maanantai 8. marraskuuta 2010

TOTUUDEN HETKI NRO 1

Ensimmäinen viikko on sitten takana ja aamulla kävin vaakalla. Fanfaareja ja trumpettien töräyttelyä, kiitos, vaaka näytti 93 kiloa! Viikon pudotus on siis vajaa kaksi kiloa J. Tällä menolla olen Pariisissa jo jouluna.
                          
Sen verran täytynee sanoa, että meillä on todella kehno vaaka, se näyttää joka kerta eri painon. Jos haluaa saada keskiarvon, joutuu käymään vaakalla ainakin kuusi kertaa ja käyttämään taskulaskinta. Minun alkupainonikin vaihteli 94,5 ja 95 kilon välillä ja nyt tänä aamuna painoni vaihteli 92,9 ja 93,3 kilon välillä, joten päätin pistää sitten käyttää tuollaisia mukavia pyöreitä lukuja. Tämä on sentään MINUN blogini ja saan kirjoittaa mitä haluan J. Mutta vakavasti puhuen, tärkeintä on, että suunta on alaspäin! Ja oikeasti kovin vähällä vaivalla, olen oikein motivoitunut tulevasta viikosta.

Tämän päivän liikuntaan kuului kahden tunnin kiipeily/mäen laskeminen/ryömiminen ja konttaaminen mitä erilaisimmissa tunneleissa ja sokkeloissa. Veimme lapset HopLopiin ja Emma vei minua kuin markan hevosta: ”Äiti, en uskalla mennä yksin, tule mukaan!”, ”Äiti, kiipeä minun kanssa!” ja ”Äiti, TULE NYT!”. Eikä äiti vastustellut, päästin sisäisen lapseni irti ja laskin oikein mielelläni mäkeä ja kiipeilin. Ja kyllä siinä hiki tuli. Ainoa huono puoli oli, että käytävät olivat hieman matalia näin pitkälle ihmiselle ja laskeminen putkea pitkin sattui selkään. Pääasia kuitenkin, että lapsilla (ja äidillä) oli hauskaa! Illalla kävin myös lyhyellä lenkillä ystävättäreni kanssa, kun veimme ensin tyttäret omaan jumppaansa. Oli oikein mukava tuulettaa päätä pelkästään aikuisessa seurassa.

Ja uskokaa tai älkää, minulla ei ole enää koko ajan nälkä, niin kuin ennen. Tänään söin aamulla puuron, lounaaksi kinkku-makaronilaatikkoa ja leivän, välipalaksi jugurtin, illalliseksi jauhelihakeittoa ja sämpylän sekä jälkkäriksi YHDEN lakupötkön (voitteko kuvitella!!!???). Mitään muuta en ole syönyt ja kello on jo puoli kymmenen illalla. Voi olla, että katson vielä televisiota ja syön omenan, mutta sekään ei ole niin varmaa. Viime päivinä olen syönyt viimeisen kerran joskus seitsemältä illalla ja sen jälkeen korkeintaan omenan silloin tällöin. Tuo voi olla jonkun mielestä paljon ruokaa, mutta minulle se on todella vähän. Ja tämä päivä oli myös poikkeus, yleensä en syö kahta ”kunnon” ruokaa päivässä, vaan korvaan tuon toisen aterian salaatilla tai Lämmin Kuppi keitolla.

Saa onnitella. J

2 kommenttia:

  1. Onnea! :-) Onnistuminen on varmasti palkitsevaa ja tsemppaa eteenpäin! Ja lakupötkö on loistojuttu verrattuna suklaapatukkaan!

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Hyvin on lähteny menemään ja hyvin menee jatkossakin!
    Varmasti oli kivaa myös Emman kans, oon kade;)

    VastaaPoista