DAY TWO

Aamu alkoi loistavasti! Piti ensimmäisenä päästä nettiin katsomaan, mitä ihmiset olivat mieltä tästä blogista. Ja olisihan minun pitänyt tietää, että te ystävät olette kullanarvoisia J Kiitos kaikista kommenteista ja kannustuksista sekä tänne että sähköpostiin. Koko päivän ne suklaapatukat ovat huudelleet tuolta kaapista, mutta sain vaiennettua niiden äänen ajattelemalla teitä. Nyt en enää huijaa pelkästään itseäni herkuttelemalla salaa vaan myös teitä, ja se onkin rankempi juttu. Herkuttelut saavat siis luvan loppua! Kuulitteko suklaat??!! (ne huutelevat vieläkin, pahus…)

Sain hyviä vinkkejäkin, joista toki olin tietoinen itsekin, mutta pariin on pakko vastata täälläkin. Ensinnäkin ettei hiilihydraatteja ennen nukkumaanmenoa… se ei taida onnistua, sillä tänäänkin oli hirveät himot juuri äsken ja tyydytin ne parilla ruispalalla, joissa oli pelkkää juustoa päällä (mikrossa käytettyinä, njam njam). En minä voi syödä pelkkää salaattia illalla L Karppaaminen oli ihanaa, kun siinä sai syödä mansikoita kermavaahdolla iltapalaksi ja silti laihtui… Toinen vinkki oli rahka iltapalana. Mutta Vilma, tarkoittiko se pelkkää rahkaa ja ananasta vai saako laittaa kermavaahtoa ja makeutusainetta, kun se ei pelkkänä rahkana maistu minun suussani? Ja vielä kertauksena: En siis aio olla laihiksella, joka loppuu helmikuuhun, vaan tarkoitus on nyt muuttaa tämän naisen ruokavalio sellaiseksi, että kesällä menen bikinit päällä rannalle lasten kanssa. Ja seuraavana kesänä myös. Ja seuraavana…

Aloitin myös kromin syömisen, se on joskus aiemmin auttanut makeanhimoon, joten toivon, että se auttaisi nytkin. Päätin, että jos ei parin viikon sisällä tapahdu selvää muutosta, teen jotain radikaalia. Nimittäin otin yhteyttä erääseen suggestoterapiaa pitävään naiseen, joka oli todella kannustava ja asiansa tunteva. Hän neuvoi puhelimessakin jo kovasti, mutta jos en niiden vinkkien avulla onnistu, niin tarjolla olisi istunto, jossa ensin terapiamuotoisesti käydään läpi syyt syömiseen ja mietitään mielialat jne ja sen jälkeen olisi vuorossa syvärentoutus, jonka aikana hän lausuisi minulle voimalauseeni. Saisin mukaani vielä samaan hintaan cd-levyn, jota kuuntelisin nukkumaan mennessä ja tämän kaiken tarkoituksena on saada alitajuntani toimimaan minun kanssani eikä minua vastaan. Mieheni mielestä tuo kaikki on hölynpölyä, mutta minä uskon siihen, olen kuullut tapauksista, joissa on laitettu suklaastoppi tai tupakkastoppi ihmiselle. Ja ainakin sitä kannattaisi yrittää, jos ei itse muuten onnistu. Suklaaseen uppoaa moninkertainen määrä rahaa siihen verrattuna.

Mutta se on siis vuorossa vasta parin viikon päästä, jos tarvis. Tänään onnistuin syömään suht terveellisesti, puuroa aamulla ja iltapäivällä, yksi lämmin ruoka, joka oli isohko annos, mutta annoskoot pienennän seuraavaksi, ensin haluan eroon herkuista. Sekä ruisleivät äskettäin. Ja nyt ei enää tee sitä suklaatakaan mieli, JEE J Tämä kirjoittaminen on näköjään minun juttuni, käsillä on muuta touhua niin ei tarvitse työntää suklaata suuhun. Harmi kun olen ihan surkea käsitöissä, nyt saisi aikaan joululahjaksi villasukan jos toisenkin… Ja kävin jopa pienellä kävelylenkillä lasten kanssa!

Mietin, että laittaisin esille kuvan itsestäni ennen tätä painonnousua, kuvan nykyisestä minusta ja sitten kaikki saisivat jännätä kolmatta kuvaa, mahdunko niiden kahden kuvan väliin. En halua olla langanlaiha mallinukke vartaloltani (vaikka ei sekään paha tietenkään olisi), mutta haluan, että voin kumartua sitomaan kengännauhat ilman, että pitää puhista ja pidättää henkeä, haluan, että napani näkyisi (EI EI, älkää pelätkö, en aio napapaitoja ruveta käyttämään, tarkoitin ihan itselleni näkyisi J), haluan, että näytän nätiltä noissa vaatteissa, joita kaappini pullistelevat. Ennen kaikkea, haluan jaksaa enemmän ja olla terveempi ja pirteämpi!