KARKKIPÄIVÄ

Tämä voi kuulostaa nurinkuriselta, koska myönsin lipsuneeni viikolla, mutta koska olin jo sopinut aiemmin itseni kanssa, että pidän yhden karkkipäivän viikossa ja se on samaan aikaan kuin lapsilla, niin pakkohan minun oli ostaa itsellenikin pussi, kun kävimme kaupassa. Jos en olisi ostanut, niin luulenpa, että olisin sitten illalla vain kahminut taas kaikkea mahdollista suuhuni, kun olisin joutunut ensin elämään päivän kieltäymyksessä. Joten ainakin omasta mielestäni karkkipäivä tänään oli perusteltu. Ostin Pandan konvehtipussin, jossa oli seassa myös sellaisia, joista en pidä – ovela keino olla syömättä koko pussia. Nautiskelin lounaan jälkeen muutaman, ja ne olivat todella makeita, en olisikaan voinut syödä enempää. Toisen nautiskeluhetken pidin, kun sain lapset unille, mutten silloinkaan nautiskellut kuin muutaman.

Olen nyt pitänyt kaksi päivää ruokapäiväkirjaa ja laskenut (hieman karkeasti, koska kaikkien aineiden kalorimääriä en löytänyt enkä jaksanut niitä netistä etsiä), että olen syönyt päivittäin noin 1500–1600 kaloria. Taulukon mukaan minun painoiseni naisen pitäisi laihtuakseen syödä enintään 1800 kaloria päivässä, joten sen mukaan minun pitäisi siis olla edelleen tavoitteessani… maanantaina sitten on taas totuuden hetki, jännittää jo nyt J. Lisäksi olen päättänyt alkaa pienentää annoskokoja, kunhan olen päässyt hyvään vauhtiin muuten, joten sittenhän kalorimäärät pienenevät ennestään. Huomaatteko, että olen taas positiivisella päällä!

Kiitos kaikille, jotka ovat tsempanneet minua ja jatkaneet hyvien vinkkien antamista, lisääkin saa lähettää, harkitsen kaikkia vakavasti, vaikken niihin kommentoisikaan mitään. Tahtoisin myös sanoa, ettei se ole normaalia, että meillä on pullalautanen aina tyrkyllä minun kiusakseni, kirjoitukseni voi joskus olla hieman yliampuvaa johtuen varmaan mieliteoista… Aikomukseni on leipoa huomennakin lasten kanssa pullaa, mutta ne menevät pakkaseen, vieraita varten ja miehen eväshetkiä varten, josta niitä otetaan vain silloin tällöin tarjolle. Kun ne ovat pakkasessa, ne unohtuvat helposti, joten niistä ei ole vaaraa. Tosin huomenna, kun leivotaan, on ihan pakko ottaa kylmän maidon kanssa yksi pulla, mutta lupaan vähentää sen muusta. Vaarallisinta minulle ovat kaikki makeat herkut (varsinkin suklaa kaikissa muodoissaan), joita on kaapeissa. En olisi uskonut myöskään, että melkein kuukausi sitten ostamani sipsipussi on vieläkin aukaisematta kaapissa J. Ostin sen tarjouksesta, mutta sitten ei tehnytkään mieli, joten siellä se kellii. Ajattelin jättää sen Veetin kaksivuotissyntymäpäiville. On siis tapahtunut jo huomattavaa parannusta, kun rasvaiset herkut ovat alkaneet jäädä.

Nyt lähden katselemaan elokuvaa ja taidanpa keittää vihdoin sen kupillisen vihreää teetä. Jos se ei maistu, niin kokeilen serkkutytön vinkkiä erikoisteistä, sweet chili kuulostaa aika hyvältä J.