KUVIA PARIISISTA

                              

Maailmanpyörä, johon saapumisiltana menimme.

Näkymä Champs-Elysées'lle maailmanpyörästä.
Tien päässä näkyy Riemukaari.

Saapuminen Tanjan asunnolle... eikun tämähän onkin Hotel Ritz,
hups...

Ei sentään punaisten lyhtyjen alla ;).

Shoppailua Diorilla!

Saavuimme Seinen rannalle Tanjan pikku jokilaivalla ;-).

Lounaaksi macaron-leivoksia!

                                      

Lounas Seinen rannalla - erittäin pariisilaista.

Nam! Tahtoo lisää macaroneja :).

Notre Dame.

Ihana ystäväni ja minä ja Cherbourgin sateenvarjo :).

                              

Chic pariisitar :).

                          

Tästä patsaasta oli pakko laittaa kuva,
koska se nyt vaan oli niin osuva blogiini :)

Lisää shoppailua Galerie Viviennessä.

Lelukauppoihin meni kaikki säästöt...

Pariisin hauskin metroasema.

Me kaksi ja Eiffeli.

Iltapäivä-can can:illa Moulin Rougella.

  

PARIISI

Täällä sitä sitten ollaan! Matka meni muuten mukavasti, mutta pitemmällä lennolla edessäni istui ryhmä ranskalaisia teinejä, jotka kerääntyivät kaikki samalle penkille kikattamaan ja hihkumaan. Stuerttikin tuntui saavan heistä tarpeekseen, sillä kävi heitä komentamassa välillä... turhaan tosin. En saanut sitten nukuttua koneessa, joten olin aika väsynyt saapuessani Pariisiin 22.30 Suomen aikaa. Siitä huolimatta käveltiin pieni iltalenkki ystäväni asunnolle. Matkalla kävimme maailmanpyörässä katsomassa lähes kaikki pakolliset nähtävyydet iltavalaistuksessa, ja oli kyllä kieltämättä komeaa! Palkinnoksi ensimmäisestä kävelystä sain pikkuvarpaaseen valtavan rakon. Kenkävalinta petti ja surkeasti!

Sunnuntaiaamuna laitoin rakkolaastarin varpaaseen ja toiset kengät jalkaan ja olin yllättynyt laastarin toimivuudesta! Kipeä varvas ei haitannut ollenkaan. Joten kävelimme koko päivän! Lenkki alkoi klo 12 ja päättyi kello 22. Kyllä siinä kalorit karisi! Ilmeisesti tässä Pariisin ilmapiirissä on jotain erikoista, sillä ruokaa ei juurikaan tehnyt mieli koko päivänä. Aamupalaksi söin ruisleipää (suoraan Suomesta tuotua) ja tuoremehua, lounaaksi ihania macaron-leivoksia Seinen rannalla, päivällisen nautimme thairavintolassa (nam nam) ja iltapalaksi söin kaksi salmiakkia ja pienen palan juustoa sekä tölkin cokista. Olen kyllä yllättynyt, jos vaaka ei näytä minun laihtuneen tällä reissulla!

Suuntasimme siis kävelymme kohti Notre Damea, joka on ehdoton ykköskohteeni täällä. Tyttäreni on innokas Disneyn satujen lukija, ja hän tuntee tarinan kellonsoittaja Quasimodosta, joten lupasin hänelle käydä katsomassa, josko kaveria näkyisi kirkontornissa. Kirkko olikin aivan upean näköinen, mutta torniin oli noin tunnin jono, ja sää oli melko kylmä johtuen tuulesta, joten päätimme vain kierrellä ulkoapäin ja ottaa kuvia. Täytynee sanoa tytölle, ettei Quasimodo ollut tällä kertaa kotosalla.

Muita näkemiäni kohteita olivat mm. Invalidikirkko, Pompidou ja Seinen lukuisat sillat. Kävelimme pitkin ihania pieniä kujia ja poikkesimme moneen pieneen putiikkiin. Ostettavaa kyllä löytyisi vaikka minkälaista, jos vain rahaa löytyisi, mutta koska matkabudjettini on tosi pieni, tyydyin ostelemaan lapsille tuliaisia. Ostin mm. pojalleni ritarin asun, johon kuuluu kypärä, haarniska, miekka ja kilpi, sekä tyttärelle Notre Dame aiheisen lasipallon, jonka sisällä on "lunta".

Uni tulikin etsimättä, kun pääsimme ystäväni kotiin. Yllätys kuitenkin oli valtavan paha olo, joka valtasi minut. Päätä särki aivan valtavasti ja oksennus meinasi tulla, en tiedä sainko jonkinlaisen raitisilmamyrkytyksen hurjasta ulkoilman määrästä (kotona kun ei ulos ole paljon päässyt viikkokausiin) vai johtuiko se vain pitkästä kävelystä... Buranan avulla siitä selvittiin kuitenkin ja kohta suuntaan taas ulos. Tällä kertaa yksin etsimään Eiffelin, sillä ystäväni joutui lähtemään hetkeksi töihin. Pohkeetkaan eivät enää ole aivan niin kipeät kuin illalla...

VEDONLYÖNNIN TULOKSET

Niin siis päättyi urakkani ensimmäinen osa. Aivan en tavoitteeseen päässyt, mutta mielestäni kaikki meni kuitenkin loistavasti ja Pariisiin matkataan huomenna J. Allaolevasta taulukosta näette kaikki omin silmin neljän kuukauden urakkani saavutukset. Mistään kitukuurista ei missään vaiheessa ollut kyse, en kärvistellyt nälässä ja sallin itselleni herkkujakin (ehkä välillä vähän liikaakin), mutta kyse olikin uudesta elämäntavasta, jonka on tarkoitus pysyä samanlaisena jatkossakin. Enää en aio menetettyjä kiloja takaisin hankkia!

                                                          11.11.2010                                     25.2.2011

rinnanympärys                            108 cm                                            101 cm              

vyötärö                                          110 cm                                            98 cm

lantio                                               118 cm                                            112 cm

oikea reisi                                      67 cm                                              62 cm

paino                                               95 kg (1.11.2010)                        85,7 kg

En siis saavuttanut tavoitettani eli 15 kilon pudotusta vielä, enkä saanut vielä miestä sänkyyn takaisin, mutta näiden tavoittelu jatkuu ensi viikolla. Mitä sitten saavutin? Saavutin paremman olon, sillä on pakko myöntää, että jaksan hieman paremmin kuin ennen. Minua ei väsytä aivan yhtä paljon.. (vaikka väsyttää kuitenkin jonkun verran J.. niitä kahdeksan tunnin yöuniakaan en sitten saanut otettua joka yö, vaikka pitikin… ). Saavutin luultavasti hieman iloisemman ja  terveemmän Kaijan. Kerroinhan aiemmin, että lääkäri määräsi minulle pakollisia lääkkeitä popsittavaksi vatsavaivojen takia, mutta koska ne olivat pirun kalliita enkä kerran ehtinyt apteekkiin, jätin niiden syömisen noin kuukausi sitten, eikä minulla ole ollut vatsavaivoja ollenkaan! Sitä ennen oli (lääkkeistä huolimatta) vähintään kerran viikossa. Joten puuron syönti (ja leseiden lisääminen puuroon) aivan selvästi toimivat! Ja saavutin myös vanhat vaatteeni jälleen käyttöön vintiltä homehtumasta J.

Mitä opin? Sen, että minun on syötävä aamupuuro JOKA IKINEN aamu! Sen, että itselleen ei pidä olla liian ankara ja vaatia kitukuuria tai vain yhtä karkkipäivää, vaan herkutella voi vaikka joka päivä pikkuisen, jos ottaa sen huomioon muussa ruokailussa. Sen, että minä pystyn, kun minä vain haluan! J

Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea blogiani ja tsempata minua. Olen varma, että ilman tätä blogia en olisi onnistunut näinkään hyvin J. Ensi viikolla sitten kuvagalleria J.

VIIMEISIÄ VIEDÄÄN

Matkapäivä lähestyy ja sitä mukaa matkakuume alkaa nousta. Onneksi ei vielä ole näkynyt muuta kuumetta tai muitakaan flunssaoireita, vaikka lasten nenät vuotavatkin ja molemmat yskivät jo…

Olen miettinyt näitä neljää kuukautta, jotka muutosprosessini on kestänyt ja tullut siihen tulokseen, että vaikka en aivan päässytkään vedonlyöntitavoitteseeni, on urakka ollut kuitenkin todella hyvä. Kymmenen kiloa neljässä kuukaudessa lienee juuri sellainen vauhti, jota pitäisikin kaikkien ohjeiden mukaan laihduttaa, jotta muutos olisi pysyvämpi. En nyt siis yritä selitellä sortumisiani ja tammikuun ajan seisahtunutta muutosta vaan olen muuten vain ylpeä itsestäni. Kyllä kymmenelläkin pudotetulla kilolla ansaitsee Pariisin matkan J.

Ja parasta on, että mieskin huomaa tapahtuneet muutokset ja kehuu minua. Miehen sanoin ”kymmenen kiloa on todella hyvä saavutus, itse sinä lähdit mopolla moottoritielle heti alussa”. Eli itse ehdotin 15 kiloa (alun perin kolmessa kuukuadessa) tiputettavaksi, mikä oli kyllä mahdollinen, mutta järjellä ajateltuna ehkä liian nopea tahti. Vieressänukkumistakin on jo kokeiltu muutama yö, mutta kuorsaus ei kuulemma vielä ole kadonnut, joten sitä asiaa vielä työstetään.

Olisin halunnut laittaa kuvan itsestäni kahden 5 kilon perunasäkin kanssa tähän blogiin, jotta konkretisoituisivat kadottamani kilot,  mutta koska meillä ei ole omaa konetta vielä käytössä, en viitsi alkaa tähän lainakoneeseen niitä kuvia siirtämään. Ehkä laitan sitten, kunhan saan oman vanhan koneen takaisin. Huomenna viimeinen blogi ennen Pariisia ja sitten näettekin (toivottavasti) hyviä kuvia oikein kunnolla J.

VAATTEIDEN VALKKAAMISTA

Aamupäivä meni nopsaan, kun suuntasin HopLopiin kolmen lapsen kanssa. Sain onneksi mukaani thaimaalaisen ystäväni, jota poika sitten veikin kuin markan hevosta ympäri puuhamaata J. Taisivat tykätä kummatkin J. Koko reissussa tuhraantui lähes kolme tuntia, joten lasten liikuntamäärä täyttyi mukavasti tältä päivältä!

Iltapäivällä aloin sitten sovitttelemaan paitoja ja housuja matkaa varten… siinä olikin hommaa. Selvisi, että vaikka ne vintiltä kaivetut farkut menivätkin jo kiinni, niin ne kuitenkin pusersivat jäljellä olevat rasvavarastot ilkeän näköiseksi muhkuraksi vyötärölle… joten yksikään pusero ei näyttänyt omasta mielestäni kovin kauniilta päälläni. Päädyin ratkaisuun, että puen vielä reissuun ne isommat farkut, joiden vyötä olen jo saanut kiristellä, ne eivät puserra ja profiili näytti seisoessa oikeinkin hoikalta J.  Samalla testasin eräitä harmaita mukavia housuja, jotka olen ostanut todella kauan sitten, ehkä jopa 90-luvun puolivälissä (?) ja niistä meni nappi kiinni, mutta vetoketju ei. Joten yksi matkan jälkeinen tavoitteeni tulee olemaan mahtuminen niihin housuihin J.

Mutta mutta, vaatteet matkaa varten on sitten valkattu ja pakattu. Nyt alkaa matkakuume ihan pikkuisen jo nostaa päätään J.

TOTUUDEN HETKI

Ensin ajattelin skipata punnituksen tänään, sillä aikaa on enää neljä päivää, mutta kävin sitten kuitenkin vaakalla. Vaaka oli hieman häilyväinen tänään, sillä se heitteli eri lukuja koko ajan, vaihdellen puolitoista kiloa J. En päässyt yhteisymmärrykseen tuloksesta, joten jätin sen sitten kokonaan. Mutta sanotaanko näin, että edistystä oli edelleen tapahtunut hieman… Kirjoitan sitten perjantain blogissa tulokset tännekin.

Samalla kirjoitan urakkani ensimmäisen puoliskon loppumisen kunniaksi kaiken, mitä olen saavuttanut ja mitä en, ja mitä olen oppinut. Lauantaina suuntaan kohti Pariisia ja vietän siellä rentouttavan irtioton hyvän ystävän kera. Ja kunhan palaan sieltä, urakka jatkuu. Silloin uudet tavoitteet ja uudet aikarajat. Toiveena esiintyä kesällä bikineissä J.

THAIRUOKAA JA VANHOJA HOUSUJA

Tänään oli oikea herkuttelupäivä, kun ystävämme valmisti meille kahdenlaista thaimaalaista ruokaa. Molemmat kanasta ja riisin kera, mutta toinen oli jotain ihanaa hapanimelää juttua ja toinen tulisempaa vihreää currya. Tulinen ruoka oli ihan jees, mutta ehkä himpun liian tulista minun makuuni, toista ruokaa olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon… NAM J. Mieskin tykkäsi, joten kunhan saan reseptit, aion valmistaa näitä ruokia itsekin.

Illemmalla sitten kaivelin vanhoja vaatteitani vintiltä. Löytyi muutama mahdollinen pusero Pariisiin, joita en tosin vielä testannut päälleni asti (aikaisemmin niissä näkyi kaikki makkarat tai ne nousivat vatsan päältä niin, että napa näkyi) ja kolmet housut. Kaikki housut olivat kokoa 42/44 ja olleet jalassa viimeksi noin 6-10 vuotta sitten, mutta nyt ne sopivat taas J. Eivätkä edes puristaneet, vaikka istuin ne jalassa J. Joten kyllä kannatti tämä elämäntapamuutos! Ja noista sovitteluista sain lisäintoa… Haluan pystyä kesällä pukemaan päälleni niitä hameita, joita pussissa myös näkyi. Sekä erään juhlamekon, jolle tulee kesällä olemaan käyttöä ainakin yksissä häissä.

VASTOINKÄYMISIÄ

Kun elämä sitten ruokailun suhteen tuntuu sujuvan hyvin, niin sitten tulee muita vastoinkäymisiä… Ensin hajosi tietokone. Mokoma ei vain suostunut käynnistymään. Onneksi siinä oli kuitenkin takuu voimassa (oli vasta puoli vuotta vanha), joten ei muuta kuin Giganttiin huoltoon. Saatiin onneksi siksi aikaa ”lainaan” toinen kone, jotta saan toteuttaa itseäni ja hoitaa tärkeitä asioita netissä J.

Sitten sairastui poika. Ei vielä pahemmin, mutta pahankuuloisesti yskii ja nenä vuotaa.  Yleensä, kun meillä lapset alkavat sairastaa, se kestää ainakin viikon. Ensin kipeänä on toinen, sitten toinen ja sitten äiti ja isä. Nyt pitää yrittää käyttää kaikki mahdolliset tropit, jottei tarvitse istua Seinen rannalla nokka punaisena jatkuvasta niistämisestä.

Ettei elämä olisi liian helppoa, kuulin vielä surullisen uutisen perhepiiristä L. Kuolema on sellainen vieras, jonka käyntiin ei ikinä totu, varsinkin jos se tulee yllättäen L.

Uloskaan ei ole päässyt päiväkausiin. Hyvä, jos on uskaltanut postilaatikolle juosta ja äkkiä takaisin sisälle. Ihan turhaan hehkutin sopivani uusiin toppahousuihini, kun en sitten ole päässyt testaamaan niitä oikeasti L. Jäävät tällä menolla liian isoiksi minulle!!

Huomenna on tarjolla ihan oikeaa thairuokaa! Ulkomaalainen ystävämme on sitä luvannut valmistaa ja ihan oikeista raaka-aineistakin. Tuskin maltan odottaa, se EI voi olla lihottavaa J. Ja nyt iltapalalle, tarjolla naudanlihawokkia.

HUONO PÄIVÄ

Tällaistako tämä elo tulee olemaan tulevaisuudessa, jatkuvaa taistelua? Tänään on ollut jotenkin superhyperhuono päivä, en tiedä, olenko tulossa kipeäksi… Päätä särkee ja masentaa ja ärsyttää kaikki. Väsyttääkin, vaikka nukuin sen kahdeksan tuntia… Söin suht kevyesti tänään, puuroa, pussikeittoa, perunoita ja lihaa ja vähän hedelmää, mutta koko päivän olen saanut taistella mielitekoja vastaan! Muistan tasan tarkkaan, mitä lapsilta on jäänyt karkkipäivältä, kuinka paljon ja missä ne ovat. Näen koko ajan sieluni silmin keksipaketin ja ne karkit. Söin päivän mittaan yhteensä neljä sukulakua, mutta en koskenut tummaan suklaaseen, jota itselläni on pahan päivän varalle jäänyt pieni pala. Vaikka mieli teki! Ja tekee vieläkin… Mutta olen nyt vetäytynyt makuuhuoneeseen ja mies nukkuu jo keittiön vieressä, joten en voi mennä sinne enää rapistelemaan, joten ehkä tämä loppuilta on pelastettu. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä. Toivottavasti.

TOTUUDEN HETKI

Viime viikko ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, onneksi vaa’an mukaan kuitenkin tuli pudotusta puoli kiloa J. Olo ei kuitenkaan ole kovin onnekas, varmaan sen tekee tämä kamala pakkanen, kun ei pääse uloskaan telmimään.

Tämän päivän ruokasaldo oli aamupuuro, lounaspuuro, jugurttia välipalaksi ja sitten juoksemista asioilla, kunnes ehdin illalla syömään grillattua broileria ja tuoreen sämpylän. Kauppareissulta mukaan lähti salaattiaineksia, lapsetkin ovat kovia syömään kurkkua ja tomaattia, joten heitäkin ajatellen on pakko tehdä salaattia. Kontatessani tänään lasten kanssa olohuoneen ja makuuhuoneen väliä, huomasin ilokseni, etteivät housuni tahdo pysyä enää ylhäällä J. Ensi viikonloppuna koittaakin sitten vaatesäkkien penkomista J.

HIEMAN FAKTAA

Luin viikonlopun aikana uusinta Kunto Plus-lehteä ja sain tietää hälyttävän seikan…. siinä sanottiin, ettei vyötärönympärystä mitattaessa pidä pitää napaa merkkinä, sillä navan paikka kuulemma vaihtelee laihtumisen tai lihomisen myötä… Oikea paikka mitata vyötärö on kuulemma alimman kylkiluun ja suoliluun yläreunan puoliväli. Paikka löytyy vetämällä vatsaa sisään. Onko suoliluu sama asia kuin lonkkaluu? Sitä en osaa sanoa, mutta nyt mieli hieman masentui, koska ilmeisesti en olekaan sitten katsonut pudottamiani senttejä oikein L. No mutta, edistymistä on silti tapahtunut, sen huomaa vaatteista J.

Kuntoplussasta löysin myös yhden syyn lihomiseeni… Artikkelissa nimeltä ”Nukutko liian vähän” kerrotaan 8 varoitusmerkkiä unenpuutteesta, eli jos ei tule nukuttua yli 7 tuntia (mitä minun tulee aika harvoin tehtyä johtuen siitä, etten malta mennä illalla ajoissa nukkumaan ja tyttö sitten herää jo kuudelta aamulla…). Aika moni osui kohdalle:

1. Ärtyisyys. Heräät huonolla tuulella ilman varsinaista syytä (muuta kuin se, että väsyttää!!) Uni on optimaalisen aivotoiminnan edellytys. Jos nukkuu liian vähän, sosiaalinen toimintakyky heikkenee ja on valmis potkimaan kaikkea mikä liikkuu.. myönnetään…
2.  Makeannälkä, painonnousu. No daa! Mitä vastaan tässä koko ajan taistellaan J.Tutkijat ovat vahvasti sitä mieltä, että unenpuute ja makeannälkä ovat selvästi yhteydessä toisiinsa. Jos siis tankkaa rasvaa ja sokeria enemmän kuin pitäisi ja kaipaa tämän tästä energialatausta, voi olla, että nukkuu liian vähän…
3. Olet nuutunut ja nuhainen. Jatkuva yskä ja nuha ovat pitkään jatkuneen univajeen merkki. Unen saanti ja immuunipuolustus liittyvät toisiinsa. Tutkijat eivät tosin tiedä, kummin päin nämä tekijät vaikuttavat: vilustummeko siksi, että kärsimme unenpuutteesta vai kärsimmekö unenpuutteesta siksi, että vilustumme helposti? No oli miten oli, kuten blogistani käy ilmi, olen vähän väliä vilustunut L.
4. Ruokahalusi kasvaa. Et pysty kieltäytymään, kun tarjoiluvati saapuu kohdallesi tai joku tarjoaa annoksen lisää. Unenpuute vaikuttaa suoraan ruokahalun säätelyyn, todistavat useat tutkimukset. Vähäinen unensaanti vaikuttaa kahteen ruokahalua säätelevään hormoniin: greliini säätelee nälän ja leptiini kylläisyyden tunnetta. Liian niukka uni nostaa ensin mainitun ja vähentää jälkimmäisen pitoisuutta kehossa.

Muut neljä asiaa olivat keskityskyvyn puute, kömpelyys, unissakävely (tai –puhuminen) ja päätöksentekokyvyn kärsiminen, mutta niitä en tunnista itsessäni. Syy painonnousuuni siis löytyi ja lupaankin seuraavan viikon aikana testata asiaa. Pyrkimyksenä siis nukkua joka yö 8 tunnin yöunet J.

Loppuun vielä todistusaineistoa edistymisestäni. Ensimmäinen kuva on otettu päivää vaille  kolme kuukautta sitten. Toinen kuva tänään. Mielestäni vatsan kohta on selkeästi pienentynyt J. (Olen siis aivan rentona molemmissa kuvissa, enkä edes yritä vetää vatsaa sisään.)

Huomenna taas totuuden hetki… miten kävi viikonlopun herkuttelujen kanssa??

ITSETUTKISKELUA

Kaksi päivää on mennyt niin nopeasti, ettei ole edes ehtinyt himoitsemaan mitään ylimääräistä. Tänä aamuna oli pakko käväistä vaa’alla, ja se näytti jo 86, 5 kg, tosin en käynyt sen jälkeen toistamiseen, ettei luku muutu J.

Minulla oli tänään työhaastattelu ja eilen vaatteita tilaisuuteen etsiessäni huomasin, että jouduin kiristämään vyötäni jälleen yhden pykälän (jee!). Kokeilin myös viime keväänä ostamaani (myös työhaastatteluun ostettua) paitaa, ja se näytti jo melkein teltalta päälläni J. Ja kun päivällä kävelin peilin ohitse ja katsoin kuvaani, niin eron syksyyn kyllä huomaa jo aivan selvästi! Eräs ystäväkin sanoi minut nähdessään, että kasvoista huomaa eron aivan selvästi. Itse kun tulee joka päivä peiliin katsottua, niin sitä eroa ei niin huomaa J.

Huomenna on sitten kummipojan 1-vuotissynttärit, joten vähän joutuu ehkä kakkua maistamaan, mutta edelleenkään ei ole tarkoitus alkaa ahmimaan sen enempiä herkkuja. Mässypäivän sijaan minulle näköjään sopii kuitenkin kaikkein parhaiten tuo, että otan jotain pientä silloin kun mieli tekee ja vähennän sitten muusta ruuasta sen määrän, kuin se, että varaan kaikki herkuttelut yhdelle päivälle. Pariisin-matka lähestyy ja mieleeni tuli, että sitä innokkaampi olen pysymään tiukkana mitä lähemmäs ajankohta tulee. Taitaa olla sama juttu, kuin aina koulussakin, että deadlinen lähestyessä vasta saan itsestäni irti sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin J. Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

EDISTYSTÄ

Tänään uskaltauduin kokeilemaan niitä toppahousuja, jotka tulivat uuden takkini mukana. Uutenahan ne menivät kyllä jalkaan ja kiinni, mutta en olisi voinut lähteä telmimään ne jalassa lumeen… arvatkaapa mitä? Nyt voin J. Housut menivät hyvin kiinni ja sain taivuteltua itseäni hyvin ilman, että olisi tarvinnut henkeä pidätellä tai pelätä, että nappi singahtaa irti J. Joten kyllä sitä edistystä on tapahtunut ja aionkin viikonlopun aikana pyytää miestä kiipeämään vintille niiden vaatesäkkien kimppuun. Ehkä sieltä löytyy jotain kivaa matkalle mukaan! Oikeastaan aika jännää, kun ei yhtään muista, mitä kaikkea niihin säkkeihin on tullut laitettua.

REPSAHDUS (VAIKKEI NIIN KOVIN KAMALA)

Aamu alkoi puurolla ja lounaaksi söin salaatin… pelkkiä vihanneksia ja vähän kastiketta. Tämä osoittautui virheeksi, tästä päivästä opin sen, että lounaani on oltava joko lämmin tai sisältää proteiinia. Kaupassa käydessäni iski nimittäin hirvittävä suklaanhimoa ja ostin Fazerin sinisen suklaalevyn… ja luonnollisesti ahmin sen sitten kokonaan yksin L.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Päivän muut ruokailut jäivät siis tuohon aamupuuroon ja salaattiin sekä illan pieneen omenaan, joten en usko, että tästä repsahduksesta seuraa katastrofia. Suklaalevyn kalorimäärä oli huikeat 1100 kaloria (!!!), mutta nuo muut eivät paljonkaan nostaneet määrää, eli päivän kokonaiskalorimäärä ei ylittynyt kovin paljon. (seli seli) Täytyy kyllä ihmetellä, miten kovapäinen sitä ihmislapsen vaan pitää olla L.

Mutta sen verran paha olo siitä suklaasta tuli, ettei todellakaan tee mieli lisää ainakaan ennen Pariisia!

TOTUUDEN HETKI

Vaa’alle vain heti aamusta. Viime maanantaihin verrattuna pudotusta oli tullut kilo! Lukema nyt siis 87,2 kg. Jouduin taas käymään useamman kerran, sillä vaakamme heitteli joka kerta eri lukua, yhdessä vaiheessa jopa 86,7, josta innostuneena meinasin lopettaa sille nousemisen saman tien J Mutta tuo 87,2 on siis luku, joka tuli näkyviin eniten. Tiukahko dieettini siis tepsi, vaikka tulikin syötyä viikon mittaan muutama lakupötkö ja hieman herkuteltua viikonloppuna J. Mittasin myös vyötärönympäryksen ja viime maanantaista on lähtenyt 3 senttiä! Nyt ollaan jo reippaasti alle satasen lukemissa! Kohta uskaltanen kokeilla niitä uusia sinisiä toppahousujakin, josko ne jalassa pääsisi rakentamaan lumilinnaa lasten kanssa…

Viikonlopulta jäi kalkkunapaistia ja kasviksia niin paljon, että tämän päivän pussikeiton sijaan söin kaksi kertaa lihaa ja kasviksia. Aamupuuronkin korvasin kaakaolla ja sämpylällä (kurkku on taas kipeä L), ja heti huomasin päivän mittaan himoitsevani herkkuja. On se vaan kumma, miten se puuro vaikuttaa, sitä en jaksa lakata ihmettelemästä! Mutta edellisviikon ohjeilla mennään tämäkin viikko, tuloksista jos mistä saa voimia jatkaa! Ja oikeasti, mitä jaksamista siinä edes on? En nähnyt kertaakaan viime viikolla nälkää ja jopa herkuttelinkin, ainoa jaksaminen on tuolla korvien välissä, kun saisi sieltä ne ajatukset pois!

Sain eilisen rahka-valitukseni jälkeen hyvältä kuulostavia ohjeita rahkan syöntiin. Sokeria en tosin ala lisäämään, se on ehdoton ei, mutta makeutusainetta olen lisännytkin jo… ehkä en tarpeeksi, kun en ole saanut uppoamaan J. Mutta se sorbetti kuulosti makoisalta, pitääkin kokeilla vielä noilla lopuilla jääkaapissa seisovilla rahkoilla sitä, vaikkei kesä vielä olekaan J.

VIIKONLOPPU

Tiukahko kuuri jatkui aika hyvin koko viikonlopun. Ainoat poikkeukset olivat perjantai-ilta, kun ulkomaalainen ystävämme tahtoi tuoda meille maistettavaksi aivan suussa sulavaa suklaakakkua, jota hän oli leiponut. Onneksi hän toi vain yhden palan, joten se oli ihan ok. Jos olisi tuonut isomman, en luultavasti olisi voinut vastustaa kiusausta vaan olisin ahminut kaiken saman illan aikana. Toinen poikkeus oli lauantai, lasten karkkipäivä, oli ihan pakko heidän pussistaan varastaa muutama salmiakkipääkallo, vaahtomansikka ja lakupala. Mutta mielestäni selviydyin melko hyvin noin yleisesti ottaen. Tai totuuden hetkihän sen huomenna kertoo…

Näin jossain lehdessä ohjeen, jossa rahkaan sekoitettiin Floran 12% vaniljavaahtoa. Ostin sitten purkin sitä, ja sekoitin ostamaani rahkaan, sillä en ole vieläkään onnistunut syömään rahkaa pelkästään marjojen tai hedelmien kera. Tuli ihan hyvää, ehkä hieman liian vaniljaista minun makuuni, joten en saa syötyä isoa annosta kerralla, mikä on myös hyvä asia. Näin saan iltapalalle makeanhimoon tyydytystä ja myöskin hiilihydraatittoman iltapalan. En osaa sanoa, onko tuo vaihtoehto tarpeeksi kevyt, mutta ainakin se on kevyempi kuin kermavaahdon kanssa sekoitettu rahka..  Eikä ollut niin hyvää, että siihen himo tulisi, joten taidan suosiolla lopettaa rahkojen ostamisen.

Katsoin viikolla Inhimillisen tekijän, jossa oli vieraana laihduttajia ja lihavuustutkija. Mielenkiintoinen ohjelma, jossa oli paljon jo tuttua asiaa. Eniten rohkaisi 130 kiloa tiputtaneen miehen (suurin pudottaja-ohjelmasta tuttu) kommentti, että kaikkein eniten täytyy uskoa itseensä, muuten ei voi onnistua. Joten minä uskon. Uskon itseeni ja siihen, että kesällä kehtaan mennä uimarannalle bikineissä J.

HAVAINTOJA

Koin tänään suihkussa oudon tunteen. Huomasin itseäni pesiessäni, että vatsastani on aivan selvästi kadonnut yksi poimu J. Lisäksi reidet ovat huomattavasti hoikemmat kuin ennen. Jotenkin, vaikka noita lukuja olenkin kirjoitellut tänne, en ole oikeasti hahmottanut, mistä se perunasäkki on kadonnut. Vasta tänään tajusin sen ja huomasin hymyileväni suihkussa. Pitäisi kai tutustua omaan vartaloonsa vähän konkreettisemmin, niin huomaisi muutoksetkin.

Tajusin samalla toisenkin asian. Olen nimittäin jo monta päivää manaillut, kun rintaliivien hihna ei tahdo pysyä paikallaan vaan valahtaa aina vaan alas. Valahtaahan ne, kun on mitoitettu isommille rinnoille J. Pitänee ostaa jostain halvat rintsikat pienemmällä ympärysmitalla tähän välivaiheeseen. Pariisista löytyisi varmasti vaikka minkälaista hörhelöä uudelle Kaijalle, mutta taidan silti jättää vaateostokset siellä minimiin, sillä tarkoitus on kesään mennessä pudottaa lisääkin. Ehkä lähden sitten lopullisen tavoitteeni saavutettuani uudelle (shoppailu)matkalle J.

TERAPIAJORINOITA

Nyt on hyvä vauhti päällä, pystyn vielä ihmeisiin ennen matkaa! Aamulla en malttanut olla käymättä vaa’alla ja paino näytti alle 88 kiloa J. Tekisi mieli kirjoittaa jokaisen uuden lukeman jälkeen, etten edes muista, milloin viimeksi olen painanut näin vähän, mutta se alkaisi kai olla puuduttavaa lukemista…

Pari päivää on mennyt todella nopeasti. Ostimme lapsille kerrossängyn, ja varsinkin tytär on riemuissaan siitä, kiipeilee edestakaisin yläsänkyyn ja pois ja tahtoisi asua pelkästään siellä. Oli työn alla saada hänet alas ja ulos, lumihankeen peuhaamaan. Vaihdoimme myös makuuhuoneita ja kaikki joutilas aika on mennyt siirrellessä vaatteita ja huonekaluja. Eräänlaista hyötyliikuntaa lienee sekin, tosin ei kovin tehokasta. Syöminen kylläkin unohtuu touhutessa, mikä on yllättävää kyllä huono juttu, sillä sitten ehtii tulla nälkä ja tulee mielitekoja. Mutta ei hätää, olen pysynyt ruodussa.