Ihan ensi ajattelin kerätä sääliä tuolla otsikolla J. Antaisitte armoa ja luvan syödä vaikka suklaatia vähän J. Mutta sitten päätin, että en tarvitse armoa, miksi ihmeessä luovuttaisin nyt, kun olen hyvään vauhtiin päässyt? Tappiomielialasta pitäisi nyt jotenkin päästä eroon…
Mietin syitä, miksi olen nyt näin surkeana ja tein muutaman johtopäätöksen:
- Kurkkuun koskee ja päätä jomottaa vähän vilustuneena -> ei jaksa kokata terveellisesti eikä harrastaa liikuntaa
- Poika on myös kipeä, eikä nuku päikkäreitä -> en ehdi harrastamaan liikuntaa
- Penskat herää niin kauhean aikaisin nyt jostain syystä, joten joudun itsekin heräämään -> univelasta johtuen en edes jaksaisi harrastaa liikuntaa
- Olen juonut aamulla lämpimän kaakaon ja jättänyt puuron väliin, koska en halua liikaa kaloreita -> kauhea nälkä vaivaa iltaisin (sekä makeanhimo)
- Paino nousi eilen himpun -> olen heti valmis luovuttamaan
- Laiskottaa -> laiskottaa!!!
Potkikaa minua vähän nyt, muuten kohta sorrun J. Tänään menen ainakin aikaisin nukkumaan, jos se auttaisi edes hiukan.
Muista Kaija, että et ole luovuttaja! Aikaisin nukkumaan, niin jaksat huomenna liikkua vaikka olisikin aikainen herätys! Kämpa på!
VastaaPoistaJaksaa, jaksaa. Löysin sattumalta sinun blogin ja samanmoinen projekti menossa. Älä luoovuta :)
VastaaPoistaHyvin on alkanu, joten nyt ei kantsi luovuttaa! Ajattele sitä helmikuuta ja Pariisia:) Kovasti tsemppiä!
VastaaPoista