Täällä sitä sitten ollaan! Matka meni muuten mukavasti, mutta pitemmällä lennolla edessäni istui ryhmä ranskalaisia teinejä, jotka kerääntyivät kaikki samalle penkille kikattamaan ja hihkumaan. Stuerttikin tuntui saavan heistä tarpeekseen, sillä kävi heitä komentamassa välillä... turhaan tosin. En saanut sitten nukuttua koneessa, joten olin aika väsynyt saapuessani Pariisiin 22.30 Suomen aikaa. Siitä huolimatta käveltiin pieni iltalenkki ystäväni asunnolle. Matkalla kävimme maailmanpyörässä katsomassa lähes kaikki pakolliset nähtävyydet iltavalaistuksessa, ja oli kyllä kieltämättä komeaa! Palkinnoksi ensimmäisestä kävelystä sain pikkuvarpaaseen valtavan rakon. Kenkävalinta petti ja surkeasti!
Sunnuntaiaamuna laitoin rakkolaastarin varpaaseen ja toiset kengät jalkaan ja olin yllättynyt laastarin toimivuudesta! Kipeä varvas ei haitannut ollenkaan. Joten kävelimme koko päivän! Lenkki alkoi klo 12 ja päättyi kello 22. Kyllä siinä kalorit karisi! Ilmeisesti tässä Pariisin ilmapiirissä on jotain erikoista, sillä ruokaa ei juurikaan tehnyt mieli koko päivänä. Aamupalaksi söin ruisleipää (suoraan Suomesta tuotua) ja tuoremehua, lounaaksi ihania macaron-leivoksia Seinen rannalla, päivällisen nautimme thairavintolassa (nam nam) ja iltapalaksi söin kaksi salmiakkia ja pienen palan juustoa sekä tölkin cokista. Olen kyllä yllättynyt, jos vaaka ei näytä minun laihtuneen tällä reissulla!
Suuntasimme siis kävelymme kohti Notre Damea, joka on ehdoton ykköskohteeni täällä. Tyttäreni on innokas Disneyn satujen lukija, ja hän tuntee tarinan kellonsoittaja Quasimodosta, joten lupasin hänelle käydä katsomassa, josko kaveria näkyisi kirkontornissa. Kirkko olikin aivan upean näköinen, mutta torniin oli noin tunnin jono, ja sää oli melko kylmä johtuen tuulesta, joten päätimme vain kierrellä ulkoapäin ja ottaa kuvia. Täytynee sanoa tytölle, ettei Quasimodo ollut tällä kertaa kotosalla.
Muita näkemiäni kohteita olivat mm. Invalidikirkko, Pompidou ja Seinen lukuisat sillat. Kävelimme pitkin ihania pieniä kujia ja poikkesimme moneen pieneen putiikkiin. Ostettavaa kyllä löytyisi vaikka minkälaista, jos vain rahaa löytyisi, mutta koska matkabudjettini on tosi pieni, tyydyin ostelemaan lapsille tuliaisia. Ostin mm. pojalleni ritarin asun, johon kuuluu kypärä, haarniska, miekka ja kilpi, sekä tyttärelle Notre Dame aiheisen lasipallon, jonka sisällä on "lunta".
Uni tulikin etsimättä, kun pääsimme ystäväni kotiin. Yllätys kuitenkin oli valtavan paha olo, joka valtasi minut. Päätä särki aivan valtavasti ja oksennus meinasi tulla, en tiedä sainko jonkinlaisen raitisilmamyrkytyksen hurjasta ulkoilman määrästä (kotona kun ei ulos ole paljon päässyt viikkokausiin) vai johtuiko se vain pitkästä kävelystä... Buranan avulla siitä selvittiin kuitenkin ja kohta suuntaan taas ulos. Tällä kertaa yksin etsimään Eiffelin, sillä ystäväni joutui lähtemään hetkeksi töihin. Pohkeetkaan eivät enää ole aivan niin kipeät kuin illalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti