Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen vahvasti alkanut ajatella, että vaa’allani on jotain hampaankolossa minua vastaan, ja ihan piruuttaan vain ei näytä oikeita lukemia. Alan luottaa enemmän omiin silmiini ja mittanauhaan tästä lähtien. Teuvo neuvoi myös unohtamaan vaa’an tuijottamisen ja valitsemaan vaikka ne lempparihousut, joihin tahdon sopia tulevaisuudessa ja sovittamaan niitä säännöllisin väliajoin. Sillä jos mittanauhan mukaan senttejä katoaa (Saunalahdelleko ne menevät?), niin pakkohan niiden housujen on jossain välissä mahduttava päälle!
Fiksu ajatus, niinpä lähdin heti etsimään kaapistani tiettyjä tiukahkoja housuja, joihin haluaisin vielä mahtua, mutta nepä onkin pakattu johonkin niistä monesta jätesäkistä, jotka on heitetty vintille. Ja nyt on niin kylmä, että olisi hullua lähteä niitä sieltä etsimään saati, että toisin säkit sieltä alas ja etsisin niitä. Meidän vintille näet mennään makuuhuoneen kattoon avattavasta luukusta. Löysin kuitenkin yhdet vanhat lempiverkkarit, jotka olivat jääneet pois käytöstä sen vuoksi, että ne olivat kuin makkarankuori päälläni. Eivät olleet enää J. Ja eräät ulkoiluhousut, jotka tulivat talvitakkini mukana noin viitisen vuotta sitten, mutta joita ei ole käytetty, koska nekin olivat tiukat kuin se makkarankuori, jonka äsken mainitsin… eivät olleet enää J. Yllätyin myös, että löysin kaapistani kahdet isommankokoiset housut, joita en ole käyttänyt aikoihin, koska ne puristivat napin kohdalta… eivät puristaneet enää J vaan toiset melkeinpä suorastaan roikkuivat päälläni.
Niinpä näistä seikoista ilahtuneena olen jälleen jaksanut suhtautua asioihin positiivisemmin. Kyllä minä vielä onnistun ja sitten heitän sen saamarin vaa’an ikkunasta ulos. Tai ovesta. Johonkin kuitenkin heitän! Otin kuvia itsestäni ne äsken mainitut ulkoiluhousut jalassa ja otan myöhemmin vertailukuvia ja jos kehtaan, niin pistän sitten oikein tänne näytille… jos niistä vaikka joku kohtalotoveri saisi innostusta J.
Syöminen on sujunut oikein mallikkaasti. Aamulla jouduin taas turvautumaan lämpimään kaakaoon, kun oli kipeähkö olo (lapset ovat TAAS sairastelleet ja nyt kun alkavat olla parantumaan päin, onkin taas äidin vuoro sairastaa), lounaaksi tein jättiannoksen wokkia pelkästään wokkivihanneksista ja possun ulkofileesuikaleista, sitä söin sitten kahteen eri otteeseen. Lisäksi banaani ja appelsiini eikä ole ollut nälkä ollenkaan nyt illalla. Gymstickkaillessa huomasin tekeväni vatsalihasliikkeitä melko hyvin, luulenpa, että ne ovat minulla melko hyvässä kunnossa, jahka saan ne näkyviin tuolta rasvavaraston alta J.
Keskustelin erään ystäväni kanssa blogeista yleensä ja olimme molemmat huomanneet, että kauniit (ja rohkeat) ja treenaavat ihmiset näyttävät pistävän blogeihinsa huomattavan paljon kuvia itsestään ja syömistään ruoka-annoksista. Pohdin, pitäisikö minunkin laittaa blogini piristykseksi kuvia Lämmin Kuppi-annoksestani ja itsestäni gymstickkailemassa, mutta tulin siihen tulokseen, etten laita. En halua menettää vähäisiä lukijoitani. Palkitsen kuvattomuuden sitten hienolla kuvagallerialla Pariisissa poseeraavasta uudesta minästäni J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti