…alamäki L. Olen ollut taas koko päivän ihan masentunut, poissa on viime kirjoituksen positiivinen asenne ja innostus. En tiedä, mitä on tapahtunut, eihän sen yhden mässypäivän pitänyt sotkea kuvioita (hemmetin täytekakku!!)… mutta totuuden hetki numero ties sun kuinka mones ilmoitti, että mittanauha pitäisi heittää roskiin. Painoa oli aamun punnituksessa 89,2, eli vihdoin olen pysynyt siellä 90 kilon alapuolella, mutta vyötärölle oli tullut kaksi senttiä takaisin L!!! Ja siihen ei kai lihakset vaikuta, olenko oikeassa? Tosin lantiolta oli lähtenyt kaksi ja reidestä yksi sentti eli en nyt oikein osaa ajatella kirkkaasti… onko tämä nyt ylä- vai alamäkeä?
Joka tapauksessa olen pohtinut urakkaani laajakatseisemmin ja tullut siihen tulokseen, että suunta on oikea, aikataulu ehkä hieman liian tiukaksi laadittu. Kevään aikatauluja tutkiessamme, tulimme siihen tulokseen mieheni kanssa, että paras ajankohta Pariisille olisi hänen talvilomansa, joka ilmeisesti sattuisi viikolle 9. Sovimme, että koska olen nyt saanut hyvän startin elämäntapojeni uusimiseen, siirrämme sovinnolla deadlinen helmikuun loppuun (itse asiassa mieheni oli koko ajan luullutkin asian olevan niin, eikä tammikuun loppu. Ilmeisesti olimme sopineet asiasta hieman hutiloiden J). Näin minulle jää hieman enemmän aikaa saavuttaa tavoitteeni, enkä nyt luovuta juhlien ja joulun takia. Ei sillä, että olisin aikonutkaan luovuttaa, mutta saanpahan alitajuntanikin hyväksymään, että saan syödä jouluna kinkkua!
Mieheni on hieman huolissaan siitä, millaisen kuvan tämä blogi hänestä antaa. Hän on painottanut monta kertaa, että tämä vedonlyönti on nimenomaan MINUN keksintöni, ei hänen painostustaan painoni pudottamiseksi. Se tehtäköön nyt tässä selväksi, että kelpaan siis miehelleni ylipainoisenakin, toki hänelle kelpaa varmaan myös hoikempikin puoliso, joka ei kuorsaa J. Minua innostaakseen, hän toi näytille kaupasta ostamani viiden kilon perunasäkin ja käski miettimään, millaisen määrän olen jo itsestäni pudottanut. Tokihan olen tajunnut itsekin, että sitä painoa on ylimääräistä, mutta nähtyäni sen viisi kiloa konkreettisesti, se tuntuu ihan järkyttävältä. Missä minä olen tuota perunasäkkiä oikein pitänyt? Samalla tajuaa myös sen, miten paino tosiaan poistuu tasaisesti sieltä sun täältä, sillä jos tuo perunasäkki tosiaan olisi poistunut vain yhdestä kohtaa (naamasta) niin kyllä sen olisi huomannut kuka tahansa J. Ja vielä olisi kaksi sellaista pussia pudotettavana (plus Pariisin jälkeen vielä toiset kaksi). Oikein ihmettelen, miten olen jaksanutkin liikkua yleensä mihinkään tuollainen määrä ylimääräistä lastia mukanani! Suosittelenkin tuota painon konkreettista näkemistä kaikille painon pudottajille, mutta ehkä nimenomaan vasta sitten, kun se paino on lähtenyt. Etukäteen sen näkeminen saa vain epätoivoiseksi ja masentuneeksi.
Juu suunta on aivan oikea. Tottakai vyötärösi on hiukan suurempi nyt koska mässypävän jälkeen suolistossa on enemmän ruokamassaa, mutta se poistuu kyllä sieltä ihan varmasti :) Lantio ja reidet olivat pienentyneet niin sehän kertoo rasvan sulamisesta. Hiilihydraatit varastoituvat lihaksiin nesteenä, joten jos on nauttinut paljon hiilareita niin se myös hiukan turvottaa. Tämä siis seurausta mässypäivästä, mutta se on parissa päivässä ohi. Ei mitään syytä huoleen, jatka samaan malliin ja jouluaattona voit huoletta taas herkutella.
VastaaPoistaTeuvo
Älä masennu, suunta on oikea, vauhti on vaan hidas. Rasva sulaa hitaasti, ja varmaankin näin talvipakkasella vielä hitaammin ;) Tuo miehen keksintö peruna pussista oli hyvä. Itse totesin joskus saunalle vesiämpäreitä kantaessani, että minussa on tuo pari ämpärillistä ylimääräistä. Ajattele, ämpärillinen ällön kellervää tutisevaa ihraa... No, mut miulta puuttuu siun sisu ja edelleen kanniskelen noita laardiämpärillisiä mukanani ja ähkin kengän nauhoja sitoessani, kun taasen sinä olet karistanut jo monta monituista perunaa yltäsi. HYVÄ SINÄ!
VastaaPoistaAnne