SAIRASTELUA

Niinhän siinä sitten kävi, että lasten nuhatauti tarttui aikuisiinkin. Mies valitteli oloaan jo eilen ja itsellänikin kurkku oli karheana, tänään on sitten ollut kuumeinen olo L. Eikä tilannetta yhtään paranna huonosti nukuttu yö, kun pikkuiset yskivät koko ajan. Veinkin heitä päivystykseen, jotta saatiin varmuus, ettei korvat ole taas tulehtuneet… eivät onneksi olleet.

Lähikaupassa oli tänään itse Joulupukki vierailulla, ja tyttöä piti tietysti viedä sitä katsomaan… aivan, tarkkaavaisimmat ehkä arvasivat, että kyseessä oli se sama lähikauppa, jossa ne suklaalevyt oli tarjouksessa… Arvatkaa, ostinko ne? No en J. Ohi kävellessäni vielä kävi mielessä, että pitäisikö, mutta en sortunut, ja olen ylpeä itsestäni J. Enkä ottanut vastaan edes pukin tarjoamaa namua. Kotiinpäästyämme leivoimme hieman lisää pipareita joulua varten, kun edellisestä satsista on hävinnyt jo puolet. (En ole itse syönyt vaan lapset!!) Ja nyt kyllä pärjätään joulu oikein mainiosti.

Ja kipeän oloni vuoksi oli pakko saada lämmintä juotavaa, ja sori nyt vaan Paula, mutta se vihreä tee ei todellakaan ollut tänään valintani vaan tein ihan lämmintä kaakaota. Ai että se oli makoisaa. Vaikka tähän päivään kuuluikin hieman makoisiakin asioita (eli pari maistiaispiparia kaakaon lisäksi) niin kokonaiskalorit jäivät noin 1400, eli ei paha. Nyt vain jännittyneenä taas odotan maanantaita. Silloin on totuuden hetki nro 4 vuorossa ja painoa olisi periaatteessa pitänyt lähteä kolmannes tavoitteesta eli vaakan pitäisi näyttää 90 kiloa… Epäilen, etten ihan siihen pääse, mutta vielä ei ole aika huolestua. Ja jos helmikuun tavoite jää vaikka kilosta kiinni, niin ei voitto voi jäädä siitä kiinni… vai voiko? Iltalehdessä oli eräs päivä uutinen vanhasta pariisilaisnaisesta, joka oli jäänyt jumiin omaan vessaansa moneksi viikoksi ja pärjännyt siellä lämpimällä vesijohtovedellä, ennen kuin kukaan tajusi kaivata häntä. Eli jos tavoite jää niin käsken ystäväni lukita minut siellä sitten vessaansa viikonlopuksi, eiköhän siinä katoa ne loputkin J.