Yöllä se lumimyräkkä sitten iski Keski-Suomeen ja kyllä oli lapset ihmeissään, kun pääsivät ulos. Äiti joutuikin sitten lumitöihin, muuten ei olisi voinut leikkiä pihalla. Päivän treeninä oli siis reilu puoli tuntia raskaan lumen työntelyä silmälasit huurussa ja hiki valuen. Sen jälkeen lapsukaiset pulkkiin istumaan ja vetämään niitä tietä pitkin (menin jopa juoksujalkaa välillä!) ja mäenlaskun jälkeen myös mäkeä ylös. Saatte uskoa, että yhteensä 45 kiloa painoa oli aika hyvä vastus. Kun pääsimme sisälle, söin lounaaksi katkarapukeittoa a la Lämmin Kuppi ja kaksi palaa jälkiuunileipää. Ja ikään kuin tämä lumishow ei olisi riittänyt, temmoin vielä Gymstickiä puolisen tuntia, kun sain pojan unille. Kyllä oli taas mukava fiilis. Sen jälkeen leikittiinkin taas prinsessaa Emman kanssa.
Iltapäivällä piti käydä ruokakaupassa ja siellähän oli sitten täytekakkukahvit tarjolla. Onneksi näissä tarjoiluissa on ne kakkupalat leikattu valmiiksi, jos olisin itse leikannut, niin olisin saattanut jopa sortua hieman isompaan palaan. Oli oikein ihana juustokakku, jonka päällä oli jotain keltaista hedelmää… Emmalle ei kelvannut se keltainen, joten jouduin uhrautumaan ja kaapimaan sen omiin suihini, mutta muuten kakku onneksi maistui (onneksi siksi, että olisin saattanut joutua uhrautumaan senkin suhteen…). Mielestäni olin sen pienen herkkupalan ansainnut lumitöiden jälkeen, ja opinkin siitä yhden asian: pienestäkin palasta voi tulla onnelliseksi, ei tarvitse aina leikata niin isoa kakunpalaa, että koko lautanen peittyy J.
Aasinsillalla pääsen seuraavaan aiheeseen. Kuinkahan moni äiti sortuu siihen ikuiseen äitien virheeseen eli syö lasten jämät? Minä myönnän, että itse olen tehnyt niin tähän asti lähes aina. Ainakin herkkujen kohdalla. Ihan kuin siinä McDonaldsin mainoksessa se isä, joka veteli lastensa annokset loppuun. Mutta tänään teen uuden lupauksen: Enää en sorru syömään lasten jämiä, ne ovat kaikki ylimääräistä. Vaikka onkin aina opetettu, että ruokaa ei saa haaskata, niin nyt meillä menee jämät aina biojätteeseen. Vai pitäisikö hankkia koira, joka söisi ne? Ja sen koiran kanssahan olisi pakko myös mennä lenkille… hmm… Juu, meidän täytyy hankkia koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti