Otin eilen aikaa, kuinka nopeasti näläntunne katosi. Suljettuani tietokoneen syvennyin Antonio Banderaksen katseluun televisiosta ja huomasin vajaan puolen tunnin kuluttua, että minulla ei ollut enää nälkä. Tarvitsee siis keksiä jotain, jota voin tehdä sen puolisen tuntia silloin, kun tekee mieli mässyttää. Banderaksen katselu ei ole huono vaihtoehto, mutta pelkään, että jos käytän sitä aina varokeinona, tummat silmät menettävät kiinnostavuutensa, ja niin ei saa käydä! J
Tämä päivä meni ruokailun suhteen hieman pipariksi, sillä jouduin taas viemään poikaa lääkäriin ja jouduin pitämään niin sanotun jämäpäivän, eli syötiin, mitä kaapista löytyi. Onneksi kuitenkin suht terveellisesti. Lapsille olin luvannut jo aikoja sitten pannukakkua, joten tänään oli sen aika. Kipristelin itse vähemmällä kalorimäärällä, jotta sain myös pannaria. Huomasin, että se maistuu hyvälle myös ilman mansikkahilloa… itse asiassa maistoin yhden suupalan hillon kera ja se maistui liian imelälle! Jotain on siis tapahtunut makunystyröilleni tämän reilun kuukauden aikana, jotain positiivista J.
En itse vieläkään jaksa uskoa eilisiä mittanauhan tuloksia, epäilen koko ajan, että mittanauha oli jotenkin väärin… mutta ei se ollut. Kiitos kannustavista kommenteista, joita sain saavutukseni ansiosta! Ehkä olisi pitänytkin lyödä vetoa senteistä eikä kiloista J. Päätin kuitenkin, että vaikka en saavuttaisikaan tavoitettani 15 kiloa helmikuuhun mennessä, niin jos vain pysyn muuten tässä uudessa elämäntavassa, niin maksan sitten vaikka itse matkan, sen verran tässä on opittu ja tehty, että olen sitten ansainnut sen palkkion! Nyt siis kisataan vain siitä, kuka matkan maksaa J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti