Kaksi päivää jaksoin sitä gofatgo-dieettiä, ennen kuin sorruin… Tällä kertaa söin jauhelihakeittoa (sisälsi lihaliemikuutiota, jota ei olisi saanut käyttää) sekä sen kanssa ruisleivän ja maitoa. Tuskastuin kerta kaikkiaan siihen, että tekisin eri ruokaa itselleni ja muulle perheelle. Mutta mielestäni en nyt kuitenkaan aivan hirveä luuseri ole, opin nimittäin noiden kahden päivän aikana syömään raejuustoa sekä mittaamaan annokseni. Tästä päivästä lähtien aion jatkaa alussa hyväksi havaitsemaani tapaa, eli korvaan päivän toisen aterian pussikeitolla/puuropussilla, syön aamupalaksi puuroa ja leseitä, syön proteiinintarpeeseeni raejuustoa (oli oikein hyvä välipalanakin) ja päivälliselle tulevat riisit ym. mittaan. Tätähän minulle on sanottu jo alusta asti, mutta luupää kun on, niin eihän sitä meinaa tajuta J.
Valitin surkeudestani ystävälleni, joka tsemppasi minua osuvasti. Ilman lupaa julkaisen nyt osan hänen sähköpostiviestistään, koska haluan analysoida sitä tässä tekstissä oikein” ääneen”, jotta itsekin sisäistän asiat J. Ystäväni kirjoitti:
”Olen miettinyt myös tuota muotisanaa "mässypäivä". Minkä ihmeen takia hyvä päivärytmi pitää sotkea jollain mässypäivällä? Minun on ainakin aina vaikeaa päästä tuollaisen jälkeen takaisin ruotuun. Mulla toimii ainakin se, että sijoittelen niitä herkkuja pitkin viikkoa ja korvaan niillä jonkun pari voileipää tms. Ei dieetillä kuulu mässäillä, mikä dieetti se sellainen on. Ja lisäksi ihan perusruualla pitäisi pystyä laihtumaan, ei siihen tarvita leseitä tai rahkaa. Ei sellainen "pahan" syöminen väkisin taas täytä sitä syömisen toista puolta eli nautinnon saamista. Jos syömisestä ei saa yhtään nautintoa dieetin aikana niin on se aika tuhoon tuomittua. Se on se vanha sanonta "Syö vähemmän, liiku enemmän". Nuo Jutat ja muut vaan rahastavat omilla pakkomielteillään ja ihmisen heikkoluonteisuudella. ”
Eli olen niin samaa mieltä (anteeksi teini-ilmaisu J) tuosta, että jos ruuasta ei saa minkäänlaista mielihyvää, on dieetti tuomittu epäonnistumaan. Ainakin tällaisella surkealla, selkärangattomalla herkkusuulla J. Ja minullakin on joka kerta ollut hieman vaikeuksia päästä ruotuun herkuttelupäivän jälkeen, eli ihan tosi… joillekin tuo mässypäivä varmasti sopii oikein hyvin, jos sen tosiaan saa loppumaan sitten siihen. Mutta itse odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se koittaa, hankin karkkia ja suolaista ja kaikkea mahdollista hyvää ja tungen ne sitten kerralla kurkkuun… järkevämpää taitaa tosiaan olla se, että kun tekee ihan hirveästi mieli hyvää, niin syön silloin sen lakun tai pienen suklaapatukan tai makkarasämpylän ja otan sen sitten pois jostain muusta. Mutta en tee sitä virhettä kuin alussa, että ostan kotiin ”jemmaan” jotain pikkuhyvää siltä varalta. Näillä mennään, katsotaan miten taas elämä jatkuu J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti