UUSI BLOGINI

Vihdoinkin olen saanut sen tehtyä... eli tässä linkki uuteen blogiini, toivottavasti jaksatte lähteä mukaan lukemaan ja kannustamaan. Luvassa muutakin kuin pelkkää terapiajorinaa kiloista :)

http://elamaniilotjakilot.blogspot.com/

PALUU ARKEEN

Nyt ollaankin jo kotona, oltu jo pari päivää. Matka Pariisiin oli onnistunut, oli erittäin mukava nähdä ystävää pitkästä aikaa (Merci beaucoup vaan Tanja, seurasta ja majoituksesta!!) ja tietysti Pariisia, vaikka sää olikin hieman liian kylmä, jotta olisi voinut nauttia täysin rinnoin J. Onneksi ei kuitenkaan vettä satanut. Kävelyä kertyi niin, että pohkeet muistuttivat vielä tänäänkin reilusta liikunta-annoksesta, ja loppupäivinä pitikin jo turvautua enemmän metroon kuin omiin jalkoihin J.  Olinkin varma, että runsaan kävelyn ja suht vähäisen ravinnon ansiosta painoni olisi pudonnut entisestään matkan aikana… mutta toisin kävi… paino olikin noussut kilon! Mikä karmea pettymys… tai sitten kävely kasvatti minulle armottomat lihakset pohkeisiin tai lentomatkan turvotus näkyi vielä aamulla vaakassa… J

Maanantaipäivän omistimme Eiffel-tornille sekä tutustumiseen Montmartreen, jossa näin muun muassa Sacre Coeurin kirkon. Meidän piti myös mennä juomaan kunnon kaakaot ja syömään ”möhnäpullat”, jotka olisi normaalisti kielletty laihduttajalta, mutta kyseinen paikka oli kiinni. Pariisissa melkein kaikki tuntui olevan kiinni maanantaina! Shoppailuunkin meni aika mukavasti aikaa, ja illalla ystävän lähdettyä omiin menoihinsa hetkeksi, minä suuntasin suureen Lafayetten tavarataloon ihmettelemään. Kyllä oli Palokan tyttö ihmeissään, kun jopa laukkukauppaan piti jonottaa omaa vuoroaan vartijan päästäessä sisään vain muutaman asiakkaan kerrallaan J. Onneksi ei ollut tarvetta (eikä rahaa) Louis Vuittonin tuotteisiin J. Leluja kyllä löytyi lapsukaisille tuliaisiksi. Maanantain ruokailuun kuului muun muassa kiinalaisia kevätrullia sekä kreikkalaista salaattia ja patonkia. Unohdin muuten mainita, että saapumisiltana ehtoisa emäntäni valmisti minulle ranskalaista sipulikeittoa, joka oli todella makoisaa!!

Tiistaina ei sitten ehtinytkään mitään enää touhuilemaan vaan sängystä suoraan lentokentälle vaan. Tällä kertaa matkakumppaneista oli 90 % japanilaisia, jotka olivat mitä ihanimpia matkakumppaneita (eli siis hiljaisia) ja sain jopa nukahdettua hetkeksi koneessa. Koko matkan kohokohta lienee saapuminen Tikkakoskelle, missä perhe oli vastassa ja tytär juoksi syliin ja poika perässä hokien äitiä J. Tajusin, että koko matkan ajan minua oli vaivannut eräänlainen kaipaus (ja luultavasti huono omatunto, kun jätin kuumeisen tytön kotiin). Missään vaiheessa ei oikeastaan tullut sitä ihanaa matkalla-fiilistä, joka yleensä valtaa minut jo lentokentällä. Luultavasti seuraava matka on tehtävä lasten kanssa, jotta saa nauttia koko rahan edestä J.

Mutta palkintomatkana ja ystävän tapaamisreissuna matka oli erittäin onnistunut ja tästä onkin hyvä jatkaa. Päätin, että koska tämän blogin nimi on 15 kiloa Pariisiin, jätän tämän blogin kirjoittamisen  ja aloitan uuden seuraavalle osiolleni elämäntapamuutoksessa. Kunhan keksin nimen sille, laitan linkin myös tänne sivulle, ja ne, joita jatko kiinnostaa, ovat tervetulleita tulemaan sen lukijoiksi! Tavoitteena on siis vielä ainakin toiset 10 kiloa ja toiveissa jopa 15 kiloa. Pitää vain keksiä seuraava palkinto itselleen valmiiksi J.

KUVIA PARIISISTA

                              

Maailmanpyörä, johon saapumisiltana menimme.

Näkymä Champs-Elysées'lle maailmanpyörästä.
Tien päässä näkyy Riemukaari.

Saapuminen Tanjan asunnolle... eikun tämähän onkin Hotel Ritz,
hups...

Ei sentään punaisten lyhtyjen alla ;).

Shoppailua Diorilla!

Saavuimme Seinen rannalle Tanjan pikku jokilaivalla ;-).

Lounaaksi macaron-leivoksia!

                                      

Lounas Seinen rannalla - erittäin pariisilaista.

Nam! Tahtoo lisää macaroneja :).

Notre Dame.

Ihana ystäväni ja minä ja Cherbourgin sateenvarjo :).

                              

Chic pariisitar :).

                          

Tästä patsaasta oli pakko laittaa kuva,
koska se nyt vaan oli niin osuva blogiini :)

Lisää shoppailua Galerie Viviennessä.

Lelukauppoihin meni kaikki säästöt...

Pariisin hauskin metroasema.

Me kaksi ja Eiffeli.

Iltapäivä-can can:illa Moulin Rougella.

  

PARIISI

Täällä sitä sitten ollaan! Matka meni muuten mukavasti, mutta pitemmällä lennolla edessäni istui ryhmä ranskalaisia teinejä, jotka kerääntyivät kaikki samalle penkille kikattamaan ja hihkumaan. Stuerttikin tuntui saavan heistä tarpeekseen, sillä kävi heitä komentamassa välillä... turhaan tosin. En saanut sitten nukuttua koneessa, joten olin aika väsynyt saapuessani Pariisiin 22.30 Suomen aikaa. Siitä huolimatta käveltiin pieni iltalenkki ystäväni asunnolle. Matkalla kävimme maailmanpyörässä katsomassa lähes kaikki pakolliset nähtävyydet iltavalaistuksessa, ja oli kyllä kieltämättä komeaa! Palkinnoksi ensimmäisestä kävelystä sain pikkuvarpaaseen valtavan rakon. Kenkävalinta petti ja surkeasti!

Sunnuntaiaamuna laitoin rakkolaastarin varpaaseen ja toiset kengät jalkaan ja olin yllättynyt laastarin toimivuudesta! Kipeä varvas ei haitannut ollenkaan. Joten kävelimme koko päivän! Lenkki alkoi klo 12 ja päättyi kello 22. Kyllä siinä kalorit karisi! Ilmeisesti tässä Pariisin ilmapiirissä on jotain erikoista, sillä ruokaa ei juurikaan tehnyt mieli koko päivänä. Aamupalaksi söin ruisleipää (suoraan Suomesta tuotua) ja tuoremehua, lounaaksi ihania macaron-leivoksia Seinen rannalla, päivällisen nautimme thairavintolassa (nam nam) ja iltapalaksi söin kaksi salmiakkia ja pienen palan juustoa sekä tölkin cokista. Olen kyllä yllättynyt, jos vaaka ei näytä minun laihtuneen tällä reissulla!

Suuntasimme siis kävelymme kohti Notre Damea, joka on ehdoton ykköskohteeni täällä. Tyttäreni on innokas Disneyn satujen lukija, ja hän tuntee tarinan kellonsoittaja Quasimodosta, joten lupasin hänelle käydä katsomassa, josko kaveria näkyisi kirkontornissa. Kirkko olikin aivan upean näköinen, mutta torniin oli noin tunnin jono, ja sää oli melko kylmä johtuen tuulesta, joten päätimme vain kierrellä ulkoapäin ja ottaa kuvia. Täytynee sanoa tytölle, ettei Quasimodo ollut tällä kertaa kotosalla.

Muita näkemiäni kohteita olivat mm. Invalidikirkko, Pompidou ja Seinen lukuisat sillat. Kävelimme pitkin ihania pieniä kujia ja poikkesimme moneen pieneen putiikkiin. Ostettavaa kyllä löytyisi vaikka minkälaista, jos vain rahaa löytyisi, mutta koska matkabudjettini on tosi pieni, tyydyin ostelemaan lapsille tuliaisia. Ostin mm. pojalleni ritarin asun, johon kuuluu kypärä, haarniska, miekka ja kilpi, sekä tyttärelle Notre Dame aiheisen lasipallon, jonka sisällä on "lunta".

Uni tulikin etsimättä, kun pääsimme ystäväni kotiin. Yllätys kuitenkin oli valtavan paha olo, joka valtasi minut. Päätä särki aivan valtavasti ja oksennus meinasi tulla, en tiedä sainko jonkinlaisen raitisilmamyrkytyksen hurjasta ulkoilman määrästä (kotona kun ei ulos ole paljon päässyt viikkokausiin) vai johtuiko se vain pitkästä kävelystä... Buranan avulla siitä selvittiin kuitenkin ja kohta suuntaan taas ulos. Tällä kertaa yksin etsimään Eiffelin, sillä ystäväni joutui lähtemään hetkeksi töihin. Pohkeetkaan eivät enää ole aivan niin kipeät kuin illalla...

VEDONLYÖNNIN TULOKSET

Niin siis päättyi urakkani ensimmäinen osa. Aivan en tavoitteeseen päässyt, mutta mielestäni kaikki meni kuitenkin loistavasti ja Pariisiin matkataan huomenna J. Allaolevasta taulukosta näette kaikki omin silmin neljän kuukauden urakkani saavutukset. Mistään kitukuurista ei missään vaiheessa ollut kyse, en kärvistellyt nälässä ja sallin itselleni herkkujakin (ehkä välillä vähän liikaakin), mutta kyse olikin uudesta elämäntavasta, jonka on tarkoitus pysyä samanlaisena jatkossakin. Enää en aio menetettyjä kiloja takaisin hankkia!

                                                          11.11.2010                                     25.2.2011

rinnanympärys                            108 cm                                            101 cm              

vyötärö                                          110 cm                                            98 cm

lantio                                               118 cm                                            112 cm

oikea reisi                                      67 cm                                              62 cm

paino                                               95 kg (1.11.2010)                        85,7 kg

En siis saavuttanut tavoitettani eli 15 kilon pudotusta vielä, enkä saanut vielä miestä sänkyyn takaisin, mutta näiden tavoittelu jatkuu ensi viikolla. Mitä sitten saavutin? Saavutin paremman olon, sillä on pakko myöntää, että jaksan hieman paremmin kuin ennen. Minua ei väsytä aivan yhtä paljon.. (vaikka väsyttää kuitenkin jonkun verran J.. niitä kahdeksan tunnin yöuniakaan en sitten saanut otettua joka yö, vaikka pitikin… ). Saavutin luultavasti hieman iloisemman ja  terveemmän Kaijan. Kerroinhan aiemmin, että lääkäri määräsi minulle pakollisia lääkkeitä popsittavaksi vatsavaivojen takia, mutta koska ne olivat pirun kalliita enkä kerran ehtinyt apteekkiin, jätin niiden syömisen noin kuukausi sitten, eikä minulla ole ollut vatsavaivoja ollenkaan! Sitä ennen oli (lääkkeistä huolimatta) vähintään kerran viikossa. Joten puuron syönti (ja leseiden lisääminen puuroon) aivan selvästi toimivat! Ja saavutin myös vanhat vaatteeni jälleen käyttöön vintiltä homehtumasta J.

Mitä opin? Sen, että minun on syötävä aamupuuro JOKA IKINEN aamu! Sen, että itselleen ei pidä olla liian ankara ja vaatia kitukuuria tai vain yhtä karkkipäivää, vaan herkutella voi vaikka joka päivä pikkuisen, jos ottaa sen huomioon muussa ruokailussa. Sen, että minä pystyn, kun minä vain haluan! J

Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea blogiani ja tsempata minua. Olen varma, että ilman tätä blogia en olisi onnistunut näinkään hyvin J. Ensi viikolla sitten kuvagalleria J.

VIIMEISIÄ VIEDÄÄN

Matkapäivä lähestyy ja sitä mukaa matkakuume alkaa nousta. Onneksi ei vielä ole näkynyt muuta kuumetta tai muitakaan flunssaoireita, vaikka lasten nenät vuotavatkin ja molemmat yskivät jo…

Olen miettinyt näitä neljää kuukautta, jotka muutosprosessini on kestänyt ja tullut siihen tulokseen, että vaikka en aivan päässytkään vedonlyöntitavoitteseeni, on urakka ollut kuitenkin todella hyvä. Kymmenen kiloa neljässä kuukaudessa lienee juuri sellainen vauhti, jota pitäisikin kaikkien ohjeiden mukaan laihduttaa, jotta muutos olisi pysyvämpi. En nyt siis yritä selitellä sortumisiani ja tammikuun ajan seisahtunutta muutosta vaan olen muuten vain ylpeä itsestäni. Kyllä kymmenelläkin pudotetulla kilolla ansaitsee Pariisin matkan J.

Ja parasta on, että mieskin huomaa tapahtuneet muutokset ja kehuu minua. Miehen sanoin ”kymmenen kiloa on todella hyvä saavutus, itse sinä lähdit mopolla moottoritielle heti alussa”. Eli itse ehdotin 15 kiloa (alun perin kolmessa kuukuadessa) tiputettavaksi, mikä oli kyllä mahdollinen, mutta järjellä ajateltuna ehkä liian nopea tahti. Vieressänukkumistakin on jo kokeiltu muutama yö, mutta kuorsaus ei kuulemma vielä ole kadonnut, joten sitä asiaa vielä työstetään.

Olisin halunnut laittaa kuvan itsestäni kahden 5 kilon perunasäkin kanssa tähän blogiin, jotta konkretisoituisivat kadottamani kilot,  mutta koska meillä ei ole omaa konetta vielä käytössä, en viitsi alkaa tähän lainakoneeseen niitä kuvia siirtämään. Ehkä laitan sitten, kunhan saan oman vanhan koneen takaisin. Huomenna viimeinen blogi ennen Pariisia ja sitten näettekin (toivottavasti) hyviä kuvia oikein kunnolla J.

VAATTEIDEN VALKKAAMISTA

Aamupäivä meni nopsaan, kun suuntasin HopLopiin kolmen lapsen kanssa. Sain onneksi mukaani thaimaalaisen ystäväni, jota poika sitten veikin kuin markan hevosta ympäri puuhamaata J. Taisivat tykätä kummatkin J. Koko reissussa tuhraantui lähes kolme tuntia, joten lasten liikuntamäärä täyttyi mukavasti tältä päivältä!

Iltapäivällä aloin sitten sovitttelemaan paitoja ja housuja matkaa varten… siinä olikin hommaa. Selvisi, että vaikka ne vintiltä kaivetut farkut menivätkin jo kiinni, niin ne kuitenkin pusersivat jäljellä olevat rasvavarastot ilkeän näköiseksi muhkuraksi vyötärölle… joten yksikään pusero ei näyttänyt omasta mielestäni kovin kauniilta päälläni. Päädyin ratkaisuun, että puen vielä reissuun ne isommat farkut, joiden vyötä olen jo saanut kiristellä, ne eivät puserra ja profiili näytti seisoessa oikeinkin hoikalta J.  Samalla testasin eräitä harmaita mukavia housuja, jotka olen ostanut todella kauan sitten, ehkä jopa 90-luvun puolivälissä (?) ja niistä meni nappi kiinni, mutta vetoketju ei. Joten yksi matkan jälkeinen tavoitteeni tulee olemaan mahtuminen niihin housuihin J.

Mutta mutta, vaatteet matkaa varten on sitten valkattu ja pakattu. Nyt alkaa matkakuume ihan pikkuisen jo nostaa päätään J.