Nolottaa… eilen myöhäisillassa sitten sorruin elokuvaa katsellessa niihin Nutrilettin patukoihin ja söin ne molemmat L. Eli ei sittenkään ollut hyvä ajatus tuoda niitä tuonne jemmaan. Jotenkin niitä syödessä selittelin itselleni, että ne ovat terveellisempiä kuin tavallinen suklaa, mikä ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan kaloreiden osalta. Koko loppuillan kärsin sitten kauheita omantunnontuskia. Antakaa anteeksi heikolle minälleni. Ainoa keino olla syömättä herkkuja on näköjään, ettei niitä kerta kaikkiaan ole kotona.
Aamun aloitin sitten kevyemmin, join vain Valion mehukeittoa (sitä kevyempää) ison lasillisen ja lounaaksi söin fetasalaatin. Välipalaksi sekoitin rahkaan rasvatonta marjajugurttia ja pari teelusikallista makeutusainetta. Päivälliseksi oli isohko annos makaronilaatikkoa ja lasi maitoa ja loput fetasalaatista. Lapset menivät nukkumaan aikaisin tänään ja sen kunniaksi söin sitten vielä yhden pullan, kun ne nyt kuitenkin ovat kiusanneet minua koko viikon tuossa pöydällä.
Päivän liikunta-annos oli taas Gymstickiä, olen jotenkin hurahtanut siihen, enkä näytä saavan zumbattua ollenkaan. Kepin mukana tuli DVD, jossa oli eritasoisia ohjelmia, ”health”, ”power” ja ”challenge”. Tänään oli vuorossa tuo rankin ja minua huvitti hieman, kun siinä mies teki hauisliikkeitä ja sanoi moneen kertaan, että tämä on rankkaa ja nyt saa irvistää. Minun ei tarvinnut irvistää, liikkeet tuntuivat melko helpoilta, mutta minä irvistelin sitten niissä liikkeissä, joissa piti tehdä vatsaliikkeitä. Kun on kanniskellut 16 kiloista poikaa vuoden niin taitaa hauikset olla ihan suhteellisen hyvässä kunnossa J. Ajattelin, että yritän tehdä viikossa kuusi kertaa nuo ohjelmat, eri ohjelman eri päivinä niin saan erilaista liikuntaa.
Aloitin kirjoittamaan ruokapäiväkirjaa. Paula toi minulle alli-tablettien esitevihkoset vinkkejä antamaan ja siellä oli tällainen valmis ruokapäiväkirja ja taulukko, josta voi laskea päivän kalorit. Ajattelin huvin vuoksi kokeilla. Mittasin myös mittanauhalla mittoja, ihan siltä varalta, että jos vaaka ei näytä muutosta, voin katsoa vielä mittanauhalla, onko mitään tapahtunut. En nyt niitä mittoja tänne kehtaa laittaa, mutta kerron kyllä sitten, kun ne muuttuvat J.
Kaiken kaikkiaan tänään on ollut kuitenkin ilmassa jotain epätoivoon liittyvää. Taas on täytynyt muistuttaa itseään, että ne kilot eivät karise yhdessä yössä, mutta jotenkin olen taas ihan varma, että en pääse sinne Pariisiin sittenkään. Ehkä se johtuu vain siitä, että olen nukkunut tosi huonosti pari yötä. Kokeilenkin tänään mennä nukkumaan paljon aikaisemmin kuin puolilta öin. Muistan lukeneeni, että myös nukkuminen edistää laihtumista. Miten ihanalta se kuulostaakaan J.
Alamäet ja epätoivon hetket kuuluvat varmasti prosessiin, pääasia, ettet jää niitä liikaa miettimään vaan palaudut ruotuun mahdollisimman pian! Tsemppiä!!!
VastaaPoistaJoo, repsahdukset on aivan normaalia, mutta ne eivät ole syy luovuttaa! Niiden jälkeen vaan uuteen tsemppiin. Tuota lukiessa kauhstelin, että joudut koko ajan katteleen pullavatia pöydällä ja kieltäytymään siitä. Multa ei onnistuisi, ei ole ikinä onnistunut. Sen takia meillä ei ole koskaan ollutkaan mitään pullaa tai keksejä kotona kun söisin ne heti. Sullahan on nyt vähän sama asia kuin olisit alkoholisti jolla on koko ajan viinapullo pöydällä, että aika kohtuutonta. Voisiko muu perhe olla tukena ja pidetään herkut poissa pöydiltä. Jos meillä ois pullavati aina pöydällä niin o-ou, ei tulis mitään...tuommoinen projekti vaatii tukea ja ymmärrystä myös ympäristöltä. Lapset tietenkin ovat liian pieniä moiseen. Muista aina, että eiväthän ne kilotkaan tulleet viikossa, joten eivät ne lähdekään. Eilistä ei kannata murehtia, kotson vain positiivisesti tulevaisuuteen. Eilistä et voi muuttaa, huomista kylläkin! Tsemppiä!!!!!!
VastaaPoistaTeuvo