DAY ONE

Olen 170 cm pitkä ja painan 95 kiloa. Painoindeksini on 32,9, mikä tarkoittaa merkittävää lihavuutta. Minä kuorsaan, mikä johtuu lääkärin mukaan ylipainosta myös. Mieheni joutuu nukkumaan eri huoneessa, viimeksi olemme nukkuneet vierekkäin joskus viisi vuotta sitten ja se jos mikä syö parisuhdetta. Käyn lasten kanssa pihalla, mutta en juurikaan jaksa muuta kuin seisoskella vieressä ja katsoa, kun he leikkivät. Vanhat vaatteeni eivät enää sovi minulle… Vaatekaapit pursuavat koon 44 housuja ja paitoja, jotka puristavat sieltä ja täältä tai sopivat päälle, mutta hetken kuluttua (paidat siis) ovat nousseet paljastamaan ison valkean vatsani. Ja minulla on vintillä kaksi jätesäkillistä kivoja vaatteita kokoa 40-42, joita en ole raskinut hävittää vaan olen odottanut niiden vielä joskus sopivan ylleni. Ne ovat odottaneet vintillä jo 5 vuotta.

Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa vajaat 19 vuotta sitten, painoin 30 kiloa vähemmän. Pikkuhiljaa vuosien myötä paino on siis noussut aikamoisesti. Eikä siinä mitään, minusta lihavat ovat leppoista porukkaa, mutta oma leppoisuuteni on alkanut muuttua väsymykseksi. Iltaisin lasten nukahdettua saan viettää pari tuntia omaa ihanaa aikaani – suklaata television edessä syöden. Rakastan herkkuja, niin makeita kuin suolaisia. Olisi helppoa vedota kahteen raskauteen, niin ne kilot vain tulivat jäädäkseen, mutta myönnän sen nyt tässä ihan rehellisesti: Molempien raskauksien jälkeen painoni putosi jopa alle lähtöpainon, mässäilin itse kiloni takaisin.

Teoriassa tiedän laihduttamisesta kaiken. Tiedän, mitä pitäisi syödä ja mitä tehdä, jotta paino putoaisi. Voisin tehdä kenelle tahansa ohjeet laihtumiseen, niin että kyseinen henkilö niitä noudattamalla varmasti laihtuisi. Mutta käytäntö ei toimi kohdallani. Minulla on ollut ties mitä kuntolaitteita (kuntopyörä, stepperi, soutulaite, aerobic- ja zumbadvd:t). Olen aloittanut kuntosaliharjoittelun ja lenkkeilyn. Olen yrittänyt vuosien saatossa erilaisia laihdutuskuureja. Tuttuja ovat kaalikeittokuurit, ananasdieetit, karppaus jne. Pari ensimmäistä päivää menee loistavasti, mutta sitten tulee aina jotain, joka kaataa hyvät suunnitelmat ja siinä sitä sitten istutaan taas suklaalevy kädessä television ääressä…

Nolointa lienee päätös, että alan tupakoimaan. Niinhän kaikki langanlaihat mallitkin tekevät. Niinpä ostin tupakka-askin, menin parvekkeelle ja vedin henkoset. Pakotin itseni polttamaan puolikkaan tupakan ennen kuin menin oksentamaan. Vedet silmistä valuen pyttyyn nojaten ajattelin, että hei! Tämähän toimii! Toimi kahden tupakan verran, sen jälkeen en voinut enää polttaa. Ja hyvä niin. Eräs ystäväni totesi minulta puuttuvan kaikki normaalin ihmisen paheet: kahvi, tee, tupakka. Täytän puuttuvan tyhjiön suklaalla. 

Tämä blogi onkin taas yksi yritykseni laihduttaa. Kirjoitan tätä lähinnä itseäni varten, mutta kaikki kannustavat kommentit ovat tervetulleita, jos joku tätä jaksaa lukea satojen ja taas satojen samaa aihetta käsittelevien blogien seasta. Olen myös tehnyt sopimuksen itseni ja mieheni (sekä yllä mainitun ystäväni, joka lupasi toimia sparraajanani, kiitos Tanja, vanha kamu J ) kanssa. Jos saan… EI EI!!! KUN saan laihdutettua helmikuuhun mennessä 15 kiloa, mieheni kustantaa matkan Pariisiin, jossa ystäväni viettää sapattivuottaan. Luvassa siis ihana pitkä viikonloppu hyvässä seurassa kauniissa kaupungissa. Ja siellä on ehdottomasti oltava laihempi, jotta voisi ostaa jotain kivaa itselleen J

En voi siis kuin voittaa! Olo kevenee, jaksan taas enemmän ja unenlaatu paranee. Puhumattakaan parisuhteen laadusta, kun pääsen taas nukkumaan mieheni kainaloon. Saan pukea kivat vanhat vaatteeni taas päälleni ja ennen kaikkea: Jaksan peuhata lasten kanssa enemmän!

Lähtölaskenta alkaa siis tänään, marraskuun ensimmäinen päivä 2010. Aikaa on kolme kuukautta, tosin joulu siinä välissä pistää jo nyt miettimään… mutta siinä vaiheessa olen toivon mukaan jo niin hyvässä vauhdissa, että saan sanottua suklaalle ei kiitos! Ja helmikuussa lupaan julkaista kuvan uudesta ihanasta Kaijasta. Pistetään oikein ENNEN ja JÄLKEEN kuvat kehiin silloin. Pitäkää peukkuja!