Ja vaihdankin sen kaurapuuron heti aamulla riisipuuroon joulun kunniaksi, vaikken riisipuurosta sinänsä kauheasti tykkääkään. Kotona on niin jouluinen tunnelma, kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin. Poika ei edellisistä jouluista mitään muistakaan, joten oli ihan pakko kuvata videokameralla sitä riemua, minkä oikean puun sisään tuominen sai aikaan! Ja vielä koristeita ja muutama suklaapallokin… ”SUKKAA, SUKKAA!” hän huuteli ja kurotteli palloja J. Tytär osasi jo paremmin osallistua ja kuusen koristeet loppuivat kesken hänen osaltaan. Olisi kuulemma pitänyt ottaa pois, ja laittaa uudestaan.
Kinkku on uunissa paistumassa ja ihana tuoksu saa vatsan kurisemaan. Ei varmaankaan nälkää kuitenkaan, tekisi vain mieli jo maistaa J. Mutta on uskottava samaa, mitä sanoin tytöllekin suklaapalloista: aamulla vasta! Ja seuraavat kolme päivää aionkin antaa piut paut kevyille ruuille, syön mitä haluan. Mutta uskoisin tässä projektin aikana oppineeni jo sen verran, että en syö huvikseni kuitenkaan kuten ennen. Heti maanantaina jatkan hyvin alkanutta (vaikkakin joulukuussa hieman hidastunutta) urakkaani ja keskityn kahteen kuukauteen ja kymmeneen kiloon. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua! Loppuun löytyi vielä netistä oikein sopiva joulurunokin J:
Joulu tuo tullessaan ison ilon,
ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.
Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,
vaan nautitaan elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti