TERAPIAJORINOITA OSA 2

Tänään sain kylään henkilökohtaisen diilerini eli Paulan, joka on työskennellyt apteekissa, ja jonka kanssa keskusteleminen on aina hieman terapeuttista (sen verran kuin se nyt lasten meuhkaamisen yli kuuluu). Paula on kovasti hengessä mukana tässä minun projektissani, ja toi minulle tuliaisiksi vihreää teetä, Nutrilettin patukoita ja Liposinol-tabletteja painonhallintaan. Teetä aion kokeilla tässä joku ilta, vaikka vähän epäilen, että se maistuu, sillä olen aina ollut enemmän kaakao-naisia. Olen kyllä kuullut niin paljon vihreän teen eduista, että aina kannattaa kokeilla. Jos ei maistu niin jätän ne sitten vierasvaraksi Paulan seuraavaa vierailua varten J. Patukat olivat oiva valinta, sillä niillä voin myös tyydyttää suklaanhimoni, jos sellainen iskee ja pienemmällä kalorimäärällä. Niitä on hyvä olla pahan päivän varalle jemmassa.

Liposinol tabletit ovat pakkauksen mukaan ”lääkinnällinen apuväline” joka ”sitoo ravintorasvoja” ja niitä on tarkoitus ottaa jokaisen ruokailun jälkeen kaksi kappaletta ja rasvaisen ruuan jälkeen kolme. En itse olisi mennyt ostamaan näitä tabletteja vaikka harkitsinkin jossain vaiheessa ALLI-tabletteja (mutta joita en sitten halunnutkaan ostaa), mutta koska diilerini nyt sitten toi niitä minulle niin voihan niitä kokeilla. Pitäkää minua nyt koekaniinina, blogistani voitte päätellä myöhemmin, ovatko ne auttaneet. Näinhän ne kai huumemaailmassakin koukuttavat, että antavat ensin ilmaisen näytteen J.

Tämän päivän liikunta on taas jäänyt alle suositusten, mutta lupaan huomenna taas tehdä jotain. Selkäkään ei enää ole niin kipeä. Ruokailukin on mielestäni onnistunut odotusten mukaisesti. Vaikka kylässä olikin vieras, jolle tarjosin pullakahvit, en itse syönyt yhtään pullaa (ja ne pullat on olleet tuossa pöydällä eilisestä lähtien, tänään otin taas uuden satsin sulamaan miehen evääksi yövuoroon). Vaikka pullat ovatkin hyviä, suorastaan ihania, niin olen näköjään kehittänyt jo jonkinlaisen vastustuskyvyn ahmimista kohtaan! Pullasta muistan aina piirrosohjelmasta Pipsa Possu, kohtauksen, jossa isäpossu (jolla on aika valtava maha) sanoo: ”Minulla ei ole iso maha, mutta pulla kyllä maistuu!”. Kerrassaan filosoofista!