torstai 18. marraskuuta 2010

TERAPIAJORINOITA OSA 3

Tämä päivä on ollut suhteellisen helppo ja mukava päivä ruokailujen suhteen. Aamulla jouduin käymään syömättömänä verikokeessa, joten sieltä päästyäni kävin hakemassa lähikaupasta juuri paistettuja sämpylöitä aamupalaksi. Ne maistuivat todella hyvälle mustikkasopan kanssa. Lounas oli kevyt ja päivällinen vähän raskaampi, mutta illalla en ole syönyt muuta kuin Valion mustikka-mansikkasoppaa (tietysti sitä kevyempää). Olen oikeastaan aika addiktoitunut siihen, sillä saa nälän pysymään poissa ja se auttaa myös makeannälkään. Eikä mukillisessa kuitenkaan ole kuin parikymmentä kaloria (riippuu tietysti mukin koosta).

Muutenkin fiilis on ollut oikeastaan aika loistava, olo tuntuu hoikemmalta, enkä malta olla hypistelemättä alavatsaa ja yläreittä esimerkiksi maatessani lattialla leikkien tiimellyksessä. Ne kohdat tuntuvat erilaisilta jo, mieleni tekisi ottaa jo farkut kaapista ja kokeilla niitä päälle, mutta olen päättänyt odottaa vielä hetken. Tänään kävin vaakalla illalla ja se näytti samaa painoa kuin viimeksi punnituksessa aamulla… ja kaikkihan sen tietävät, että illalla painaa yleensä enemmän kuin aamulla, joten se tarkoittaa, että olen edelleen laihtunut hieman, JEE! Mutta virallinen punnitus siis taas maanantai-aamuna.

Viikonloppu hieman hirvittää jo etukäteen. Suunnitelmissa olisi mennä käydä anoppilassa, ja koska olen peruskohtelias luonteeltani, en osaa vaatia sinne itselleni erilaista ruokaa. Pitänee vain yrittää osata ottaa pienempiä annoksia ja ehkä otan soppapurkin mukaan, jotta voin sitä lipittää mielitekojen iskiessä.

Luin iltalehdestä eilen illalla Kelly Osbournen laihtumisesta ja siitä, kuinka pahalta hänestä oli tuntunut, kun hänen ulkonäköään arvosteltiin. Kellyhän oli ennen melko pyöreä, mutta kertoi aina, ettei välitä Hollywoodin kauneusihanteista vaan haluaa olla oma itsensä. Pitkään hän kestikin, mutta niin vain ilkeät kielet saivat murtumaan vahvankin tytön ja hän katsoi parhaimmaksi laihtua niin, että kelpasi lehden kanteen bikineissä poseeraamaan. Kaikki sympatiani ovat hänen puolellaan, toivon, ettei minun tyttäreni joutuisi koskaan kokemaan sellaista painostusta vaan että hän saisi terveen itsetunnon ja kyvyn olla onnellinen sellaisena kuin on, olkoon sitten lihava tai laiha. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus olla sellainen, millaisena tuntee olonsa hyväksi eikä siinä pitäisi olla muilla ihmisillä mitään sanomista. Mutta palatakseni vielä Kellyyn, hänkin totesi laihtuneensa pienentämällä ruoka-annoksia, katsomalla mitä suuhunsa pistää ja aloittamalla liikkumisen. Ei se muuta vaadi kuin sen elämäntaparemontin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti