TOTUUDEN HETKI NRO 2

Aamulla kävin vaa’alla ja se näytti 92,5 kg. Eli viikon pudotus ”vain” puoli kiloa, mutta täytyy ottaa huomioon repsahdukset ja pullan mussutukset. Kun ajattelee kokonaisuutta, niin nythän on kulunut vasta kaksi viikko ja yhteispudotus on 2,5 kiloa, joten vauhti on riittävä Pariisia ajatellen. Tosin päätin, että tällä viikolla on pakko skarpata hieman ja pullat saavat pysyä pakkasessa! Tämän päivän ruokailutkin pysyivät reilussa 1300 kalorissa ja sain jopa hieman urheiltua, vaikka Veeti ei päiväuniaan nukkunutkaan.

Laskin kalenterista, että marraskuun alusta helmikuun alkuun on 13 viikkoa. 15 kilon painonpudotus siinä ajassa tarkoittaa siis 1,15 kilon pudotusta viikossa. Ymmärrän kyllä myöskin sen, että takapakkia voi tulla ja joinakin viikkoina vaaka ei näytäkään pudotusta… mutta sitten voi tulla viikkoja, jolloin se näyttää enemmän pudotusta. En aio murehtia sitä kuitenkaan etukäteen vaan nautin hieman hoikentuneesta olemuksestani. Uskotteko, jos sanon, että uudet ostamani XL-kokoiset hipsterit tuntuvat valuvan koko ajan J, samoin kuin ne iänikuiset mustat collegehousut, joita olen nyt pitänyt kohta vuoden putkeen jalassani, täytyy solmia, että pysyvät päällä. Haaveilen päivästä, kun uskallan kaivaa farkut kaapista ja kokeilla, voinko kumartua ne jalassa sitomaan kengännauhat niin, että voin samalla myös hengittää J.

Tämän päivän ongelma oli se, että sain postissa Elloksen alennuskuvaston, ja siellä oli joitakin kivoja vaatteita, joita teki mieli tilata… Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että EN tilaa, sillä en tarvitse enää isoja kokoja ja pieniä en voi etukäteen tilata, kun en tiedä KUINKA pieni minusta tulee J. Niinpä tyydyin tilaamaan lapsosille vaatteita ja pari joululahjaa. Nyt ajattelen vain niitä kivoja, liian pieniä vaatteita, jotka minulla jo ovat vintillä odottamassa uudelleen löytymistään tammikuussa. Niiden kolmen jätesäkillisen avaaminen tulee olemaan yhtä juhlaa!