Nyt ollaankin jo kotona, oltu jo pari päivää. Matka Pariisiin oli onnistunut, oli erittäin mukava nähdä ystävää pitkästä aikaa (Merci beaucoup vaan Tanja, seurasta ja majoituksesta!!) ja tietysti Pariisia, vaikka sää olikin hieman liian kylmä, jotta olisi voinut nauttia täysin rinnoin J. Onneksi ei kuitenkaan vettä satanut. Kävelyä kertyi niin, että pohkeet muistuttivat vielä tänäänkin reilusta liikunta-annoksesta, ja loppupäivinä pitikin jo turvautua enemmän metroon kuin omiin jalkoihin J. Olinkin varma, että runsaan kävelyn ja suht vähäisen ravinnon ansiosta painoni olisi pudonnut entisestään matkan aikana… mutta toisin kävi… paino olikin noussut kilon! Mikä karmea pettymys… tai sitten kävely kasvatti minulle armottomat lihakset pohkeisiin tai lentomatkan turvotus näkyi vielä aamulla vaakassa… J
Maanantaipäivän omistimme Eiffel-tornille sekä tutustumiseen Montmartreen, jossa näin muun muassa Sacre Coeurin kirkon. Meidän piti myös mennä juomaan kunnon kaakaot ja syömään ”möhnäpullat”, jotka olisi normaalisti kielletty laihduttajalta, mutta kyseinen paikka oli kiinni. Pariisissa melkein kaikki tuntui olevan kiinni maanantaina! Shoppailuunkin meni aika mukavasti aikaa, ja illalla ystävän lähdettyä omiin menoihinsa hetkeksi, minä suuntasin suureen Lafayetten tavarataloon ihmettelemään. Kyllä oli Palokan tyttö ihmeissään, kun jopa laukkukauppaan piti jonottaa omaa vuoroaan vartijan päästäessä sisään vain muutaman asiakkaan kerrallaan J. Onneksi ei ollut tarvetta (eikä rahaa) Louis Vuittonin tuotteisiin J. Leluja kyllä löytyi lapsukaisille tuliaisiksi. Maanantain ruokailuun kuului muun muassa kiinalaisia kevätrullia sekä kreikkalaista salaattia ja patonkia. Unohdin muuten mainita, että saapumisiltana ehtoisa emäntäni valmisti minulle ranskalaista sipulikeittoa, joka oli todella makoisaa!!
Tiistaina ei sitten ehtinytkään mitään enää touhuilemaan vaan sängystä suoraan lentokentälle vaan. Tällä kertaa matkakumppaneista oli 90 % japanilaisia, jotka olivat mitä ihanimpia matkakumppaneita (eli siis hiljaisia) ja sain jopa nukahdettua hetkeksi koneessa. Koko matkan kohokohta lienee saapuminen Tikkakoskelle, missä perhe oli vastassa ja tytär juoksi syliin ja poika perässä hokien äitiä J. Tajusin, että koko matkan ajan minua oli vaivannut eräänlainen kaipaus (ja luultavasti huono omatunto, kun jätin kuumeisen tytön kotiin). Missään vaiheessa ei oikeastaan tullut sitä ihanaa matkalla-fiilistä, joka yleensä valtaa minut jo lentokentällä. Luultavasti seuraava matka on tehtävä lasten kanssa, jotta saa nauttia koko rahan edestä J.
Mutta palkintomatkana ja ystävän tapaamisreissuna matka oli erittäin onnistunut ja tästä onkin hyvä jatkaa. Päätin, että koska tämän blogin nimi on 15 kiloa Pariisiin, jätän tämän blogin kirjoittamisen ja aloitan uuden seuraavalle osiolleni elämäntapamuutoksessa. Kunhan keksin nimen sille, laitan linkin myös tänne sivulle, ja ne, joita jatko kiinnostaa, ovat tervetulleita tulemaan sen lukijoiksi! Tavoitteena on siis vielä ainakin toiset 10 kiloa ja toiveissa jopa 15 kiloa. Pitää vain keksiä seuraava palkinto itselleen valmiiksi J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti