UUSI BLOGINI

Vihdoinkin olen saanut sen tehtyä... eli tässä linkki uuteen blogiini, toivottavasti jaksatte lähteä mukaan lukemaan ja kannustamaan. Luvassa muutakin kuin pelkkää terapiajorinaa kiloista :)

http://elamaniilotjakilot.blogspot.com/

PALUU ARKEEN

Nyt ollaankin jo kotona, oltu jo pari päivää. Matka Pariisiin oli onnistunut, oli erittäin mukava nähdä ystävää pitkästä aikaa (Merci beaucoup vaan Tanja, seurasta ja majoituksesta!!) ja tietysti Pariisia, vaikka sää olikin hieman liian kylmä, jotta olisi voinut nauttia täysin rinnoin J. Onneksi ei kuitenkaan vettä satanut. Kävelyä kertyi niin, että pohkeet muistuttivat vielä tänäänkin reilusta liikunta-annoksesta, ja loppupäivinä pitikin jo turvautua enemmän metroon kuin omiin jalkoihin J.  Olinkin varma, että runsaan kävelyn ja suht vähäisen ravinnon ansiosta painoni olisi pudonnut entisestään matkan aikana… mutta toisin kävi… paino olikin noussut kilon! Mikä karmea pettymys… tai sitten kävely kasvatti minulle armottomat lihakset pohkeisiin tai lentomatkan turvotus näkyi vielä aamulla vaakassa… J

Maanantaipäivän omistimme Eiffel-tornille sekä tutustumiseen Montmartreen, jossa näin muun muassa Sacre Coeurin kirkon. Meidän piti myös mennä juomaan kunnon kaakaot ja syömään ”möhnäpullat”, jotka olisi normaalisti kielletty laihduttajalta, mutta kyseinen paikka oli kiinni. Pariisissa melkein kaikki tuntui olevan kiinni maanantaina! Shoppailuunkin meni aika mukavasti aikaa, ja illalla ystävän lähdettyä omiin menoihinsa hetkeksi, minä suuntasin suureen Lafayetten tavarataloon ihmettelemään. Kyllä oli Palokan tyttö ihmeissään, kun jopa laukkukauppaan piti jonottaa omaa vuoroaan vartijan päästäessä sisään vain muutaman asiakkaan kerrallaan J. Onneksi ei ollut tarvetta (eikä rahaa) Louis Vuittonin tuotteisiin J. Leluja kyllä löytyi lapsukaisille tuliaisiksi. Maanantain ruokailuun kuului muun muassa kiinalaisia kevätrullia sekä kreikkalaista salaattia ja patonkia. Unohdin muuten mainita, että saapumisiltana ehtoisa emäntäni valmisti minulle ranskalaista sipulikeittoa, joka oli todella makoisaa!!

Tiistaina ei sitten ehtinytkään mitään enää touhuilemaan vaan sängystä suoraan lentokentälle vaan. Tällä kertaa matkakumppaneista oli 90 % japanilaisia, jotka olivat mitä ihanimpia matkakumppaneita (eli siis hiljaisia) ja sain jopa nukahdettua hetkeksi koneessa. Koko matkan kohokohta lienee saapuminen Tikkakoskelle, missä perhe oli vastassa ja tytär juoksi syliin ja poika perässä hokien äitiä J. Tajusin, että koko matkan ajan minua oli vaivannut eräänlainen kaipaus (ja luultavasti huono omatunto, kun jätin kuumeisen tytön kotiin). Missään vaiheessa ei oikeastaan tullut sitä ihanaa matkalla-fiilistä, joka yleensä valtaa minut jo lentokentällä. Luultavasti seuraava matka on tehtävä lasten kanssa, jotta saa nauttia koko rahan edestä J.

Mutta palkintomatkana ja ystävän tapaamisreissuna matka oli erittäin onnistunut ja tästä onkin hyvä jatkaa. Päätin, että koska tämän blogin nimi on 15 kiloa Pariisiin, jätän tämän blogin kirjoittamisen  ja aloitan uuden seuraavalle osiolleni elämäntapamuutoksessa. Kunhan keksin nimen sille, laitan linkin myös tänne sivulle, ja ne, joita jatko kiinnostaa, ovat tervetulleita tulemaan sen lukijoiksi! Tavoitteena on siis vielä ainakin toiset 10 kiloa ja toiveissa jopa 15 kiloa. Pitää vain keksiä seuraava palkinto itselleen valmiiksi J.

KUVIA PARIISISTA

                              

Maailmanpyörä, johon saapumisiltana menimme.

Näkymä Champs-Elysées'lle maailmanpyörästä.
Tien päässä näkyy Riemukaari.

Saapuminen Tanjan asunnolle... eikun tämähän onkin Hotel Ritz,
hups...

Ei sentään punaisten lyhtyjen alla ;).

Shoppailua Diorilla!

Saavuimme Seinen rannalle Tanjan pikku jokilaivalla ;-).

Lounaaksi macaron-leivoksia!

                                      

Lounas Seinen rannalla - erittäin pariisilaista.

Nam! Tahtoo lisää macaroneja :).

Notre Dame.

Ihana ystäväni ja minä ja Cherbourgin sateenvarjo :).

                              

Chic pariisitar :).

                          

Tästä patsaasta oli pakko laittaa kuva,
koska se nyt vaan oli niin osuva blogiini :)

Lisää shoppailua Galerie Viviennessä.

Lelukauppoihin meni kaikki säästöt...

Pariisin hauskin metroasema.

Me kaksi ja Eiffeli.

Iltapäivä-can can:illa Moulin Rougella.

  

PARIISI

Täällä sitä sitten ollaan! Matka meni muuten mukavasti, mutta pitemmällä lennolla edessäni istui ryhmä ranskalaisia teinejä, jotka kerääntyivät kaikki samalle penkille kikattamaan ja hihkumaan. Stuerttikin tuntui saavan heistä tarpeekseen, sillä kävi heitä komentamassa välillä... turhaan tosin. En saanut sitten nukuttua koneessa, joten olin aika väsynyt saapuessani Pariisiin 22.30 Suomen aikaa. Siitä huolimatta käveltiin pieni iltalenkki ystäväni asunnolle. Matkalla kävimme maailmanpyörässä katsomassa lähes kaikki pakolliset nähtävyydet iltavalaistuksessa, ja oli kyllä kieltämättä komeaa! Palkinnoksi ensimmäisestä kävelystä sain pikkuvarpaaseen valtavan rakon. Kenkävalinta petti ja surkeasti!

Sunnuntaiaamuna laitoin rakkolaastarin varpaaseen ja toiset kengät jalkaan ja olin yllättynyt laastarin toimivuudesta! Kipeä varvas ei haitannut ollenkaan. Joten kävelimme koko päivän! Lenkki alkoi klo 12 ja päättyi kello 22. Kyllä siinä kalorit karisi! Ilmeisesti tässä Pariisin ilmapiirissä on jotain erikoista, sillä ruokaa ei juurikaan tehnyt mieli koko päivänä. Aamupalaksi söin ruisleipää (suoraan Suomesta tuotua) ja tuoremehua, lounaaksi ihania macaron-leivoksia Seinen rannalla, päivällisen nautimme thairavintolassa (nam nam) ja iltapalaksi söin kaksi salmiakkia ja pienen palan juustoa sekä tölkin cokista. Olen kyllä yllättynyt, jos vaaka ei näytä minun laihtuneen tällä reissulla!

Suuntasimme siis kävelymme kohti Notre Damea, joka on ehdoton ykköskohteeni täällä. Tyttäreni on innokas Disneyn satujen lukija, ja hän tuntee tarinan kellonsoittaja Quasimodosta, joten lupasin hänelle käydä katsomassa, josko kaveria näkyisi kirkontornissa. Kirkko olikin aivan upean näköinen, mutta torniin oli noin tunnin jono, ja sää oli melko kylmä johtuen tuulesta, joten päätimme vain kierrellä ulkoapäin ja ottaa kuvia. Täytynee sanoa tytölle, ettei Quasimodo ollut tällä kertaa kotosalla.

Muita näkemiäni kohteita olivat mm. Invalidikirkko, Pompidou ja Seinen lukuisat sillat. Kävelimme pitkin ihania pieniä kujia ja poikkesimme moneen pieneen putiikkiin. Ostettavaa kyllä löytyisi vaikka minkälaista, jos vain rahaa löytyisi, mutta koska matkabudjettini on tosi pieni, tyydyin ostelemaan lapsille tuliaisia. Ostin mm. pojalleni ritarin asun, johon kuuluu kypärä, haarniska, miekka ja kilpi, sekä tyttärelle Notre Dame aiheisen lasipallon, jonka sisällä on "lunta".

Uni tulikin etsimättä, kun pääsimme ystäväni kotiin. Yllätys kuitenkin oli valtavan paha olo, joka valtasi minut. Päätä särki aivan valtavasti ja oksennus meinasi tulla, en tiedä sainko jonkinlaisen raitisilmamyrkytyksen hurjasta ulkoilman määrästä (kotona kun ei ulos ole paljon päässyt viikkokausiin) vai johtuiko se vain pitkästä kävelystä... Buranan avulla siitä selvittiin kuitenkin ja kohta suuntaan taas ulos. Tällä kertaa yksin etsimään Eiffelin, sillä ystäväni joutui lähtemään hetkeksi töihin. Pohkeetkaan eivät enää ole aivan niin kipeät kuin illalla...

VEDONLYÖNNIN TULOKSET

Niin siis päättyi urakkani ensimmäinen osa. Aivan en tavoitteeseen päässyt, mutta mielestäni kaikki meni kuitenkin loistavasti ja Pariisiin matkataan huomenna J. Allaolevasta taulukosta näette kaikki omin silmin neljän kuukauden urakkani saavutukset. Mistään kitukuurista ei missään vaiheessa ollut kyse, en kärvistellyt nälässä ja sallin itselleni herkkujakin (ehkä välillä vähän liikaakin), mutta kyse olikin uudesta elämäntavasta, jonka on tarkoitus pysyä samanlaisena jatkossakin. Enää en aio menetettyjä kiloja takaisin hankkia!

                                                          11.11.2010                                     25.2.2011

rinnanympärys                            108 cm                                            101 cm              

vyötärö                                          110 cm                                            98 cm

lantio                                               118 cm                                            112 cm

oikea reisi                                      67 cm                                              62 cm

paino                                               95 kg (1.11.2010)                        85,7 kg

En siis saavuttanut tavoitettani eli 15 kilon pudotusta vielä, enkä saanut vielä miestä sänkyyn takaisin, mutta näiden tavoittelu jatkuu ensi viikolla. Mitä sitten saavutin? Saavutin paremman olon, sillä on pakko myöntää, että jaksan hieman paremmin kuin ennen. Minua ei väsytä aivan yhtä paljon.. (vaikka väsyttää kuitenkin jonkun verran J.. niitä kahdeksan tunnin yöuniakaan en sitten saanut otettua joka yö, vaikka pitikin… ). Saavutin luultavasti hieman iloisemman ja  terveemmän Kaijan. Kerroinhan aiemmin, että lääkäri määräsi minulle pakollisia lääkkeitä popsittavaksi vatsavaivojen takia, mutta koska ne olivat pirun kalliita enkä kerran ehtinyt apteekkiin, jätin niiden syömisen noin kuukausi sitten, eikä minulla ole ollut vatsavaivoja ollenkaan! Sitä ennen oli (lääkkeistä huolimatta) vähintään kerran viikossa. Joten puuron syönti (ja leseiden lisääminen puuroon) aivan selvästi toimivat! Ja saavutin myös vanhat vaatteeni jälleen käyttöön vintiltä homehtumasta J.

Mitä opin? Sen, että minun on syötävä aamupuuro JOKA IKINEN aamu! Sen, että itselleen ei pidä olla liian ankara ja vaatia kitukuuria tai vain yhtä karkkipäivää, vaan herkutella voi vaikka joka päivä pikkuisen, jos ottaa sen huomioon muussa ruokailussa. Sen, että minä pystyn, kun minä vain haluan! J

Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea blogiani ja tsempata minua. Olen varma, että ilman tätä blogia en olisi onnistunut näinkään hyvin J. Ensi viikolla sitten kuvagalleria J.

VIIMEISIÄ VIEDÄÄN

Matkapäivä lähestyy ja sitä mukaa matkakuume alkaa nousta. Onneksi ei vielä ole näkynyt muuta kuumetta tai muitakaan flunssaoireita, vaikka lasten nenät vuotavatkin ja molemmat yskivät jo…

Olen miettinyt näitä neljää kuukautta, jotka muutosprosessini on kestänyt ja tullut siihen tulokseen, että vaikka en aivan päässytkään vedonlyöntitavoitteseeni, on urakka ollut kuitenkin todella hyvä. Kymmenen kiloa neljässä kuukaudessa lienee juuri sellainen vauhti, jota pitäisikin kaikkien ohjeiden mukaan laihduttaa, jotta muutos olisi pysyvämpi. En nyt siis yritä selitellä sortumisiani ja tammikuun ajan seisahtunutta muutosta vaan olen muuten vain ylpeä itsestäni. Kyllä kymmenelläkin pudotetulla kilolla ansaitsee Pariisin matkan J.

Ja parasta on, että mieskin huomaa tapahtuneet muutokset ja kehuu minua. Miehen sanoin ”kymmenen kiloa on todella hyvä saavutus, itse sinä lähdit mopolla moottoritielle heti alussa”. Eli itse ehdotin 15 kiloa (alun perin kolmessa kuukuadessa) tiputettavaksi, mikä oli kyllä mahdollinen, mutta järjellä ajateltuna ehkä liian nopea tahti. Vieressänukkumistakin on jo kokeiltu muutama yö, mutta kuorsaus ei kuulemma vielä ole kadonnut, joten sitä asiaa vielä työstetään.

Olisin halunnut laittaa kuvan itsestäni kahden 5 kilon perunasäkin kanssa tähän blogiin, jotta konkretisoituisivat kadottamani kilot,  mutta koska meillä ei ole omaa konetta vielä käytössä, en viitsi alkaa tähän lainakoneeseen niitä kuvia siirtämään. Ehkä laitan sitten, kunhan saan oman vanhan koneen takaisin. Huomenna viimeinen blogi ennen Pariisia ja sitten näettekin (toivottavasti) hyviä kuvia oikein kunnolla J.

VAATTEIDEN VALKKAAMISTA

Aamupäivä meni nopsaan, kun suuntasin HopLopiin kolmen lapsen kanssa. Sain onneksi mukaani thaimaalaisen ystäväni, jota poika sitten veikin kuin markan hevosta ympäri puuhamaata J. Taisivat tykätä kummatkin J. Koko reissussa tuhraantui lähes kolme tuntia, joten lasten liikuntamäärä täyttyi mukavasti tältä päivältä!

Iltapäivällä aloin sitten sovitttelemaan paitoja ja housuja matkaa varten… siinä olikin hommaa. Selvisi, että vaikka ne vintiltä kaivetut farkut menivätkin jo kiinni, niin ne kuitenkin pusersivat jäljellä olevat rasvavarastot ilkeän näköiseksi muhkuraksi vyötärölle… joten yksikään pusero ei näyttänyt omasta mielestäni kovin kauniilta päälläni. Päädyin ratkaisuun, että puen vielä reissuun ne isommat farkut, joiden vyötä olen jo saanut kiristellä, ne eivät puserra ja profiili näytti seisoessa oikeinkin hoikalta J.  Samalla testasin eräitä harmaita mukavia housuja, jotka olen ostanut todella kauan sitten, ehkä jopa 90-luvun puolivälissä (?) ja niistä meni nappi kiinni, mutta vetoketju ei. Joten yksi matkan jälkeinen tavoitteeni tulee olemaan mahtuminen niihin housuihin J.

Mutta mutta, vaatteet matkaa varten on sitten valkattu ja pakattu. Nyt alkaa matkakuume ihan pikkuisen jo nostaa päätään J.

TOTUUDEN HETKI

Ensin ajattelin skipata punnituksen tänään, sillä aikaa on enää neljä päivää, mutta kävin sitten kuitenkin vaakalla. Vaaka oli hieman häilyväinen tänään, sillä se heitteli eri lukuja koko ajan, vaihdellen puolitoista kiloa J. En päässyt yhteisymmärrykseen tuloksesta, joten jätin sen sitten kokonaan. Mutta sanotaanko näin, että edistystä oli edelleen tapahtunut hieman… Kirjoitan sitten perjantain blogissa tulokset tännekin.

Samalla kirjoitan urakkani ensimmäisen puoliskon loppumisen kunniaksi kaiken, mitä olen saavuttanut ja mitä en, ja mitä olen oppinut. Lauantaina suuntaan kohti Pariisia ja vietän siellä rentouttavan irtioton hyvän ystävän kera. Ja kunhan palaan sieltä, urakka jatkuu. Silloin uudet tavoitteet ja uudet aikarajat. Toiveena esiintyä kesällä bikineissä J.

THAIRUOKAA JA VANHOJA HOUSUJA

Tänään oli oikea herkuttelupäivä, kun ystävämme valmisti meille kahdenlaista thaimaalaista ruokaa. Molemmat kanasta ja riisin kera, mutta toinen oli jotain ihanaa hapanimelää juttua ja toinen tulisempaa vihreää currya. Tulinen ruoka oli ihan jees, mutta ehkä himpun liian tulista minun makuuni, toista ruokaa olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon… NAM J. Mieskin tykkäsi, joten kunhan saan reseptit, aion valmistaa näitä ruokia itsekin.

Illemmalla sitten kaivelin vanhoja vaatteitani vintiltä. Löytyi muutama mahdollinen pusero Pariisiin, joita en tosin vielä testannut päälleni asti (aikaisemmin niissä näkyi kaikki makkarat tai ne nousivat vatsan päältä niin, että napa näkyi) ja kolmet housut. Kaikki housut olivat kokoa 42/44 ja olleet jalassa viimeksi noin 6-10 vuotta sitten, mutta nyt ne sopivat taas J. Eivätkä edes puristaneet, vaikka istuin ne jalassa J. Joten kyllä kannatti tämä elämäntapamuutos! Ja noista sovitteluista sain lisäintoa… Haluan pystyä kesällä pukemaan päälleni niitä hameita, joita pussissa myös näkyi. Sekä erään juhlamekon, jolle tulee kesällä olemaan käyttöä ainakin yksissä häissä.

VASTOINKÄYMISIÄ

Kun elämä sitten ruokailun suhteen tuntuu sujuvan hyvin, niin sitten tulee muita vastoinkäymisiä… Ensin hajosi tietokone. Mokoma ei vain suostunut käynnistymään. Onneksi siinä oli kuitenkin takuu voimassa (oli vasta puoli vuotta vanha), joten ei muuta kuin Giganttiin huoltoon. Saatiin onneksi siksi aikaa ”lainaan” toinen kone, jotta saan toteuttaa itseäni ja hoitaa tärkeitä asioita netissä J.

Sitten sairastui poika. Ei vielä pahemmin, mutta pahankuuloisesti yskii ja nenä vuotaa.  Yleensä, kun meillä lapset alkavat sairastaa, se kestää ainakin viikon. Ensin kipeänä on toinen, sitten toinen ja sitten äiti ja isä. Nyt pitää yrittää käyttää kaikki mahdolliset tropit, jottei tarvitse istua Seinen rannalla nokka punaisena jatkuvasta niistämisestä.

Ettei elämä olisi liian helppoa, kuulin vielä surullisen uutisen perhepiiristä L. Kuolema on sellainen vieras, jonka käyntiin ei ikinä totu, varsinkin jos se tulee yllättäen L.

Uloskaan ei ole päässyt päiväkausiin. Hyvä, jos on uskaltanut postilaatikolle juosta ja äkkiä takaisin sisälle. Ihan turhaan hehkutin sopivani uusiin toppahousuihini, kun en sitten ole päässyt testaamaan niitä oikeasti L. Jäävät tällä menolla liian isoiksi minulle!!

Huomenna on tarjolla ihan oikeaa thairuokaa! Ulkomaalainen ystävämme on sitä luvannut valmistaa ja ihan oikeista raaka-aineistakin. Tuskin maltan odottaa, se EI voi olla lihottavaa J. Ja nyt iltapalalle, tarjolla naudanlihawokkia.

HUONO PÄIVÄ

Tällaistako tämä elo tulee olemaan tulevaisuudessa, jatkuvaa taistelua? Tänään on ollut jotenkin superhyperhuono päivä, en tiedä, olenko tulossa kipeäksi… Päätä särkee ja masentaa ja ärsyttää kaikki. Väsyttääkin, vaikka nukuin sen kahdeksan tuntia… Söin suht kevyesti tänään, puuroa, pussikeittoa, perunoita ja lihaa ja vähän hedelmää, mutta koko päivän olen saanut taistella mielitekoja vastaan! Muistan tasan tarkkaan, mitä lapsilta on jäänyt karkkipäivältä, kuinka paljon ja missä ne ovat. Näen koko ajan sieluni silmin keksipaketin ja ne karkit. Söin päivän mittaan yhteensä neljä sukulakua, mutta en koskenut tummaan suklaaseen, jota itselläni on pahan päivän varalle jäänyt pieni pala. Vaikka mieli teki! Ja tekee vieläkin… Mutta olen nyt vetäytynyt makuuhuoneeseen ja mies nukkuu jo keittiön vieressä, joten en voi mennä sinne enää rapistelemaan, joten ehkä tämä loppuilta on pelastettu. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä. Toivottavasti.

TOTUUDEN HETKI

Viime viikko ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, onneksi vaa’an mukaan kuitenkin tuli pudotusta puoli kiloa J. Olo ei kuitenkaan ole kovin onnekas, varmaan sen tekee tämä kamala pakkanen, kun ei pääse uloskaan telmimään.

Tämän päivän ruokasaldo oli aamupuuro, lounaspuuro, jugurttia välipalaksi ja sitten juoksemista asioilla, kunnes ehdin illalla syömään grillattua broileria ja tuoreen sämpylän. Kauppareissulta mukaan lähti salaattiaineksia, lapsetkin ovat kovia syömään kurkkua ja tomaattia, joten heitäkin ajatellen on pakko tehdä salaattia. Kontatessani tänään lasten kanssa olohuoneen ja makuuhuoneen väliä, huomasin ilokseni, etteivät housuni tahdo pysyä enää ylhäällä J. Ensi viikonloppuna koittaakin sitten vaatesäkkien penkomista J.

HIEMAN FAKTAA

Luin viikonlopun aikana uusinta Kunto Plus-lehteä ja sain tietää hälyttävän seikan…. siinä sanottiin, ettei vyötärönympärystä mitattaessa pidä pitää napaa merkkinä, sillä navan paikka kuulemma vaihtelee laihtumisen tai lihomisen myötä… Oikea paikka mitata vyötärö on kuulemma alimman kylkiluun ja suoliluun yläreunan puoliväli. Paikka löytyy vetämällä vatsaa sisään. Onko suoliluu sama asia kuin lonkkaluu? Sitä en osaa sanoa, mutta nyt mieli hieman masentui, koska ilmeisesti en olekaan sitten katsonut pudottamiani senttejä oikein L. No mutta, edistymistä on silti tapahtunut, sen huomaa vaatteista J.

Kuntoplussasta löysin myös yhden syyn lihomiseeni… Artikkelissa nimeltä ”Nukutko liian vähän” kerrotaan 8 varoitusmerkkiä unenpuutteesta, eli jos ei tule nukuttua yli 7 tuntia (mitä minun tulee aika harvoin tehtyä johtuen siitä, etten malta mennä illalla ajoissa nukkumaan ja tyttö sitten herää jo kuudelta aamulla…). Aika moni osui kohdalle:

1. Ärtyisyys. Heräät huonolla tuulella ilman varsinaista syytä (muuta kuin se, että väsyttää!!) Uni on optimaalisen aivotoiminnan edellytys. Jos nukkuu liian vähän, sosiaalinen toimintakyky heikkenee ja on valmis potkimaan kaikkea mikä liikkuu.. myönnetään…
2.  Makeannälkä, painonnousu. No daa! Mitä vastaan tässä koko ajan taistellaan J.Tutkijat ovat vahvasti sitä mieltä, että unenpuute ja makeannälkä ovat selvästi yhteydessä toisiinsa. Jos siis tankkaa rasvaa ja sokeria enemmän kuin pitäisi ja kaipaa tämän tästä energialatausta, voi olla, että nukkuu liian vähän…
3. Olet nuutunut ja nuhainen. Jatkuva yskä ja nuha ovat pitkään jatkuneen univajeen merkki. Unen saanti ja immuunipuolustus liittyvät toisiinsa. Tutkijat eivät tosin tiedä, kummin päin nämä tekijät vaikuttavat: vilustummeko siksi, että kärsimme unenpuutteesta vai kärsimmekö unenpuutteesta siksi, että vilustumme helposti? No oli miten oli, kuten blogistani käy ilmi, olen vähän väliä vilustunut L.
4. Ruokahalusi kasvaa. Et pysty kieltäytymään, kun tarjoiluvati saapuu kohdallesi tai joku tarjoaa annoksen lisää. Unenpuute vaikuttaa suoraan ruokahalun säätelyyn, todistavat useat tutkimukset. Vähäinen unensaanti vaikuttaa kahteen ruokahalua säätelevään hormoniin: greliini säätelee nälän ja leptiini kylläisyyden tunnetta. Liian niukka uni nostaa ensin mainitun ja vähentää jälkimmäisen pitoisuutta kehossa.

Muut neljä asiaa olivat keskityskyvyn puute, kömpelyys, unissakävely (tai –puhuminen) ja päätöksentekokyvyn kärsiminen, mutta niitä en tunnista itsessäni. Syy painonnousuuni siis löytyi ja lupaankin seuraavan viikon aikana testata asiaa. Pyrkimyksenä siis nukkua joka yö 8 tunnin yöunet J.

Loppuun vielä todistusaineistoa edistymisestäni. Ensimmäinen kuva on otettu päivää vaille  kolme kuukautta sitten. Toinen kuva tänään. Mielestäni vatsan kohta on selkeästi pienentynyt J. (Olen siis aivan rentona molemmissa kuvissa, enkä edes yritä vetää vatsaa sisään.)

Huomenna taas totuuden hetki… miten kävi viikonlopun herkuttelujen kanssa??

ITSETUTKISKELUA

Kaksi päivää on mennyt niin nopeasti, ettei ole edes ehtinyt himoitsemaan mitään ylimääräistä. Tänä aamuna oli pakko käväistä vaa’alla, ja se näytti jo 86, 5 kg, tosin en käynyt sen jälkeen toistamiseen, ettei luku muutu J.

Minulla oli tänään työhaastattelu ja eilen vaatteita tilaisuuteen etsiessäni huomasin, että jouduin kiristämään vyötäni jälleen yhden pykälän (jee!). Kokeilin myös viime keväänä ostamaani (myös työhaastatteluun ostettua) paitaa, ja se näytti jo melkein teltalta päälläni J. Ja kun päivällä kävelin peilin ohitse ja katsoin kuvaani, niin eron syksyyn kyllä huomaa jo aivan selvästi! Eräs ystäväkin sanoi minut nähdessään, että kasvoista huomaa eron aivan selvästi. Itse kun tulee joka päivä peiliin katsottua, niin sitä eroa ei niin huomaa J.

Huomenna on sitten kummipojan 1-vuotissynttärit, joten vähän joutuu ehkä kakkua maistamaan, mutta edelleenkään ei ole tarkoitus alkaa ahmimaan sen enempiä herkkuja. Mässypäivän sijaan minulle näköjään sopii kuitenkin kaikkein parhaiten tuo, että otan jotain pientä silloin kun mieli tekee ja vähennän sitten muusta ruuasta sen määrän, kuin se, että varaan kaikki herkuttelut yhdelle päivälle. Pariisin-matka lähestyy ja mieleeni tuli, että sitä innokkaampi olen pysymään tiukkana mitä lähemmäs ajankohta tulee. Taitaa olla sama juttu, kuin aina koulussakin, että deadlinen lähestyessä vasta saan itsestäni irti sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin J. Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

EDISTYSTÄ

Tänään uskaltauduin kokeilemaan niitä toppahousuja, jotka tulivat uuden takkini mukana. Uutenahan ne menivät kyllä jalkaan ja kiinni, mutta en olisi voinut lähteä telmimään ne jalassa lumeen… arvatkaapa mitä? Nyt voin J. Housut menivät hyvin kiinni ja sain taivuteltua itseäni hyvin ilman, että olisi tarvinnut henkeä pidätellä tai pelätä, että nappi singahtaa irti J. Joten kyllä sitä edistystä on tapahtunut ja aionkin viikonlopun aikana pyytää miestä kiipeämään vintille niiden vaatesäkkien kimppuun. Ehkä sieltä löytyy jotain kivaa matkalle mukaan! Oikeastaan aika jännää, kun ei yhtään muista, mitä kaikkea niihin säkkeihin on tullut laitettua.

REPSAHDUS (VAIKKEI NIIN KOVIN KAMALA)

Aamu alkoi puurolla ja lounaaksi söin salaatin… pelkkiä vihanneksia ja vähän kastiketta. Tämä osoittautui virheeksi, tästä päivästä opin sen, että lounaani on oltava joko lämmin tai sisältää proteiinia. Kaupassa käydessäni iski nimittäin hirvittävä suklaanhimoa ja ostin Fazerin sinisen suklaalevyn… ja luonnollisesti ahmin sen sitten kokonaan yksin L.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Päivän muut ruokailut jäivät siis tuohon aamupuuroon ja salaattiin sekä illan pieneen omenaan, joten en usko, että tästä repsahduksesta seuraa katastrofia. Suklaalevyn kalorimäärä oli huikeat 1100 kaloria (!!!), mutta nuo muut eivät paljonkaan nostaneet määrää, eli päivän kokonaiskalorimäärä ei ylittynyt kovin paljon. (seli seli) Täytyy kyllä ihmetellä, miten kovapäinen sitä ihmislapsen vaan pitää olla L.

Mutta sen verran paha olo siitä suklaasta tuli, ettei todellakaan tee mieli lisää ainakaan ennen Pariisia!

TOTUUDEN HETKI

Vaa’alle vain heti aamusta. Viime maanantaihin verrattuna pudotusta oli tullut kilo! Lukema nyt siis 87,2 kg. Jouduin taas käymään useamman kerran, sillä vaakamme heitteli joka kerta eri lukua, yhdessä vaiheessa jopa 86,7, josta innostuneena meinasin lopettaa sille nousemisen saman tien J Mutta tuo 87,2 on siis luku, joka tuli näkyviin eniten. Tiukahko dieettini siis tepsi, vaikka tulikin syötyä viikon mittaan muutama lakupötkö ja hieman herkuteltua viikonloppuna J. Mittasin myös vyötärönympäryksen ja viime maanantaista on lähtenyt 3 senttiä! Nyt ollaan jo reippaasti alle satasen lukemissa! Kohta uskaltanen kokeilla niitä uusia sinisiä toppahousujakin, josko ne jalassa pääsisi rakentamaan lumilinnaa lasten kanssa…

Viikonlopulta jäi kalkkunapaistia ja kasviksia niin paljon, että tämän päivän pussikeiton sijaan söin kaksi kertaa lihaa ja kasviksia. Aamupuuronkin korvasin kaakaolla ja sämpylällä (kurkku on taas kipeä L), ja heti huomasin päivän mittaan himoitsevani herkkuja. On se vaan kumma, miten se puuro vaikuttaa, sitä en jaksa lakata ihmettelemästä! Mutta edellisviikon ohjeilla mennään tämäkin viikko, tuloksista jos mistä saa voimia jatkaa! Ja oikeasti, mitä jaksamista siinä edes on? En nähnyt kertaakaan viime viikolla nälkää ja jopa herkuttelinkin, ainoa jaksaminen on tuolla korvien välissä, kun saisi sieltä ne ajatukset pois!

Sain eilisen rahka-valitukseni jälkeen hyvältä kuulostavia ohjeita rahkan syöntiin. Sokeria en tosin ala lisäämään, se on ehdoton ei, mutta makeutusainetta olen lisännytkin jo… ehkä en tarpeeksi, kun en ole saanut uppoamaan J. Mutta se sorbetti kuulosti makoisalta, pitääkin kokeilla vielä noilla lopuilla jääkaapissa seisovilla rahkoilla sitä, vaikkei kesä vielä olekaan J.

VIIKONLOPPU

Tiukahko kuuri jatkui aika hyvin koko viikonlopun. Ainoat poikkeukset olivat perjantai-ilta, kun ulkomaalainen ystävämme tahtoi tuoda meille maistettavaksi aivan suussa sulavaa suklaakakkua, jota hän oli leiponut. Onneksi hän toi vain yhden palan, joten se oli ihan ok. Jos olisi tuonut isomman, en luultavasti olisi voinut vastustaa kiusausta vaan olisin ahminut kaiken saman illan aikana. Toinen poikkeus oli lauantai, lasten karkkipäivä, oli ihan pakko heidän pussistaan varastaa muutama salmiakkipääkallo, vaahtomansikka ja lakupala. Mutta mielestäni selviydyin melko hyvin noin yleisesti ottaen. Tai totuuden hetkihän sen huomenna kertoo…

Näin jossain lehdessä ohjeen, jossa rahkaan sekoitettiin Floran 12% vaniljavaahtoa. Ostin sitten purkin sitä, ja sekoitin ostamaani rahkaan, sillä en ole vieläkään onnistunut syömään rahkaa pelkästään marjojen tai hedelmien kera. Tuli ihan hyvää, ehkä hieman liian vaniljaista minun makuuni, joten en saa syötyä isoa annosta kerralla, mikä on myös hyvä asia. Näin saan iltapalalle makeanhimoon tyydytystä ja myöskin hiilihydraatittoman iltapalan. En osaa sanoa, onko tuo vaihtoehto tarpeeksi kevyt, mutta ainakin se on kevyempi kuin kermavaahdon kanssa sekoitettu rahka..  Eikä ollut niin hyvää, että siihen himo tulisi, joten taidan suosiolla lopettaa rahkojen ostamisen.

Katsoin viikolla Inhimillisen tekijän, jossa oli vieraana laihduttajia ja lihavuustutkija. Mielenkiintoinen ohjelma, jossa oli paljon jo tuttua asiaa. Eniten rohkaisi 130 kiloa tiputtaneen miehen (suurin pudottaja-ohjelmasta tuttu) kommentti, että kaikkein eniten täytyy uskoa itseensä, muuten ei voi onnistua. Joten minä uskon. Uskon itseeni ja siihen, että kesällä kehtaan mennä uimarannalle bikineissä J.

HAVAINTOJA

Koin tänään suihkussa oudon tunteen. Huomasin itseäni pesiessäni, että vatsastani on aivan selvästi kadonnut yksi poimu J. Lisäksi reidet ovat huomattavasti hoikemmat kuin ennen. Jotenkin, vaikka noita lukuja olenkin kirjoitellut tänne, en ole oikeasti hahmottanut, mistä se perunasäkki on kadonnut. Vasta tänään tajusin sen ja huomasin hymyileväni suihkussa. Pitäisi kai tutustua omaan vartaloonsa vähän konkreettisemmin, niin huomaisi muutoksetkin.

Tajusin samalla toisenkin asian. Olen nimittäin jo monta päivää manaillut, kun rintaliivien hihna ei tahdo pysyä paikallaan vaan valahtaa aina vaan alas. Valahtaahan ne, kun on mitoitettu isommille rinnoille J. Pitänee ostaa jostain halvat rintsikat pienemmällä ympärysmitalla tähän välivaiheeseen. Pariisista löytyisi varmasti vaikka minkälaista hörhelöä uudelle Kaijalle, mutta taidan silti jättää vaateostokset siellä minimiin, sillä tarkoitus on kesään mennessä pudottaa lisääkin. Ehkä lähden sitten lopullisen tavoitteeni saavutettuani uudelle (shoppailu)matkalle J.

TERAPIAJORINOITA

Nyt on hyvä vauhti päällä, pystyn vielä ihmeisiin ennen matkaa! Aamulla en malttanut olla käymättä vaa’alla ja paino näytti alle 88 kiloa J. Tekisi mieli kirjoittaa jokaisen uuden lukeman jälkeen, etten edes muista, milloin viimeksi olen painanut näin vähän, mutta se alkaisi kai olla puuduttavaa lukemista…

Pari päivää on mennyt todella nopeasti. Ostimme lapsille kerrossängyn, ja varsinkin tytär on riemuissaan siitä, kiipeilee edestakaisin yläsänkyyn ja pois ja tahtoisi asua pelkästään siellä. Oli työn alla saada hänet alas ja ulos, lumihankeen peuhaamaan. Vaihdoimme myös makuuhuoneita ja kaikki joutilas aika on mennyt siirrellessä vaatteita ja huonekaluja. Eräänlaista hyötyliikuntaa lienee sekin, tosin ei kovin tehokasta. Syöminen kylläkin unohtuu touhutessa, mikä on yllättävää kyllä huono juttu, sillä sitten ehtii tulla nälkä ja tulee mielitekoja. Mutta ei hätää, olen pysynyt ruodussa.

TOTUUDEN HETKI (PITKÄSTÄ AIKAA)

Maanantai-aamuna astuin sitten vaa’alle ja se näytti 88,3 kiloa. Viime viikkoinahan se paino on pyörinyt 89 kilon kieppeillä, juurikaan siitä laskematta. Nyt olen siis projektissani oikeilla jäljillä ja tätä menoa jatketaan. H-hetkeen on aikaa nelisen viikkoa ja nyt on taas sellainen tsemppi päällä, että aion olla aika lähellä tavoitettani matkalle lähtiessäni. Kaikki kahdeksan kiloa taitaa olla jo toiveajattelua siinä ajassa L. Mutta löysin itselleni tästä taantumavaiheesta positiivisenkin puolen: ainakin osaan syödä niin, ettei paino nouse, kun sen saan alas J. Sen verran täytyy myöntää, että nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että liikkumaan en ole juurikaan päässyt… mutta sen aika koittaa vielä, en ole hylännyt liikkumista kokonaan. Pojan lopetettua päikkäreiden nukkumiset on vain yllättävän vaikeaa löytää se sopiva hetki itselleen.

Lupasin ilmoittaa myös mittanauhatulokset… Joten tässä ne tulevat, ne puhuvat selvää kieltä siitä, mihin suuntaan olen menossa:

                                            11.11.2010                          31.1.2011

rinnanympärys                    108 cm                                102 cm (yhyy J )

vyötärö                               110 cm                                100 cm (jess!)

lantio                                   118 cm                                112 cm (toinen jess!)

oikea reisi                            67 cm                                  62 cm

Ja tästä jatkuu siis minun nykyinen ”kuurini”, joka sisältää aamupalaksi puuron mehukeitolla, lounaaksi (pussi)keiton, välipalaksi raejuustoa tms., päivälliseksi joskus tavallista ruokaa, joskus pelkkiä kasviksia ja lihaa/kalaa ilman hiilihydraatteja ja joskus puuroa ja iltapalaksi hedelmiä. Näyttää toimivan minulla, eikä tule edes mielitekoja. No, sen verran olen herkutellut, että kahtena päivänä olen syönyt yhden lakupötkön jälkkäriksi, mutta siihen ei maailma todennäköisesti kaadu J.                       

PERJANTAI

Eilinen kevyempi päivä sai aikaan todella hyvän fiiliksen! Varsinkin kun huomasin, ettei tarvinnut olla nälässä, vaikka söikin kevyemmin ja aamulla vaaka näytti heti puoli kiloa vähemmän J. No, tiedänhän minä, että se meidän vaaka muutenkin näyttää aina mitä sattuu, mutta antakaa minun pitää tuo mielikuva, että jo yksi päivä vaikuttaa, sen voimalla jaksan lisää päiviä J. Tämä päivä oli yhtä kevyt: aamupuuro, lounaspussikeitto, illalla wokkia ja hedelmää. Eikä oikeasti ole nälkä! Tai no, ok, sain just lapset nukkumaan ja mahassa vähän kurnii, mutta tiedän, että se menee kohta ohi, kun vain pysyn kovana.

Taas kerran täytyy muistuttaa itseään, miten tärkeä tuo aamupuuro näyttää olevan minun ruokavaliossani. Ja se, että syön illan makeannälkään hedelmiä (en syönyt kuin puoli omenaa ja appelsiinin, no hätä J ). Ainoa haittapuoli elämässä on tällä hetkellä se, että joudun ottamaan lääkärin määräämää lääkettä aamuin illoin, ja tunti lääkkeen jälkeen ottamisen jälkeen pitäisi vielä syödä. Eli nytkin pitäisi syödä… pitäisi kai kysyä siltä lääkäriltä, voiko sen lääkkeen ottaa jo iltapäivällä vai pitääkö oikeasti sen lääkkeen takia syödä. Ärsyttävä ongelma J.

Viikonloppu edessä, tänä viikonloppuna en aio mässytellä enkä muutenkaan lipsua. Nyt alkaa viimeiset neljä viikkoa ennen matkaa ja nyt pysyn kovana!

KEVYT PÄIVÄ

Tänään olen syönyt vihdoinkin superkevyesti… aamupuuro, lounaaksi pussikeitto, välipalaksi raejuustoa ja päivälliseksi puuropussin ja 2 kalkkunaruisvoileipää. Tarkoitus enää illalla ottaa appelsiinia. Aloitin myös kromin syömisen uudestaan, sillä olen huomannut makeanhimoa ilmassa. Teille kaikille lukijoille, jotka olette jo menettäneet uskonne siihen, että onnistun tavoitteessani, lupaan nyt, että maanantaina kirjoitan taas ”Totuuden hetken” ja ilmoitan luvut… sekä painon että mittanauhalla mitatut.

Junamatka todisti, että liskoaivoni ovat alkaneet jälleen vallata ajatuksiani. Heti vastoinkäymisten alettua aloin taas herkutella. Kurkkukipu ja väsyneenä bussilla kulkeminen ovat tosi huono syy mässäilylle, minun on keksittävä jokin keino, jolla saan lohtusyömisen loppumaan… Vaikka pidänkin itseäni positiivisena ihmisenä, ei tuo käytös taida vastata sitä kuvaa. Onko kellään ideoita? J

TAUON JÄLKEEN

Siis kirjoitustauon. Olin mummolareissulla lasten kanssa ja vaikka siellä olikin tietokone, siinä ei ollut wordia, enkä muutenkaan oikein jaksanut kirjoitella. Sairastelu helpotti onneksi, vain kurkku oli kipeä. Lapsukaiset olivat oikein reippaita junareissulla ja samaten mummolassa. Mummon minua varten ostamat aurinkokasvikset ja raejuustot tosin jäivät syömättä, sillä terveellinen ruoka ei todellakaan ollut mielessä, kun kurkkuun (ja vähän päähänkin) koski. Söin siis samaa ruokaa kuin muutkin, eli ihan tavallista terveellistä kotiruokaa.

Paluumatka pilasi hyvän ruokavalion. (Ainahan selityksiä löytyy…) VR:n luotettava palvelu oli ensin 45 minuuttia myöhässä eikä Pieksämäen juna joutanut odottamaan meitä, joten matka sieltä jatkui linja-autolla. Siinä mielessä ikävä juttu, että olin varta vasten varannut liput myöhäisempään intercityyn, että lapset viihtyvät matkan paremmin leikkivaunussa. Heillä kun olisi ollut jo nukkuma-aika. Linja-auto matka tarjosi sen verran virikettä, että molemmat lapset olivat melkoisen kärttyisiä ja väsyneitä, kun kotiin päästiin yhdeksän aikaan. Siinä ei enää todellakaan jaksanut tehdä mitään puuroja tms vaan kotiin tultiin Hesen kautta (anteeksi L). Lisäksi matkan aikana oli ihan pakko ostaa suklaata ravintolavaunusta L.

Mutta sovitaan, että tuo oli se minun mässypäiväni, vaikken enää niitä aikonutkaan pitää. Tästä lähtien kotona (nyt kun olen tervekin taas) jatkuu tiukka elämäntapa. Pakko, sillä paino ei taaskaan näytä liikkuvaan suuntaan tai toiseen L. Jospa Pariisi-oppaan selaileminen auttaisi edes vähän. ARGH!

SAIRASTAMISTA

Ja aina kun ehdin päästä hyvään vireeseen, iskee joku pöpö. Nyt on pää ja kurkku kipeä, eikä maistu mikään, mutta silti tekee koko ajan mieli vain jotain hyvää… L. Lämmintä kaakaota oli juotava kurkun takia, kuumaa mehua flunssaisen olon takia. Salaattia oli turha edes yrittää syödä, tosin porkkanaraastetta sain menemään ruuan kanssa alas. Jumpatakaan ei voinut. (vali vali ja seli seli) Masentaa tällainen, kun aina tulee jotain, joka sotkee hyvät suunnitelmat, vaikka en nyt aiokaan sortua mässäämään. Huomasin kuitenkin, että jokin ruokailussa tänään mätti, kun koko illan haaveilin vain pitsasta… onneksi ei ollut rahaa kotona eikä autoa käytössä, joten en voinut tilata.

Ärsyttää myös suunnattomasti, että paino on jämähtänyt, eikä mitään tapahdu. Tosin ei kai mitään voikaan tapahtua, kun vain makaa voimattomana olohuoneen lattialla ja tuijottaa lasten kanssa piirrettyjä? Eilen illalla selailin taas nettiä kaiken maailman ihmedieettien toivossa, mutta ei löytynyt sellaista, johon olisin haksahtanut. Eikä huolta, kyllä minä olen jo oppinut, ettei niihin haksahtaminen kannata J. Mutta mutta… aikaa on siis enää viisi viikkoa ja kiloja edelleen ne kahdeksan… alkaa tulla paineita, sillä kyllä minä oikeasti haluaisin näyttää niissä kuvissa oikein CHIC:iltä J.

LUUSERIN PALUU

Kaksi päivää jaksoin sitä gofatgo-dieettiä, ennen kuin sorruin… Tällä kertaa söin jauhelihakeittoa (sisälsi lihaliemikuutiota, jota ei olisi saanut käyttää) sekä sen kanssa ruisleivän ja maitoa. Tuskastuin kerta kaikkiaan siihen, että tekisin eri ruokaa itselleni ja muulle perheelle. Mutta mielestäni en nyt kuitenkaan aivan hirveä luuseri ole, opin nimittäin noiden kahden päivän aikana syömään raejuustoa sekä mittaamaan annokseni. Tästä päivästä lähtien aion jatkaa alussa hyväksi havaitsemaani tapaa, eli korvaan päivän toisen aterian pussikeitolla/puuropussilla, syön aamupalaksi puuroa ja leseitä, syön proteiinintarpeeseeni raejuustoa (oli oikein hyvä välipalanakin) ja päivälliselle tulevat riisit ym. mittaan. Tätähän minulle on sanottu jo alusta asti, mutta luupää kun on, niin eihän sitä meinaa tajuta J.

Valitin surkeudestani ystävälleni, joka tsemppasi minua osuvasti. Ilman lupaa julkaisen nyt osan hänen sähköpostiviestistään, koska haluan analysoida sitä tässä tekstissä oikein” ääneen”, jotta itsekin sisäistän asiat J. Ystäväni kirjoitti:

”Olen miettinyt myös tuota muotisanaa "mässypäivä". Minkä ihmeen takia hyvä päivärytmi pitää sotkea jollain mässypäivällä? Minun on ainakin aina vaikeaa päästä tuollaisen jälkeen takaisin ruotuun. Mulla toimii ainakin se, että sijoittelen niitä herkkuja pitkin viikkoa ja korvaan niillä jonkun pari voileipää tms. Ei dieetillä kuulu mässäillä, mikä dieetti se sellainen on. Ja lisäksi ihan perusruualla pitäisi pystyä laihtumaan, ei siihen tarvita leseitä tai rahkaa. Ei sellainen "pahan" syöminen väkisin taas täytä sitä syömisen toista puolta eli nautinnon saamista. Jos syömisestä ei saa yhtään nautintoa dieetin aikana niin on se aika tuhoon tuomittua. Se on se vanha sanonta "Syö vähemmän, liiku enemmän". Nuo Jutat ja muut vaan rahastavat omilla pakkomielteillään ja ihmisen heikkoluonteisuudella. ”

Eli olen niin samaa mieltä (anteeksi teini-ilmaisu J) tuosta, että jos ruuasta ei saa minkäänlaista mielihyvää, on dieetti tuomittu epäonnistumaan. Ainakin tällaisella surkealla, selkärangattomalla herkkusuulla J. Ja minullakin on joka kerta ollut hieman vaikeuksia päästä ruotuun herkuttelupäivän jälkeen, eli ihan tosi… joillekin tuo mässypäivä varmasti sopii oikein hyvin, jos sen tosiaan saa loppumaan sitten siihen. Mutta itse odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se koittaa, hankin karkkia ja suolaista ja kaikkea mahdollista hyvää ja tungen ne sitten kerralla kurkkuun… järkevämpää taitaa tosiaan olla se, että kun tekee ihan hirveästi mieli hyvää, niin syön silloin sen lakun tai pienen suklaapatukan tai makkarasämpylän ja otan sen sitten pois jostain muusta. Mutta en tee sitä virhettä kuin alussa, että ostan kotiin ”jemmaan” jotain pikkuhyvää siltä varalta. Näillä mennään, katsotaan miten taas elämä jatkuu J.

UUSI DIEETTI ALKAA

Aamulla aloitin sitten sen Jutan dieetin. Ärsyttävää noissa ruokaohjeissa on, että mitat on ilmoitettu raakapainoina. Olisi paljon helpompaa keittää koko perheelle annos riisiä ja ottaa sitten siitä itselleen kypsää riisiä tietty annos. Mutta tämähän onnistuu tietysti myöhemmin, täytyy vain ensimmäisellä kerralla keittää ainoastaan yksi annos eri kattilassa, niin tyhmältä kuin se tuntuukin.

Aamun ensimmäinen ateria oli jättilautanen kaurapuuroa mehukeiton kanssa sekä raejuustoa. Olin kuitenkin niin täynnä puuron jälkeen, etten noudattanutkaan Jutan ohjeita vaan jätin raejuuston syömättä. Sama tapahtui lounaan kanssa. Tosin siitä syystä, että aioin jumpata ja syödä sitten nuo molemmat raejuustoannokset jumpan jälkeen. En tiedä, onko merkitystä sillä, syökö kaikki ohjeen ruuat kerralla vai syökö niitä useamman kerran päivän mittaan, jos kuitenkin määrät pysyvät samana? Luulisi, ettei sillä olisi merkitystä, sillä kalorithan pysyvät kuitenkin samana.

Välipalana söin proteiinipatukan (vähähiilihydraattisen) ja illallisella luistin taas hieman Jutan ohjeista: söin makaronilaatikon jämät jääkaapista ja join lasin maitoa. Ei ollut siis käsketty annos vaikka kalorit pysyivät varmasti samana. Ennen lasten nukuttamista tein iltapalaksi tarkoitetun rahkan jääkaappiin maustumaan, vehnäleseiden 10 grammaa tarkoitti PUOLTA DESIÄ!! Mutta mutta… niinhän siinä kävi, että tuo iltapala oli NIIIIIIN järkyttävän makuista, etten voinut syödä sitä L. Heitin sen parin väkisin niellyn lusikallisen jälkeen roskiin ja otin kupillisen jogurttia. Huomenna kokeilen sekoittaa leseet kaurapuuron sekaan aamulla.

Ei siis ihan mennyt niin kuin Strömsössä tämä ensimmäinen päivä uutta dieettiä. Kaloreiden puolesta kylläkin, mutta ohjeiden kanssa ei. Olen edelleenkin sitä mieltä, että on hyvä asia, ettei Jutta lue blogiani J.

Vielä kirjoitan noista ravintolisistä, joita olen popsinut eli siis CLA ja vihreä tee-tabletit. En ole huomannut, että ne olisivat mittojen kanssa juurikaan auttaneet (ei siis ole tapahtunut ihmelaihtumista), mutta se vaikutus niillä ainakin on, että saan laukata pissalla melkein tunnin välein. Tänään ostin uuden annoksen CLA:ta, ajattelin kokeilla vielä hetken ajan näitä ja huomasin CLA-purkkien vieressä tekstin, että yhdessä vihreä tee-tablettien kanssa kiihdyttävät aineenvaihduntaa. No se kyllä siis pitää paikkansa! Ihan ok juttu muuten, mutta ei ole kiva herätä yölläkin vessaan J.

VIIKONLOPPU

Viikonloppu olikin sitten olevinaan niin kiireinen, ettei ehtinytkään kirjoittaa… Kävin kyllä perjantaina vaa’alla ja paino oli pudonnut hieman. Tällä hetkellä massaa on siis 88,5 kiloa, eli ei ihan puolivälissä olla vielä L. Nyt näyttää siltä, että kun vaaka näyttää vähemmän, ei mittanauhassa tapahdu muutoksia ja päinvastoin. No, hyvä, että jotain tapahtuu kuitenkin J. Huomenna on maanantai ja aloitan sen gofatgo-kamppanja. Pitäkää peukkuja, toiveissa on, että ehdin vielä tavoitteeseeni ennen matkaa. Aikaa on siis kuutisen viikkoa, painoa 8,5 kiloa. Jos Jutan puheisiin on uskomista, kaikki on vielä mahdollista.

Viikonloppuna kävi vieraita ja eräs heistä, joka pitää kovasti leipomisesta, oli leiponut meille mansikkakermakakkua. Onneksi hän toi vain yhdet annokset tullessaan, joten koska olin säästänyt herkkupäiväni lauantaille, saatoin syödä palan hyvällä omallatunnolla. Toinen herkkuni oli vanhan ajan grillin hampurilainen, joka Hesen vastaaviin tottuneelle oli yllättävän iso vaikkakin paljon makoisampi vaihtoehto. Mutta nyt pitää siis pysyä neljä viikkoa tiukalla kuurilla, jos meinaan toteuttaa tuon kampanja-kuurin. En ole oikein varma siitä, miten pitäisi toimia, jätänkö tosiaan sen herkkupäivän neljäksi viikoksi pois, onnistunko pysymään kovana? Neljä viikkoa ei ole periaatteessa kovin pitkä aika, vaikka näin etukäteen ajateltuna siltä tuntuukin… No, ainakin yksi poikkeus tulee olemaan, kun matkustan lasten kanssa mummolaan, en aio siellä vaatia erikoisruokavaliota, mutta eiköhän mummo ymmärrä, jos en tällä kertaa syökään ihan kaikkia tarjottuja herkkuja J.