Olkaa ylpeitä minusta, ystäväni! Kävin kaupassa, enkä ostanut yhtään herkkua, ei edes tehnyt mieli J! Etsin itselleni jotain naposteltavaa pähkinä/rusinahyllystä, mutta niissä oli liikaa kaloreita (vaikken aikonutkaan kaloreita laskea, niin kiinnitän tietenkin sen verranhuomiota niihin, etten nyt ihan kaikkea suuhuni enää työnnä…), joten ostin valkosipulin makuisia ruisnappeja. Maistoin niitä joskus kesällä, ja ne olivat oikein makoisia, uskokaa pois. Niitä ei kuitenkaan tee mieli mättää kilokaupalla, joten uskoisin, että saan mässäilyn tarpeeni tyydytettyä niillä. Ja rahkalla. Ostin rahkaa ja maustettua (rasvatonta) jugurttia, joista aion kokeilla sekoittaa itselleni makean herkun. Toivottavasti se sitten maistuu. Vielä en ole tuntenut tarvetta kumpaankaan herkkuun, mistä olen yllättynyt.
Kommenteissa minulle ehdotettiin karkkipäivää, ja siitä olin jo itsekin päättänyt pitää kiinni. Suon viikossa yhden herkuttelupäivän itselleni, sillä tiedän, ettei minusta ole totaalikieltäytyjäksi. Mutta yritän sinäkin päivänä pysyä kohtuuden rajoissa. Tästä tulikin mieleeni sen suggestoterapeutin sanat, hän kertoi, että joku hänen asiakkaansa, joka ahmi suklaalevyn päivässä, oli toivonut itselleen sellaista suklaastoppia, että hän söisi vain yhden rivin ja jättäisi loput toiseen päivään. Kuulostaisi mahtavalta, jos pystyisi sellaiseen, mutta kuten terapeuttikin sanoi, se vaatii rautaista itsekuria, jota ei sormia napsauttamalla voi toiselle antaa. Nostan hattua niille ihmisille, jotka pystyvät siihen!
Päivän liikunta-annos oli gymstickiä, kesto noin puoli tuntia, mutta tuntui kyllä lihaksissa. Ja hikikin tuli, tosin ei niin kova kuin eilisessä heilumisessa. Emma innostui kovasti myös, ja halusi kokeilla hauiskääntöä J. Minun pieni bodarini.
Tunnen siis onnistumisen iloa jo neljännen päivän jälkeen. Joku voisi sanoa, ettei vielä kannata iloita, mutta älköön sanoko sitä minulle ääneen. Olen ylpeä itsestäni, että suoriuduin kaupasta ilman ylimääräisiä ostoksia ja iloinen siitä, että olen saanut aloitettua liikumisen. Olen myös pystynyt olemaan jo kolme päivää ilman karkkia, ja se on minulle suuri saavutus! Vaakalle en ole vielä astunut, sillä pelkään, että se mitä näen siellä, masentaa minut. Astun vaakalle vasta maanantaina, ja toivon, että se näyttäisi edes pikkuisen vähemmän. Ei pidä harrastaa liikaa liikuntaa, sillä lihakset painavat, ja vaaka saattaakin näyttää enemmän kuin alussa, hah!
Toivottavasti viikonloppuna käy joku kummitus pelottelemassa oven takana, niin pääsen niistä patukoista eroon. Eihän niitä nyt hyvänen aika voi roskiin heittää… J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti