Kaksi päivää on mennyt niin nopeasti, ettei ole edes ehtinyt himoitsemaan mitään ylimääräistä. Tänä aamuna oli pakko käväistä vaa’alla, ja se näytti jo 86, 5 kg, tosin en käynyt sen jälkeen toistamiseen, ettei luku muutu J.
Minulla oli tänään työhaastattelu ja eilen vaatteita tilaisuuteen etsiessäni huomasin, että jouduin kiristämään vyötäni jälleen yhden pykälän (jee!). Kokeilin myös viime keväänä ostamaani (myös työhaastatteluun ostettua) paitaa, ja se näytti jo melkein teltalta päälläni J. Ja kun päivällä kävelin peilin ohitse ja katsoin kuvaani, niin eron syksyyn kyllä huomaa jo aivan selvästi! Eräs ystäväkin sanoi minut nähdessään, että kasvoista huomaa eron aivan selvästi. Itse kun tulee joka päivä peiliin katsottua, niin sitä eroa ei niin huomaa J.
Huomenna on sitten kummipojan 1-vuotissynttärit, joten vähän joutuu ehkä kakkua maistamaan, mutta edelleenkään ei ole tarkoitus alkaa ahmimaan sen enempiä herkkuja. Mässypäivän sijaan minulle näköjään sopii kuitenkin kaikkein parhaiten tuo, että otan jotain pientä silloin kun mieli tekee ja vähennän sitten muusta ruuasta sen määrän, kuin se, että varaan kaikki herkuttelut yhdelle päivälle. Pariisin-matka lähestyy ja mieleeni tuli, että sitä innokkaampi olen pysymään tiukkana mitä lähemmäs ajankohta tulee. Taitaa olla sama juttu, kuin aina koulussakin, että deadlinen lähestyessä vasta saan itsestäni irti sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin J. Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti