Maanantai-aamuna astuin sitten vaa’alle ja se näytti 88,3 kiloa. Viime viikkoinahan se paino on pyörinyt 89 kilon kieppeillä, juurikaan siitä laskematta. Nyt olen siis projektissani oikeilla jäljillä ja tätä menoa jatketaan. H-hetkeen on aikaa nelisen viikkoa ja nyt on taas sellainen tsemppi päällä, että aion olla aika lähellä tavoitettani matkalle lähtiessäni. Kaikki kahdeksan kiloa taitaa olla jo toiveajattelua siinä ajassa L. Mutta löysin itselleni tästä taantumavaiheesta positiivisenkin puolen: ainakin osaan syödä niin, ettei paino nouse, kun sen saan alas J. Sen verran täytyy myöntää, että nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että liikkumaan en ole juurikaan päässyt… mutta sen aika koittaa vielä, en ole hylännyt liikkumista kokonaan. Pojan lopetettua päikkäreiden nukkumiset on vain yllättävän vaikeaa löytää se sopiva hetki itselleen.
Lupasin ilmoittaa myös mittanauhatulokset… Joten tässä ne tulevat, ne puhuvat selvää kieltä siitä, mihin suuntaan olen menossa:
11.11.2010 31.1.2011
rinnanympärys 108 cm 102 cm (yhyy J )
vyötärö 110 cm 100 cm (jess!)
lantio 118 cm 112 cm (toinen jess!)
oikea reisi 67 cm 62 cm
Ja tästä jatkuu siis minun nykyinen ”kuurini”, joka sisältää aamupalaksi puuron mehukeitolla, lounaaksi (pussi)keiton, välipalaksi raejuustoa tms., päivälliseksi joskus tavallista ruokaa, joskus pelkkiä kasviksia ja lihaa/kalaa ilman hiilihydraatteja ja joskus puuroa ja iltapalaksi hedelmiä. Näyttää toimivan minulla, eikä tule edes mielitekoja. No, sen verran olen herkutellut, että kahtena päivänä olen syönyt yhden lakupötkön jälkkäriksi, mutta siihen ei maailma todennäköisesti kaadu J.
1o cm vyötäröltä! Vau!!!
VastaaPoista