Elämä on aaltoliikettä, sanoi ystäväni, kun kuuli alamäestäni… Aamulla olin vajota murheen synkkään alhoon, kun eilisestä innostuneena kävin taas vaakalla… Se näyttikin 91 kiloa L. Enkä edes ollut herkutellut kuin kourallisen sipsejä eilen illalla tyttäreni jumpan ”pikkujouluissa”. Mieli kyllä teki kovasti enemmän, mutta minä pysyin kourallisessa, enkä rynnännyt kauppaan ostamaan Taffelin jättipussia. Ajattelukin näköjään riittää lihottamaan meikäläistä.
No, en nyt oikeasti ole kauhean masentunut, eiköhän se paino tästä lähde taas putoamaan. Niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin, niin vaakamme on ihmevempain, joka näyttää joka kerta eri painoa ja saan laskea keskiarvon J. Ehkä sillä vaakalla oli vain huono päivä ja se purki pahaa oloaan minuun J.
Tänään kuitenkin söin taas mahdollisimman kevyesti, aamulla tosin oli pakko ottaa lämmintä kaakaota, sillä kurkku oli melko kipeän tuntuinen. Päivän muut ruuat koostuivat kinkkuleivistä, jauhelihakeitosta, omenasta ja salaatista. Olen muuten tehnyt loistavan löydön ainakin Prisman eineshyllystä. Korpelan valmistamia broilerin fileekuutioita. Ne on kypsennetty ilman rasvaa paahtamalla ja kaloreita on vain 115 / 100 grammaa. Paketissa on 200 g ja se riittää tosi moneen juttuun, esimerkiksi tänään tein siitä salaattia. Voisin kuvitella sen myös tosi maukkaaksi esimerkiksi munakkaassa, pizzassa ja wokissa… Suosittelen! Hmm… Pitäisiköhän alkaa ilmoitella noille firmoille, joiden tuotteita tässä blogissa mainitsen, että voisivat tulla sponsoreiksi tai ainakin maksaa hieman ilmaisesta mainoksesta?
Olen löytänyt uuden terapiamuodon iltoihini, kun nälkä iskee. Kirjoitusinnostuksessani aloin kirjoittamaan satukirjaa eka/tokaluokkalaisille… mutta siitä ei sen enempää ennen kuin se on julkaisukunnossa J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti