Tänään ei sitten voinutkaan urheilla, kun alaselkä oli aivan sairaan kipeä! En kyennyt edes kumartumaan. Lienenkö rehkinyt liikaa vai olisiko tämä normaalia, enpä tiedä, kun ei ole tullut paljoa ennen liikuttua… Mutta ehkä tämä tästä vielä helpottaa. Se on hyvä merkki, että pakollisen lepopäivän tultua mieli paloi heilumaan. Kävin kuitenkin ulkona lasten kanssa, ja kuten meillä vieraillut thaimaalainen ystäväni totesi: lasten perässä kulkeminen ja tavaroiden siivoaminen pitkin päivää käy myös liikunnasta J.
Tänään tapahtui myös sortuminen… anteeksi, että petin teidät rakkaat ystäväni, mutta minulla on erittäin pätevä syy: pienimuotoinen parisuhdekriisi ja siitä seurannut surullinen olotila kerta kaikkiaan vaati hieman tummaa suklaata. Enkä saanut lopetettua pariin palaan vaan otin useamman, mutta lupaan pysyä kurissa jatkossa! Tuli nimittäin niin huono omatunto… Oli se kuitenkin vähemmän kuin yleensä.
Löysin myös kuvan itsestäni 14 vuotta sitten ja aion pistää sen erittäin näkyvälle paikalle, jotta muistan mihin olen pyrkimässä. Näytän siinä tavattoman hoikalta, siihen kuvaan on sattunut hyvä kuvakulma, sillä en taatusti ollut niin hoikka kuin kuva antaa ymmärtää. Harmi, kun ei ole skanneria, jotta olisin voinut kuvan liittää tänne.
Tänään saatiin taas luntakin! Ihanaa, kun se nyt vain pysyisi maassa. Lumiukkokin tehtiin, tosin vain 20 cm korkea, mutta ukko kuin ukko J. Nyt tarvittaisiin pysyvää lunta jo, tämä pimeys ja märkyys suorastaan pakottavat heikon luonteen syömään suklaata,argh!
Eipäs keksitä tekosyitä suklaan syönnille! Ajattele siellä pimeyden keskellä Valon kaupunkia ja täällä jo helmikuussa alkavaa kevättä! Syödään sitten täällä pain au chocolat'a ja muita suklaaherkkuja.
VastaaPoista