Matkapäivä lähestyy ja sitä mukaa matkakuume alkaa nousta. Onneksi ei vielä ole näkynyt muuta kuumetta tai muitakaan flunssaoireita, vaikka lasten nenät vuotavatkin ja molemmat yskivät jo…
Olen miettinyt näitä neljää kuukautta, jotka muutosprosessini on kestänyt ja tullut siihen tulokseen, että vaikka en aivan päässytkään vedonlyöntitavoitteseeni, on urakka ollut kuitenkin todella hyvä. Kymmenen kiloa neljässä kuukaudessa lienee juuri sellainen vauhti, jota pitäisikin kaikkien ohjeiden mukaan laihduttaa, jotta muutos olisi pysyvämpi. En nyt siis yritä selitellä sortumisiani ja tammikuun ajan seisahtunutta muutosta vaan olen muuten vain ylpeä itsestäni. Kyllä kymmenelläkin pudotetulla kilolla ansaitsee Pariisin matkan J.
Ja parasta on, että mieskin huomaa tapahtuneet muutokset ja kehuu minua. Miehen sanoin ”kymmenen kiloa on todella hyvä saavutus, itse sinä lähdit mopolla moottoritielle heti alussa”. Eli itse ehdotin 15 kiloa (alun perin kolmessa kuukuadessa) tiputettavaksi, mikä oli kyllä mahdollinen, mutta järjellä ajateltuna ehkä liian nopea tahti. Vieressänukkumistakin on jo kokeiltu muutama yö, mutta kuorsaus ei kuulemma vielä ole kadonnut, joten sitä asiaa vielä työstetään.
Olisin halunnut laittaa kuvan itsestäni kahden 5 kilon perunasäkin kanssa tähän blogiin, jotta konkretisoituisivat kadottamani kilot, mutta koska meillä ei ole omaa konetta vielä käytössä, en viitsi alkaa tähän lainakoneeseen niitä kuvia siirtämään. Ehkä laitan sitten, kunhan saan oman vanhan koneen takaisin. Huomenna viimeinen blogi ennen Pariisia ja sitten näettekin (toivottavasti) hyviä kuvia oikein kunnolla J.
Niin ansaitsetkin! Bienvenue!!!
VastaaPoista