sen lääkkeen ottaa jo iltapäivällä vai pitääkö oikeasti sen lääkkeen takia syödä. Ärsyttävä ongelma J.

Viikonloppu edessä, tänä viikonloppuna en aio mässytellä enkä muutenkaan lipsua. Nyt alkaa viimeiset neljä viikkoa ennen matkaa ja nyt pysyn kovana!

KEVYT PÄIVÄ

Tänään olen syönyt vihdoinkin superkevyesti… aamupuuro, lounaaksi pussikeitto, välipalaksi raejuustoa ja päivälliseksi puuropussin ja 2 kalkkunaruisvoileipää. Tarkoitus enää illalla ottaa appelsiinia. Aloitin myös kromin syömisen uudestaan, sillä olen huomannut makeanhimoa ilmassa. Teille kaikille lukijoille, jotka olette jo menettäneet uskonne siihen, että onnistun tavoitteessani, lupaan nyt, että maanantaina kirjoitan taas ”Totuuden hetken” ja ilmoitan luvut… sekä painon että mittanauhalla mitatut.

Junamatka todisti, että liskoaivoni ovat alkaneet jälleen vallata ajatuksiani. Heti vastoinkäymisten alettua aloin taas herkutella. Kurkkukipu ja väsyneenä bussilla kulkeminen ovat tosi huono syy mässäilylle, minun on keksittävä jokin keino, jolla saan lohtusyömisen loppumaan… Vaikka pidänkin itseäni positiivisena ihmisenä, ei tuo käytös taida vastata sitä kuvaa. Onko kellään ideoita? J

TAUON JÄLKEEN

Siis kirjoitustauon. Olin mummolareissulla lasten kanssa ja vaikka siellä olikin tietokone, siinä ei ollut wordia, enkä muutenkaan oikein jaksanut kirjoitella. Sairastelu helpotti onneksi, vain kurkku oli kipeä. Lapsukaiset olivat oikein reippaita junareissulla ja samaten mummolassa. Mummon minua varten ostamat aurinkokasvikset ja raejuustot tosin jäivät syömättä, sillä terveellinen ruoka ei todellakaan ollut mielessä, kun kurkkuun (ja vähän päähänkin) koski. Söin siis samaa ruokaa kuin muutkin, eli ihan tavallista terveellistä kotiruokaa.

Paluumatka pilasi hyvän ruokavalion. (Ainahan selityksiä löytyy…) VR:n luotettava palvelu oli ensin 45 minuuttia myöhässä eikä Pieksämäen juna joutanut odottamaan meitä, joten matka sieltä jatkui linja-autolla. Siinä mielessä ikävä juttu, että olin varta vasten varannut liput myöhäisempään intercityyn, että lapset viihtyvät matkan paremmin leikkivaunussa. Heillä kun olisi ollut jo nukkuma-aika. Linja-auto matka tarjosi sen verran virikettä, että molemmat lapset olivat melkoisen kärttyisiä ja väsyneitä, kun kotiin päästiin yhdeksän aikaan. Siinä ei enää todellakaan jaksanut tehdä mitään puuroja tms vaan kotiin tultiin Hesen kautta (anteeksi L). Lisäksi matkan aikana oli ihan pakko ostaa suklaata ravintolavaunusta L.

Mutta sovitaan, että tuo oli se minun mässypäiväni, vaikken enää niitä aikonutkaan pitää. Tästä lähtien kotona (nyt kun olen tervekin taas) jatkuu tiukka elämäntapa. Pakko, sillä paino ei taaskaan näytä liikkuvaan suuntaan tai toiseen L. Jospa Pariisi-oppaan selaileminen auttaisi edes vähän. ARGH!

SAIRASTAMISTA

Ja aina kun ehdin päästä hyvään vireeseen, iskee joku pöpö. Nyt on pää ja kurkku kipeä, eikä maistu mikään, mutta silti tekee koko ajan mieli vain jotain hyvää… L. Lämmintä kaakaota oli juotava kurkun takia, kuumaa mehua flunssaisen olon takia. Salaattia oli turha edes yrittää syödä, tosin porkkanaraastetta sain menemään ruuan kanssa alas. Jumpatakaan ei voinut. (vali vali ja seli seli) Masentaa tällainen, kun aina tulee jotain, joka sotkee hyvät suunnitelmat, vaikka en nyt aiokaan sortua mässäämään. Huomasin kuitenkin, että jokin ruokailussa tänään mätti, kun koko illan haaveilin vain pitsasta… onneksi ei ollut rahaa kotona eikä autoa käytössä, joten en voinut tilata.

Ärsyttää myös suunnattomasti, että paino on jämähtänyt, eikä mitään tapahdu. Tosin ei kai mitään voikaan tapahtua, kun vain makaa voimattomana olohuoneen lattialla ja tuijottaa lasten kanssa piirrettyjä? Eilen illalla selailin taas nettiä kaiken maailman ihmedieettien toivossa, mutta ei löytynyt sellaista, johon olisin haksahtanut. Eikä huolta, kyllä minä olen jo oppinut, ettei niihin haksahtaminen kannata J. Mutta mutta… aikaa on siis enää viisi viikkoa ja kiloja edelleen ne kahdeksan… alkaa tulla paineita, sillä kyllä minä oikeasti haluaisin näyttää niissä kuvissa oikein CHIC:iltä J.

LUUSERIN PALUU

Kaksi päivää jaksoin sitä gofatgo-dieettiä, ennen kuin sorruin… Tällä kertaa söin jauhelihakeittoa (sisälsi lihaliemikuutiota, jota ei olisi saanut käyttää) sekä sen kanssa ruisleivän ja maitoa. Tuskastuin kerta kaikkiaan siihen, että tekisin eri ruokaa itselleni ja muulle perheelle. Mutta mielestäni en nyt kuitenkaan aivan hirveä luuseri ole, opin nimittäin noiden kahden päivän aikana syömään raejuustoa sekä mittaamaan annokseni. Tästä päivästä lähtien aion jatkaa alussa hyväksi havaitsemaani tapaa, eli korvaan päivän toisen aterian pussikeitolla/puuropussilla, syön aamupalaksi puuroa ja leseitä, syön proteiinintarpeeseeni raejuustoa (oli oikein hyvä välipalanakin) ja päivälliselle tulevat riisit ym. mittaan. Tätähän minulle on sanottu jo alusta asti, mutta luupää kun on, niin eihän sitä meinaa tajuta J.

Valitin surkeudestani ystävälleni, joka tsemppasi minua osuvasti. Ilman lupaa julkaisen nyt osan hänen sähköpostiviestistään, koska haluan analysoida sitä tässä tekstissä oikein” ääneen”, jotta itsekin sisäistän asiat J. Ystäväni kirjoitti:

”Olen miettinyt myös tuota muotisanaa "mässypäivä". Minkä ihmeen takia hyvä päivärytmi pitää sotkea jollain mässypäivällä? Minun on ainakin aina vaikeaa päästä tuollaisen jälkeen takaisin ruotuun. Mulla toimii ainakin se, että sijoittelen niitä herkkuja pitkin viikkoa ja korvaan niillä jonkun pari voileipää tms. Ei dieetillä kuulu mässäillä, mikä dieetti se sellainen on. Ja lisäksi ihan perusruualla pitäisi pystyä laihtumaan, ei siihen tarvita leseitä tai rahkaa. Ei sellainen "pahan" syöminen väkisin taas täytä sitä syömisen toista puolta eli nautinnon saamista. Jos syömisestä ei saa yhtään nautintoa dieetin aikana niin on se aika tuhoon tuomittua. Se on se vanha sanonta "Syö vähemmän, liiku enemmän". Nuo Jutat ja muut vaan rahastavat omilla pakkomielteillään ja ihmisen heikkoluonteisuudella. ”

Eli olen niin samaa mieltä (anteeksi teini-ilmaisu J) tuosta, että jos ruuasta ei saa minkäänlaista mielihyvää, on dieetti tuomittu epäonnistumaan. Ainakin tällaisella surkealla, selkärangattomalla herkkusuulla J. Ja minullakin on joka kerta ollut hieman vaikeuksia päästä ruotuun herkuttelupäivän jälkeen, eli ihan tosi… joillekin tuo mässypäivä varmasti sopii oikein hyvin, jos sen tosiaan saa loppumaan sitten siihen. Mutta itse odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se koittaa, hankin karkkia ja suolaista ja kaikkea mahdollista hyvää ja tungen ne sitten kerralla kurkkuun… järkevämpää taitaa tosiaan olla se, että kun tekee ihan hirveästi mieli hyvää, niin syön silloin sen lakun tai pienen suklaapatukan tai makkarasämpylän ja otan sen sitten pois jostain muusta. Mutta en tee sitä virhettä kuin alussa, että ostan kotiin ”jemmaan” jotain pikkuhyvää siltä varalta. Näillä mennään, katsotaan miten taas elämä jatkuu J.

UUSI DIEETTI ALKAA

Aamulla aloitin sitten sen Jutan dieetin. Ärsyttävää noissa ruokaohjeissa on, että mitat on ilmoitettu raakapainoina. Olisi paljon helpompaa keittää koko perheelle annos riisiä ja ottaa sitten siitä itselleen kypsää riisiä tietty annos. Mutta tämähän onnistuu tietysti myöhemmin, täytyy vain ensimmäisellä kerralla keittää ainoastaan yksi annos eri kattilassa, niin tyhmältä kuin se tuntuukin.

Aamun ensimmäinen ateria oli jättilautanen kaurapuuroa mehukeiton kanssa sekä raejuustoa. Olin kuitenkin niin täynnä puuron jälkeen, etten noudattanutkaan Jutan ohjeita vaan jätin raejuuston syömättä. Sama tapahtui lounaan kanssa. Tosin siitä syystä, että aioin jumpata ja syödä sitten nuo molemmat raejuustoannokset jumpan jälkeen. En tiedä, onko merkitystä sillä, syökö kaikki ohjeen ruuat kerralla vai syökö niitä useamman kerran päivän mittaan, jos kuitenkin määrät pysyvät samana? Luulisi, ettei sillä olisi merkitystä, sillä kalorithan pysyvät kuitenkin samana.

Välipalana söin proteiinipatukan (vähähiilihydraattisen) ja illallisella luistin taas hieman Jutan ohjeista: söin makaronilaatikon jämät jääkaapista ja join lasin maitoa. Ei ollut siis käsketty annos vaikka kalorit pysyivät varmasti samana. Ennen lasten nukuttamista tein iltapalaksi tarkoitetun rahkan jääkaappiin maustumaan, vehnäleseiden 10 grammaa tarkoitti PUOLTA DESIÄ!! Mutta mutta… niinhän siinä kävi, että tuo iltapala oli NIIIIIIN järkyttävän makuista, etten voinut syödä sitä L. Heitin sen parin väkisin niellyn lusikallisen jälkeen roskiin ja otin kupillisen jogurttia. Huomenna kokeilen sekoittaa leseet kaurapuuron sekaan aamulla.

Ei siis ihan mennyt niin kuin Strömsössä tämä ensimmäinen päivä uutta dieettiä. Kaloreiden puolesta kylläkin, mutta ohjeiden kanssa ei. Olen edelleenkin sitä mieltä, että on hyvä asia, ettei Jutta lue blogiani J.

Vielä kirjoitan noista ravintolisistä, joita olen popsinut eli siis CLA ja vihreä tee-tabletit. En ole huomannut, että ne olisivat mittojen kanssa juurikaan auttaneet (ei siis ole tapahtunut ihmelaihtumista), mutta se vaikutus niillä ainakin on, että saan laukata pissalla melkein tunnin välein. Tänään ostin uuden annoksen CLA:ta, ajattelin kokeilla vielä hetken ajan näitä ja huomasin CLA-purkkien vieressä tekstin, että yhdessä vihreä tee-tablettien kanssa kiihdyttävät aineenvaihduntaa. No se kyllä siis pitää paikkansa! Ihan ok juttu muuten, mutta ei ole kiva herätä yölläkin vessaan J.

VIIKONLOPPU

Viikonloppu olikin sitten olevinaan niin kiireinen, ettei ehtinytkään kirjoittaa… Kävin kyllä perjantaina vaa’alla ja paino oli pudonnut hieman. Tällä hetkellä massaa on siis 88,5 kiloa, eli ei ihan puolivälissä olla vielä L. Nyt näyttää siltä, että kun vaaka näyttää vähemmän, ei mittanauhassa tapahdu muutoksia ja päinvastoin. No, hyvä, että jotain tapahtuu kuitenkin J. Huomenna on maanantai ja aloitan sen gofatgo-kamppanja. Pitäkää peukkuja, toiveissa on, että ehdin vielä tavoitteeseeni ennen matkaa. Aikaa on siis kuutisen viikkoa, painoa 8,5 kiloa. Jos Jutan puheisiin on uskomista, kaikki on vielä mahdollista.

Viikonloppuna kävi vieraita ja eräs heistä, joka pitää kovasti leipomisesta, oli leiponut meille mansikkakermakakkua. Onneksi hän toi vain yhdet annokset tullessaan, joten koska olin säästänyt herkkupäiväni lauantaille, saatoin syödä palan hyvällä omallatunnolla. Toinen herkkuni oli vanhan ajan grillin hampurilainen, joka Hesen vastaaviin tottuneelle oli yllättävän iso vaikkakin paljon makoisampi vaihtoehto. Mutta nyt pitää siis pysyä neljä viikkoa tiukalla kuurilla, jos meinaan toteuttaa tuon kampanja-kuurin. En ole oikein varma siitä, miten pitäisi toimia, jätänkö tosiaan sen herkkupäivän neljäksi viikoksi pois, onnistunko pysymään kovana? Neljä viikkoa ei ole periaatteessa kovin pitkä aika, vaikka näin etukäteen ajateltuna siltä tuntuukin… No, ainakin yksi poikkeus tulee olemaan, kun matkustan lasten kanssa mummolaan, en aio siellä vaatia erikoisruokavaliota, mutta eiköhän mummo ymmärrä, jos en tällä kertaa syökään ihan kaikkia tarjottuja herkkuja J.

MATKA VARATTU!

Nyt sen sitten tein, varasin matkan Pariisiin 26.2.-1.3! Posket hehkuvat jännityksestä, mitenkähän tässä jaksaa odottaa? Olen viimeksi matkustanut lentokoneessa noin 8 vuotta sitten ja yksin vissiin 12 vuotta sitten, joten olo voi olla alussa melko orpo, mutta ei kai sinne Pariisiin eksy J.

Miehen kanssa käytiin vakava keskustelu matkan varaamisesta. Hän kysyi, eikö vedonlyönnistä mene pohja, jos varaan matkan jo nyt, ennen kuin olen saavuttanut tavoitteeni? Perustelin kuitenkin kantani ilmeisesti niin hyvin, että mies itse kysyi alkuviikosta, joko olen varannut matkan? Vaikka palkinto on nyt itsestään selvä, en kuitenkaan aio luovuttaa, vaan jatkan hyvin alkanutta matkaa! Tänään ostin kaupasta vehnäleseitä ja raejuustoa tuota gofatgo-kampanjaa varten. En kuitenkaan ole aivan varma, aionko noudattaa juuri tuota ruokalistaa, sillä rahka ei vain alkanut maistua minulle ilman kermavaahtoa, vaikka alussa kuinka yritin. Voi olla, että muokkaan listaa hieman välipalojen suhteen. Onneksi Jutta ei (tietääkseni) lue tätä blogia J.

Tämä päivä itsessään oli jo minulle aikamoinen nälkäpäivä. Aamulla join vain mustikkasoppaa ja sen jälkeen lähdin kauppaan lapsosten kanssa. Ulkona oli aikamoinen lumisade, ja voitte kuvitella, kuinka raskasta oli työntää/vetää suuren marketin parkkipaikalla täyttä ostoskärryä umpihangessa ja samalla raahata kahta erisuuntiin pyrkivää pikkulasta perässä J. Kotiin päästyäni ruokin lapset, pistin pienemmän päikkäreille ja isomman tietokoneelle pelaamaan pikku kakkosta ja menin ulos lumitöihin. Lunta oli niin paljon, etten ehtinyt kolaa työntää puolta metriä, kun se jo oli täynnä lunta. Sen kuorman työntäminen jo valmiiksi korkeiden lumikinosten päälle oli melkoista aherrusta ja koko hommaan upposi reilu tunti. Hiestä läpimärkänä päätin, että tänään ei tarvitse enää jumpata J.

Sisään tultuani muistin, etten ollut syönyt vielä muuta kuin sen aamuisen sopan, joten vetäisin 200 grammaa raejuustoa. Siinä sai lihakset treenin jälkeen proteiinia J. Päivän muuhun ruokalistaan kuului annos täysjyväriisiä ja hieman uncle ben-kastikkeessa olevaa broileria. Ja äsken söin vähähiilihydraattisen energiapatukan iltapalaksi. Vähän meinaa vatsa kurnia nyt, mutta en pistä suuhuni nyt mitään muuta. Tiedän, ettei tuo päivän alku ollut kovin fiksu veto, iltapäivällä haaveilin jo suklaasta, joten huomenna on syötävä hieman fiksummin. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, etten syönyt tuon enempää tänään. Huomenna aion mittailla tuloksia ja ilmoittaa teillekin… saa nähdä kuinka äijän käy J.

GO KAIJA GO!

Maanantaina autolla ajaessa kuulin radiosta mielenkiintoisen jutun. Jutta Gustafsson (fitness maailman guru) järjestää valtakunnallisen GO FAT GO läskienkarkotuskampanjan, joka siis alkoi maanantaina. Ohjelmassa kerrottiin osoite http://www.fitfarm.fi/ jossa voi osallistua kyseiseen kampanjaan. Kampanja on ilmainen, kestää neljä viikkoa, ja ilmoittautuneet saavat rekisteröidyttyään käyttöönsä neljän viikon ruoka- ja treeniohjeet, joilla luvataan huomattava painonpudotus (tai niille, joilla ei ole tarvetta pudottaa painoa huippukiinteytyminen). Keskimääräinen painonpudotus tuon neljän viikon aikana on kuulemma ollut 8 kiloa ja enimmillään jopa 30 kiloa! (En ole varma uskonko tuota kohtaa…) Tapahtuma järjestetään nyt kolmatta kertaa ja siihen ehtii vielä ilmoittautumaan mukaan. Rekisteröityminen päättyy sunnuntaina 16.1.

En ole koskaan oikein tuntenut hirmuisia sympatioita Juttaa kohtaan, johtuen hänen kommenteistaan ihmisten paino-ongelmien kanssa. Tässäkin radio-ohjelmassa hän sanoi voivansa pahoin, kun kaupassa katselee ihmisten ostoskärryihin… no ehkä se on niin, että se koira älähtää jne… mutta päätin antaa Jutalle mahdollisuuden. Niinpä rekisteröidyin eilen illalla mukaan ohjelmaan ja pääsin lukemaan ohjeita. Ruokalista vaikutti melko hyvältä ja melko helpolta (minulle) noudattaa, tosin myös aika suurelta määrältä ruokaa... Ohjelmaan kuuluu saliharjoittelu, mutta sen kohdan aion jättää pois ja tyytyä nykyiseen harjoitteluuni. Ihan heti en ruokavaliota myöskään voi aloittaa, sillä ehdin jo ostaa jääkaappiin muuta, enkä todellakaan aio heittää niitä pois tuon kuurin takia. Päätin, että aloitan oman kuurini ensi maanantaina, siihen asti sisäistän asioita netistä J.

Alla on lyhyt versio ruokaohjeesta, jotta kiinnostuneet saavat asiasta jonkinlaisen käsityksen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin rekisteröityä ohjelmaan itse ja tutkia muita juttuja tarkemmin J. Suosittelen, koska tämähän ei maksa mitään!  Alla olevan naisille tarkoitetun ruokaohjeen painot ovat raakapainoja. Kaikki ohjeessa mainitut ruuat on syötävä!

Aamupala: kaurapuuro, sokeriton mehukeitto ja raejuustoa 100 g

Lounas: kana/kala/naudanliha 100 g, vihanneksia (vain ja ainoastaan!! Ei hedelmiä tai juureksia!) 200 g, kanamunan valkuainen TAI raejuusto 25 g, oliiviöljy 1 tl

Välipala: 250 g maitorahkaa ja 100 g pakastemarjoja (makeutusainetta)

Päivällinen: riisi/makaroni 40 g TAI peruna 170 g, kana/kala/naudanliha 100 g, vihanneksia 200 g, oliiviöljy 1 tl

Iltapala: maitorahka 250 g TAI raejuusto 150 g, sokeriton mehukeitto 100 g, vehnälese 10 g

Vettä pitäisi juoda 3 litraa päivässä, heti aamulla tyhjään vatsaan 0,3 litraa. Syödä pitää 2-4 tunnin välein ja lisäksi monivitamiini-valmiste, sekä magnesium ja omega 3:sta.  Mausteita ja suolaa käytetään runsaasti, varsinkin tulisia mausteita!

Joku oli laskenut kyseisen ohjeen sisältävän vain 1200 kaloria! Silmämääräisesti voisin hyvinkin kuvitella, että tuon kaiken syöminen pitää kyllä nälän poissa, joten odotan innokkaana tulevaa maanantaita J.

AEROBIKIÄ JA MAITOA!

Sain toissapäivänä H&M:ltä tilaamani vaatepaketin, sen, johon olin tilannut itselleni hieman normaalia pienemmän kesämekon ja arvatkaa miten kävi? Se oli liian iso J. Tosin vain kaula-aukon kohdalta, muuten se oli vartalonmyötäinen, joten vaikka se olikin halpa, en nähnyt mitään syytä jättää sitä kaappini pohjalle. Toinen kesämekko puolestaan oli oikein kesäisen keveän oloinen ja sekin kokoa L, kun yleensä on aivan turha kokeilla sitä numeroa H&M:n tuotteista… Vaa’alla olen käynyt pari kertaa viikon aikana, eikä se edelleenkään näytä muutosta suuntaan eikä toiseen, mutta mittanauhaa en ole uskaltanut vielä kokeilla.

Alkuviikosta kävin lenkillä pari kertaa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kävely/hölkkääminen tuolla lumihangessa pimeässä on hullun hommaa J. Huomaan koko ajan miettiväni, joko voisin kääntyä takaisin. Niinpä päätin sitten kokeilla vihdoin sitä muropaketin mukana tullutta CD-levyä. Onneksi se toimi meidän DVD-laitteessamme. Aluksi olin hieman huvittunut… odotin halpaa zumba-kopiota ja esiin asteli lauma fitnessihmisiä ylileveine hymyineen. Musiikki oli ihan mukaansatempaavaa kuitenkin ja huomasin hytkyväni mukana jo esittelyn yhteydessä. Sitten ohjelma alkoi, eikä se ollutkaan zumbaa vaan pikemminkin vanhaa kunnon aerobikkiä! Ei nyt ihan samanlaista, mitä Jane Fondan tahdissa harrastin 90-luvun alussa, vaan hieman nykyaikaisempaa, lähinnä potkuja ja hyppimistä. Huomasin matkivani liikkeitä innoissani, melkein hymyille mukana. Ohjelmaan oli puhuttu suomenkielinen selostus päälle, joka meinasi naurattaa välillä, ne jenkkimäiset ”Miten menee, Susan?”-huudahdukset ohjeiden seassa eivät oikein kuullosta luonnolliselta suomelta, mutta so what? Pääasia, että tuli hiki ja halusin tehdä liikkeet perässä (paljon helpompaa kuin zumba J ). Ohjelman kesto oli 20 minuuttia ja lopussa laskin jo itsekin hullun virne naamalla, kuinka monta perhos-liikettä vielä on jäljellä. Joten suosittelen kyllä kyseistä muropakettia ja sen sisältämää ns. ilmaista levyä kaikille, jotka haluavat pikahien J. Ja olisittepa nähneet pikku herra 2-vuotiaan, kun aloitin jumppaamisen! Hänelläkin nousi jalka ja käsi ja intoa riitti vaikka muille jakaa! Tosin kunnon vauhtiin en päässyt ennen kuin isä vei pojan mukanaan toiseen huoneeseen.

Lisää innostavia uutisia. Nyt on tieteellisesti tutkittu, että maitotuotteet auttavat laihduttajaa. (No, onhan tästä ollut aiemminkin lehdissä, mutta nyt oli taas Iltalehdessä.) Uutisen mukaan ravinnosta saatu kalsium vähentää aterianjälkeistä veren rasvapitoisuuden suurenemista ja ehkäisee rasvan imeytymistä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan maitotuotteiden sisältämät proteiinit tukevat onnistunutta laihdutusta, sillä ne lisäävät kylläisyyttä ja kehon lämmöntuottoa, joka vaikuttaa energiankulutukseen sekä säästää rasvatonta kudosta, jota menetetään väistämättä laihdutuksen aikana. Minulle tämä on hyvä uutinen, sillä rakastan maitoa, en voi kuvitella ruokajuomaksi mitään muuta!

Uudenvuoden lupaukseni muuttuu täten: vaihdan lenkkeily-sanan tilalle Bodyviven. Tavoitteena tehdä se kolme kertaa viikossa ja kaksi kertaa viikossa voimaharjoittelu gymstickillä. Tämänpäiväisen harjoitteluni jälkeen olo oli aivan mahtava ja olin oikein tuntevani kaloreiden palavan CLA-kapseleiden siivittäessä rasvan palamista J. Ollaan siis taas oikeilla raiteilla!

TERAPIAJORINOITA OSA TIES KUINKA MONES

Olen pikkuhiljaa saanut itseni ruotuun. Pillereitä popsin ahkerasti ja eilen sekä tänään kävin lenkillä. Tosin vain puolen tunnin sellaisella, mutta lenkillä kuitenkin. Joskus aikoja sitten, kun yritin aloittaa lenkkeilyä, luin intervalliharjoittelusta ja sitä yritän nytkin toteuttaa. Kyseinen harjoitusohjelma aloittaa sillä tavalla, että kävellään viisi minuuttia ja juostaan yksi minuutti, vuorotellen. Pikkuhiljaa, kun keho alkaa tottua muutetaan intervallia, eli juostaan kaksi minuuttia ja kävellään kolme jne., kunnes pystyy tarvittaessa juoksemaan koko matkan. Nyt jaksoin hölkytellä vajaan minuutin, mutta kyllä tästä vielä noustaan J.

Ostin viimeksi kaupassa käydessäni Fitness-muroja ja niissä oli mukana joku cd-levy, joka sisältää jumpan. Kuvan perusteella muistutti hieman zumbaa, nimeltään oli kuitenkin Les Mills Bodyvive. en ole vielä ehtinyt katsoa, millaista se on ja käykö edes dvd-soittimeen… tietokoneella en ala jumppaamaan. Ostin myös Pirkka pähkinä-ruis-jogurttia, kun oli tarjouksessa. Olin hieman epäileväinen, sillä se ei kuulostanut kovin makoisalta, mutta näytti suht terveelliseltä ja yllätyin positiivisesti, kun maistoin sitä! Se oli hyvää! Ei liian imelää, kuten kaikki maustetut jogurtit tuntuvat olevan ja sopi hyvin murojen sekaan. Nyt on uusi aamiaisvaihtoehto keksitty.

Olo on ollut kipeähkö (taas kerran), päätä särkee ja kurkkuun koskee, mutta ei onneksi ole vielä kovin kurja olo, jospa ei nyt enää sairastuttaisi. Tänään päätin, että tämän viikon aikana tutkin lentolippujen hintoja ja aikatauluja ja alan pikkuhiljaa varaamaan lippuja Pariisiin… Jännittää J.

ELÄMÄNOHJEITA ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEEN

Viikonloppu on taas mennyt jotenkuten… hieman tuli mässättyä (syy henkilökohtainen kriisi, jota en tässä sen kummemmin ala purkamaan), mutta uskoisin kaloreiden pysyneen aika hyvin sallituissa. Olokin alkaa olla jo hieman pirteämpi ja siirsin jo mp3-soittimeeni musiikkia lenkkeilyä varten.

Sain Trendi-lehden näytenumeron, jossa oli juttu optimistiksi opettelusta. Kun luin sitä, mieleeni tuli, että samoja ohjeita voi aivan hyvin käyttää ohjeena elämäntapamuutoksessakin, ja miksei ylipäätään kaikessa muutoksessa. Toinen juttu, jonka luin, kertoi liikuntalajien valitsemisesta mielentilan mukaan. Ja kolmas juttu ravitsemuksesta, jossa ravitsemisterapeutti Anette Palssa ja luonnonmukaisesta ruuasta intoileva Jaakko Halmetoja etsivät kultaisen keskitien ruokailuun. Kerron tässä ne vinkit, jotka kolahtivat minuun (ruokaan liittyvät voivat olla hieman itsestäänselvyyksiä, mutta ei kai tuo haittaa):

1. Sitä saa, mitä tilaa! Vetovoiman laki: ajatukset ovat kuin magneetteja – kun ajattelee hyviä asioita, elämään tulee kivoja asioita, kun märehtii huonoja juttuja, seuraukset ovat sen mukaisia. Huomasin tämän itsekin, kun olin positiivinen, jaksoin tsempata paljon paremmin ja kun taas masennuin, oli alamäki heti valmis.
2. Herkässä alkuvaiheessa pitää sallia itselleen takapakit. No, ehkä tämä kohta sopii paremmin ajattelumaailman muuttamiseen, mutta silti, jos laihdutuskuurilla sortuu, niin kuten täällä minuakin on jo tsempattu, ei sitä pidä jäädä murehtimaan vaan jatkaa täysillä eteenpäin. Kunhan se jää siihen.
3. Pidä epäonnistumista oppituntina! Tarkastele, miksi lipsuit ja miten voit vähentää sen mahdollisuuden tulevaisuudessa. Älä syyllistä itseäsi! Tämä ohje sopii minulle kuin nyrkki silmään J.
4. Mieti, miksi liikut. Pitkän päälle kaloreiden polttamine on kehno syy. Parempi motivaattori on, että jaksaa ja voi ja nukkuu paremmin. Unohda sanat ”tehokas” ja ”kulutus”. Sopii minulle myös J. Kirjoitinkin jo aiemmin, että parasta liikuntaa on se, jota jaksaa harrastaa, vaikka se kuluttaisikin vähemmän kaloreita kuin esim. zumba.
5. Kuntoile monipuolisesti. Jos jumittuu samoihin lajeihin, keho tottuu eikä treeni enää pure. Olisiko minulle käynyt juuri näin gymstickkailun kanssa? No, siihen tulee muutos, kun alan käydä lenkillä.
6. Kun on väsynyt (siis ihan oikeasti), kannattaa urheilusuoritus unohtaa ja mennä nukkumaan. Univajeessa keho on jo valmiiksi kuormittunut. Korkeintaan kannattaa harrastaa kevyttä venyttelyä tai vedessä lilluttelua (voi, miten toivonkaan, että meillä olisi kylpyamme!!). Myös rauhallinen ulkoilu voi olla hyvä, sillä se parantaa unen laatua seuraavana yönä.
7. Viljoja tarvitaan jonkin verran, mutta etenkin puhdistettua viljaa syödään aivan liikaa. Suurin osa ihmisistä ei ole geneettisesti sopeutunut syömään viljoja, siksi monilla on suolistovaivoja. Jokaisen pitäisi testata, mitkä viljat kenellekin sopivat.
8. Makean kohdalla on usein kyse tunne- tai tapasyömisestä (tunnustan!). Mieltymys makeaan on ollut ihmislajin eloonjäämisen kannalta tärkeää, mutta ennen ei ole käytetty sellaista sokerimäärää johon me olemme itsemme totuttaneet. (LISKOAIVOT!) Maustetut jogurtit sisältävät valtavasti sokeria! (Sen olen kyllä huomannut, en pysty itse edes syömään niitä enää nykyään…)
9. Kaloreiden laskeminen on vanhanaikaista. J Aspartaami on alun perin kehitetty kemiallisen sodankäynnin apuvälineeksi… voiko se siis olla terveellistä???
10. Puoli kiloa kasviksia päivässä, sen kaikki tietävät. Pääasia kuitenkin olisi, että ylipäätään syötäisiin enemmän ja erivärisiä kasviksia. Vihannekset ja marjat ovat terveellisempiä kuin hedelmät. Esimerkiksi nykyiset banaanit ovat jalostettuja ja ovat 30 kertaa alkuperäislajikkeita makeampia! Aitoja hedelmiä ei edes pystyisi syömään kilokaupalla. Kukaan ei ole lihonut syömällä omenia, mutta esimerkiksi puolessa kilossa viinirypäleitä voi olla aterian verran energiaa, joten sitä puolta kiloa ei kannata syödä pelkästään hedelminä. Pakastekasviksissa voi olla paremmat ravintoarvot kuin ulkomailta lennätetyissä.
11. Älä pelkää rasvaa. Palssan mukaan Suomessa syödään jopa liian vähän rasvaa. Hän kertoo, että hänen oma atooppinen ihonsa ei koskaan ole voinut paremmin kuin nyt, kun hän on alkanut syödä enemmän pähkinöitä ja voita! Mutta kyse siis nimenomaan laadukkaasta rasvasta, kuten kylmäpuristetut öljyt.

Kohdan kymmenen viinirypäleistä tuli mieleen, että kävin tänään ruokakaupassa ja siellä oli tummat rypäleet tarjouksessa kaksi rasiaa kahdella eurolla, kun yksi rasia olisi maksanut 2,45 euroa. Tietysti piti ottaa kaksi rasiaa, vaikka tiedän, ettei kaikkia ehkä ehditä syödä ennen kuin ne menevät pilalle.. mutta kysynpähän vaan, että mikä järki on tuollaisissa tarjouksissa?? HALOO!!

Toivottavasti joku sai noista vinkeistä iloa elämäänsä, minua auttoi mukavasti nälän yli tämä kirjoittaminen. Ja pääsin tekemään taas listaakin J. Ja huomenna, kun alkaa uusi viikko, jatkuu minun uusi elämäni J.